Hesarissa tänään juttu, yli puolet tytöistä kokee ahdistusta
Tämä ahdistuneiden tyttöjen määrä alkaa olla hälyttävä.
https://www.hs.fi/alueet/art-2000010670063.html
Some, etäily-yhteiskunta, ei kontakteja muihin ihmisiin kuten ennen jne. Ei ole myöskään kauan aikaa, kun lehdissä kirjoitettiin siitä, että nuoria ahdistaa elämä, koska nykyään on niin kaikissa asioissa niin paljon vaihtoehtoja, joista pitää valita. Ja ahdistaa, että tekeekö oikeita valintoja. Jatkuvasti pitää valita elämän suuntaan liittyviä asioita eikä ole riittävästi ohjausta.
Onko ehkä jopa niin, että mahdollisuuksien määrä on kääntynytnitseään vastaan? Voit tehdä mitä vaan, mutta et osaa nupren elämänkokemuksella valita. Mitä jos valitsenkin väärin.
Kommentit (129)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi joskus sata vuotta sitten syntyneet ei ahdistuneet, vaikka aikuistumisen kynnyksellä oltiinkin sodassa. Voisiko joku kertoa nykynuorille, että elämä ei ole koskaan ennen ollut yhtä helppoa kuin nyt.
Onneksi taas joku kaivoi juoksuhaudat esiin.
Tämä. Kuinka kauan sodasta täytyy kulua ennen kuin sodan kokemattomien sukupolvien ongelmia lakataan mitätöimästä sota-ajoilla?
Ehkä ne ongelmat ovat mitättömiä
Ahdistuneisuus on varmasti lisääntynyt, mutta sitä myös tuodaan enemmän esille ja asioihin puututaan. Olin todella ahdistunut nuori. Usein jäin pois koulusta kun en pystynyt edes poistumaan omasta huoneestani. Jotenkin selviydyin yläasteelta ja sitten lopetin koulunkäynnin kokonaan. Ei tällaiseen silloin kiinnitetty mitään huomiota.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi joskus sata vuotta sitten syntyneet ei ahdistuneet, vaikka aikuistumisen kynnyksellä oltiinkin sodassa. Voisiko joku kertoa nykynuorille, että elämä ei ole koskaan ennen ollut yhtä helppoa kuin nyt.
Sodan kokeneet miehet eivät koskaan palanneet ennalleen. He olivat pääsääntöisesti hyvin traumatisoituneita ja ahdistuneita, eivätkä edes pystyneet puhumaan sodan tapahtumista. Silloin ei saanut kriisiapua, vaan ajatukset ja kokemukset kummittelivat loppuelämän. Olen tämän itse kuullut monilta isovanhemmilta, joiden miehet ja veljet olivat sodassa.
Vierailija kirjoitti:
Lapsille ja nuorille tulee eteen asioita (some, ihanteet, uutiset), joita siihen ikään ei vielä pitäisi.
Luin jostain lehdestä 13-15 -vuotiaiden nuorten ajatuksista, mikä huolettaa. Vastaukset olivat ilmastonmuutos, rasismi, hallituksen päätökset jne.. ihan aiheellisia huolia, mutta ei tuon ikäisten pitäisi näistä liikaa huolehtia. Itse tuossa iässä mietin, riittääkö mopossani bensa kylille asti.
Ja ihan koulutettu, työssä menestynyt ja sivistynyt minusta on tullut, aikanaan.
"Rasismi huolettaa" 13-15-vuotiaita? Kehitysmaalaisten rasismi kantasuomalaista kohtaako? Ja että ihan nykyinen hallituskin huolettaa kersoja? :DDD
Tutkimukset pitäisi ulottaa näiden ahdistuneiden tyttölasten kotioloihin, missä mättää, ovatko tyttölapset vain kodin asukkaita, minkälainen yhteys vanhemmilla on tyttäriinsä, ovatko yh-äitien tyttäriä ?
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi määritellä ensin ahdistus. Olisiko oikea sana väsymys, epätieto, pelko, laiskuus, yksinäisyys, inho, tylsistyminen, tai joku muu. Tarkempaa määrittelyä!
Ahdistus on se määritelmä, sisältää joitakin mainitsemiasi piirteitä eri suhteissa, mutta myös muita asioita. Ei ahdistus ole yksiselittäistä ja samanlaista kaikilla. Joillekin se on enemmän pelkoa, joillekin kroonista väsymystä ja masennusta.
Vierailija kirjoitti:
"Yläasteikäiset tytöt pelkäävät sosiaalisia tilanteita."
Miksi? Mitä artikkelissa kerrotaan?
No eivät pelkäävät ja jännittävät sosiaalisia tilanteita. Ihan mitä vaan, missä pitää olla ihmisten kanssa tekemisissä. Ryhmäyymiset koulussa ja harrastuksissa, asioiminen missä tahansa paikassa, vieraiden ihmisten tapaaminen jne. jne. normaaleja elämäntilanteita. Toki näitä aina nuoret jossain määrin varmasri jännittää. Mutta jos ei saa sanaa suusta ja kädet hikoilee ahdistuksesta, niin on aika vaikeaa elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niille on annettu liikaa oikeuksia. Turkissa ja Marokossa naiset voi paremmin ku niillä ei oo oikeuksia.
Ei ihme että naisia ja tyttöjä ahdistaa kun iso osa vastakkaisesta sukupuolesta ei edes pidä meitä ihmisinä.
Justhan mä sanoin et Marokossa ja Turkissa tyttöjä ei ahdista yhtä paljon ja siellä niitä ei pidetä ihmisinä.
Varmasti ahdistaa, mutta siinä yhteiskunnassa nainen ei voi sanoa sitä ääneen.
Miksi ei voi sanoa?
Pitäisi määritellä ensin ahdistus. Olisiko oikea sana väsymys, epätieto, pelko, laiskuus, yksinäisyys, inho, tylsistyminen, tai joku muu. Tarkempaa määrittelyä!