Haittaisiko jos lapsestasi ei tulisi akateemista?

Ei haitaisi. Kunhan lapsi on onnellinen ja elättää itse itsensä niin olen iloinen.

Rehellisesti sanoen olen iloinen siitä, että ammattikoulun käyneillä lapsillani on vakituinen työpaikka ja omistusasunto alle kolmekymppisinä, vaikka asunosta onkin velkaa. 

Kunhan menevät lukioon niin sen jälkeen ovat vapaita päättämään mitä vaan. En halua että 15-vuotiaana tekevät mitään ammattivalintoja.

Vierailija kirjoitti:

Vastauksista päätellen palstalla arvostetaan enemmän työllistymistä kuin sivistymistä. Tyypillistä.

Totta kai sitä toivoisi omien lasten päätyvän yliopistoon, kun ovat fiksuja nuoria. Nykyään vaan koulunkäynti on entistä armottomampaa nuorille, joilla on vähäisiäkin nepsypiirteitä. Ei kellekään enää sallittaisi itsensä sivistämistä kun pääpaino kaikilla koulutustasoilla on työelämälähtöisyydessä. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieltä nuoresta, joka kirjoitti E:n paperit, mutta ei halua yliopistoon vaan sanoo hakevansa tänne oman pikkupaikkakunnan ammattikorkeaan?

Miksi siitä pitäisi ajatella mitään? Lapsi päättää itse uransa ja aina voi hakea ylempään, jos jatkossa mieli muuttuu. 

Itsekin olen amk:n kautta kivunnut tohtori. Opiskelu alkoi maistumaan, vasta kunnolla amk:n jälkeen. En olisi surullinen, vaikka näin ei olisi käynyt. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieltä nuoresta, joka kirjoitti E:n paperit, mutta ei halua yliopistoon vaan sanoo hakevansa tänne oman pikkupaikkakunnan ammattikorkeaan?

Olen sitä mieltä, että nuoren pitää saada itse päättää tulevaisuudestaan. On myös oikeus tehdä omia virheitä , joista ei ole haittaa muille eikä pitkäaikaisesti itsellekään.

Vierailija kirjoitti:

Ei. Sen sijaan haittaisi jos heistä tulisi hukkamaistereita, eli eivät pysty tutkinnollaan työllistymään.

Ei haittaisi. Yksi lapsistamme on juurikin hukkamaisteri, kuten minä puolisonikin ja kaikki olemme työllistyneet, minä ja vaimo juuri siihen ammattiin, johon saimme koulutuksen, itse piti tosin erikoistua hieman ja poika on työpaikassa, johon vaadittiin korkeakoulututkinto. Kaikki olemme humanistimaistereita.

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieltä nuoresta, joka kirjoitti E:n paperit, mutta ei halua yliopistoon vaan sanoo hakevansa tänne oman pikkupaikkakunnan ammattikorkeaan?

Ei kannattaisi jumia nuorena pikkupaikkakunnalle. Työtilanne tulee aina olemaan haastava. Vaikka saisikin töitä, on sen yhden työnantajan armoilla joka tietää, että muutakaan sinulle ei ole tarjolla. Pikkupaikkakunnalle voi palata siinä vaiheessa, kun on sellainen tutkinto ja työkokemus, että siellä voi valikoida työpaikkoja, esim. opettaja tai lääkäri. Melkoinen riski on tukea nuorta jäämään tuppukylään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieltä nuoresta, joka kirjoitti E:n paperit, mutta ei halua yliopistoon vaan sanoo hakevansa tänne oman pikkupaikkakunnan ammattikorkeaan?

Olen sitä mieltä, että nuoren pitää saada itse päättää tulevaisuudestaan. On myös oikeus tehdä omia virheitä , joista ei ole haittaa muille eikä pitkäaikaisesti itsellekään.

Uudelleen opiskelu on koko ajan poliittisten päätösten takia vaikeampaa ja vaikeampaa. Erilaisia aikuisten opiskeluväyliä tukitaan. Eli virheitä ei ehkä voi enää tehdä siten kuin me aiemmat sukupolvet. Lisäksi kun tuki on lainapainotteisempaa niin siinäkin riskit kasvaa. 

Vierailija kirjoitti:

Se nyt vain on työllistymisen kannalta niin, että esimerkiksi keskitason amk-insinööri työllistyy kohtuudella, mutta "kiittäen hyväksytty" humanistitohtori ei juuri millään. Sen takia ei kaikilla aloilla riitä, että on Suomen toiseksi paras, kun Suomen paras vie alan Suomen ainoan vakituisen työpaikan, eikä muinaisuomalaisella folkloristiikalla oikein Suomen ulkopuolella työllisty.

Entä jos vertailet keskitason dippainssiä keskitason amk-inssiin? Tai keskitason ekonomia keskitason tradenomiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieltä nuoresta, joka kirjoitti E:n paperit, mutta ei halua yliopistoon vaan sanoo hakevansa tänne oman pikkupaikkakunnan ammattikorkeaan?

Ei kannattaisi jumia nuorena pikkupaikkakunnalle. Työtilanne tulee aina olemaan haastava. Vaikka saisikin töitä, on sen yhden työnantajan armoilla joka tietää, että muutakaan sinulle ei ole tarjolla. Pikkupaikkakunnalle voi palata siinä vaiheessa, kun on sellainen tutkinto ja työkokemus, että siellä voi valikoida työpaikkoja, esim. opettaja tai lääkäri. Melkoinen riski on tukea nuorta jäämään tuppukylään.

Tiesitkö, että valmistumisen jälkeen voi muuttaa sieltä pikkupaikkakunnalta isommalle paikkakunnalle, tai pienemmälle, tai toiselle saman suuruiselle. Ulkomaillekin pääsee myös pieneltä paikkakunnalta. Eikä muuttamisessa ole yläikärajaa.

Eikö tärkeämpi kysymys olisi että haittaisiko jos lapsestasi ei tulisi uskovaista?

Vierailija kirjoitti:

Ei. Sen sijaan haittaisi jos heistä tulisi hukkamaistereita, eli eivät pysty tutkinnollaan työllistymään.

Tuo on typerää, koska tulevaisuudessa yhä useammat tulevat jäämään ilman työtä. Monen ihan tavallisen fiksun ihmisen täytyy keksiä elämäänsä muuta sisältöä kuin työ.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieltä nuoresta, joka kirjoitti E:n paperit, mutta ei halua yliopistoon vaan sanoo hakevansa tänne oman pikkupaikkakunnan ammattikorkeaan?

Ei kannattaisi jumia nuorena pikkupaikkakunnalle. Työtilanne tulee aina olemaan haastava. Vaikka saisikin töitä, on sen yhden työnantajan armoilla joka tietää, että muutakaan sinulle ei ole tarjolla. Pikkupaikkakunnalle voi palata siinä vaiheessa, kun on sellainen tutkinto ja työkokemus, että siellä voi valikoida työpaikkoja, esim. opettaja tai lääkäri. Melkoinen riski on tukea nuorta jäämään tuppukylään.

Ei ole kyse vanhempien tuesta, vaan nuoren päätöksestä. Vanhemmat eivät voi tuollaista asiaa päättää nuoren puolesta.

Vierailija kirjoitti:

Rehellisesti sanoen olen iloinen siitä, että ammattikoulun käyneillä lapsillani on vakituinen työpaikka ja omistusasunto alle kolmekymppisinä, vaikka asunosta onkin velkaa. 

Mitä ihmeen merkitystä on omistusasunnolla?

Ei tietenkään haittaa. Valitsee itse polkunsa, kunhan on tyytyväinen. Toki ohjaan hyvää elämää kohti.

Vain narsista vanhempaa haittaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastauksista päätellen palstalla arvostetaan enemmän työllistymistä kuin sivistymistä. Tyypillistä.

Sivistyksellä ei osteta ruokaa kaupasta. Työstä saadaan palkkaa, jolla voi ostaa tarpeellisia asioita.

Akateemiset pitkäaikaistyöttömän työmarkkinatuki on täsmälleen sama kuin täysin kouluttautumattoman pitkäaikaistyöttömän työmarkkinatuki. Akateemisella työttömällä on yleensä vielä opintolainatkin maksettavana.

Mutta mikäpä siinä opiskella lämpimikseen vaikka 5 akateemista tutkintoa, jos rahaa tulee vanhemmilta ja suvulta niin paljon, ettei tarvitse yhteiskunnan tukia hakea.

t. realisti

Sivistyksellä on kuitenkin merkitystä siinä mielessä, että vain sivistynyt kansa osaa valita itselleen fiksut johtajat. Tampiot äänestävät tampioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieltä nuoresta, joka kirjoitti E:n paperit, mutta ei halua yliopistoon vaan sanoo hakevansa tänne oman pikkupaikkakunnan ammattikorkeaan?

Olen sitä mieltä, että nuoren pitää saada itse päättää tulevaisuudestaan. On myös oikeus tehdä omia virheitä , joista ei ole haittaa muille eikä pitkäaikaisesti itsellekään.

Uudelleen opiskelu on koko ajan poliittisten päätösten takia vaikeampaa ja vaikeampaa. Erilaisia aikuisten opiskeluväyliä tukitaan. Eli virheitä ei ehkä voi enää tehdä siten kuin me aiemmat sukupolvet. Lisäksi kun tuki on lainapainotteisempaa niin siinäkin riskit kasvaa. 

Itse olen sitä ikäpolvea, jolle oli vielä mahdollista "ikuinen opiskelu". Välillä pääsi töihin keräämään rahaa opiskeluja varten, ja pääainetta saattoi vaihtaa, jos ensimmäiset vaihtoehdot eivät tuntuneet omilta. Omien jälkeläisten elämä ei olekaan yhtä vapaata ja sivistävää. Nytkin uutuutena hallitus aikoo säästää toisen asteen opiskelusta rajoittamalla tutkinnon suorittamisia. Opintoputki täytyisi olla hahmoteltuna jo 16-vuotiaana. 

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestäni se on haitallinen ajatusmalli, että älykkyys on se ihmisen ominaisuus, mistä pitää repiä maksimaalinen hyöty työelämässä.

On älykkäitä ihmisiä, joilla esim. stressinsietokyky on sen verran alhainen, ettei pysty opiskelemaan yliopistossa, tai työskentelemään alalla, johon tarvitaan akateeminen loppututkinto. Eli niin sanotusti pää ei kestä sitä akateemista työtä.

Esim. loogisesta päättelykyvystä on paljon hyötyä monissa suorittavan työn ammateissa. 

Tämä. Vaikka älykkäällä ihmisellä olisi mitä muita haasteita tai heikkouksia, niin voi sitä ihmettelyn määrää jos ei uhraa koko elämäänsä akateemisuuden tavoittelun alttarille. 

Ei olisi minun lapsi sen jälkeen, jos ei tulisi.