Hesarissa tänään juttu, yli puolet tytöistä kokee ahdistusta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi joskus sata vuotta sitten syntyneet ei ahdistuneet, vaikka aikuistumisen kynnyksellä oltiinkin sodassa. Voisiko joku kertoa nykynuorille, että elämä ei ole koskaan ennen ollut yhtä helppoa kuin nyt.

Onneksi taas joku kaivoi juoksuhaudat esiin.

Mutta tottahan tämä on. Oikeat ongelmat kaivavat sisun esiin ja sitten mennään vaikka läpi harmaan kiven. Nykyajassa sen sijaan yritetään kasvattaa pumpulissa ja maalaillaan pilvilinnoja siitä että "sinusta voi tulla mitä vaan". Kun sitten raaka todellisuus iskee kasvoille, kaadutaan heti maahan, eikä uskalleta edes yrittää nousta.

Asenteesi on aika heppoisa ja laiska. Väitätkö tosiaan, että vain sinulla on ollut oikeita ongelmia ja sisua, muiden ongelmat ovat vähäisiä ja heillä ei ole sisua? Asenteesi näkyy ulospäin kovin itserakkaana ja omahyväisenä. Se ei kerro paremmuudestasi vaan siitä, että sinulla ei ole kykyä asettua toisen asemaan. Älä sillä ainakaan ylpeile.

Vierailija kirjoitti:

Muutosta tarvitaan.

Suomi tarvitsee herätyksen ja asennemuutoksen. Individualismi toimii huonosti yhteiskunnassa  ja yhteisön jäsenet voivat huonosti. Yhteiskunta toimii nyt tosi huonosti.

Ensikertalaisuuskiintiö on huono. Nuori ahdistuu kun loppuelämän valinta pitäisi osata tehdä heti oikein. Tulee turhia välivuosia kun mitään ratkaisua ei uskalla tehdä.

Some. Tiktok nyt ainakin voitaisiin kieltää. Sekoittaa päät.

Kouluihin velvollisuudet velvoittaviksi. Nykyään on lähinnä oikeuksia ja ahdistus vapauttaa velvollisuuksista, rimaa lasketaan loputtomiin.

Ennen wanhaan ei ollut vara ahdistua, masentua, kun oli oltava kesätöissä ja tehtävä kotona vanhempien opettajat ja määräämät hommat. Kiitos! 💖 

Oli vähemmän uusavuttomia wolttaajia.

*opettivat: ruuanlaittoa, siivous, pihatöitä, kaupassa käynti,  kausityöt/vuodenajan mukaan, vaatehuolto jne.

Lapsille ja nuorille tulee eteen asioita (some, ihanteet, uutiset), joita siihen ikään ei vielä pitäisi.

Luin jostain lehdestä 13-15 -vuotiaiden nuorten ajatuksista, mikä huolettaa. Vastaukset olivat ilmastonmuutos, rasismi, hallituksen päätökset jne.. ihan aiheellisia huolia, mutta ei tuon ikäisten pitäisi näistä liikaa huolehtia. Itse tuossa iässä mietin, riittääkö mopossani bensa kylille asti.

Ja ihan koulutettu, työssä menestynyt ja sivistynyt minusta on tullut, aikanaan.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on ihan relevanttia myös pohtia sitä, että onko ahdistus tosiaan lisääntynyt vai onko siitä hyväksyttävämpää puhua ääneen? Omassa nuoruudessani 00-luvulla tyttöjen piti olla olla kovia ja teflonia kaikelta. Jälkeen päin ajateltuna kaikki me varmasti olimme enemmän tai vähemmän ahdistuneita. 

Ei nuoret ole muuttuneet niin paljoa mitä koko ajan annetaan ymmärtää. Nuoret ovat samanlaisia, keskenkasvuisia raakileita, herkkiä ja epävarmoja etsimässä itseään. Yhteiskunta ympärillä muuttuu ja nuoret heijastelevat sitä yhteiskuntaa missä käyvät läpi nuo kasvuvaiheet. Ahdistus on aina kuulunut osana nuoruuteen ja nyt siitä voi puhua ääneen. Ehkä jossain kohtaa voimme alkaa miettimään sitä, miten yhteiskunta pystyisi tukemaan nuoria läpi tuon myrskyisän kasvuvaiheen niin, ettei ahdistuksen tarvisi olla kenellekään kohtuuttoman raskasta.

Haluaisitko kaivaa ja lukea viimeistä ratkaisua yrityäneiden/siinä onnistuneiden nuorten tyttöjen tilastot parilta vuodelta ja lukea ne? Viiltely on myös lisääntynyt paljon enemmän kuin yleisesti ymmärretään.

Sen jälkeen uutiset psykiatrisessa osastohoidossa olevat ja jonottavat tytöt ja heidän tilanteensa? Jonot ovat pitkiä ja hoitoa odottavat eivät todellakaan osaa puhua ahdistuksesta, koska kukaan ei ole kuunnellut.

Kolmanneksi poliisin julkaisemat tilastot nuorten tyttöjen lisääntyneestä väkivallasta (siis tuomiolla olleet tai sitä odottavat).

Neljänneksi päihteiden (oma apu, kun hoitoa ei saa) tai masennuslääkkeiden käyttö (kun muuta apua ei tarjota). Suurin osa masennuslääkkeistä altistaa nuoria suisidaalisuudelle.

Minustakaan nuoret eivät ole muuttuneet, yhteiskunta ja maailma on raaistunut. Nuorten kokema ahdistus on lisääntynyt ja sanoisin, että se on monella tavalla meidän kaikkien aikuisten syy. Nuoret itse sanovat, että heillä ei ole ketään jolle voisi puhua. Kyllä siitä pitäisi todella aikuisten puhua ja ottaa koppia asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Voisimme auttaa näitä tyttöjä kun ymmärtäisimme heidän elämästänsä ja siitä mistä se ahdistus johtuu. Asioille tulee myös aina tehdä jotakin, useinkaan syy ei ole edistynyt teknologia, tv, puhelin tai somekaan. Syytämme vääriä kohteita koska emme kehtaa kertoa omista sisäisistä ongelmista. Hyvin monilla nuorilla on tunnetason ongelmia tai haasteita ja he tarvitsisivat turvallisen ihmisen tai ihmisiä jotka tukisivat heitä oikealla tavalla eteenpäin. Sisäinen kipu ja tuska on käsiteltävä ja kaikesta epäedullisesta tulisi luopua ja elämään tulisi suhtautua, ihan oikeasti. Äärimmäisen tärkeä työ jo nuoresta ettei menisi elämä pilalle tai ettei siitä tulisi suotta hankalampaa. 

Asiallinen kirjoitus, mutta miksi boldaat tekstin? Sitä on vaikea lukea, sattuu silmiin. Saisit asiasi paremmin esille kirjoittamalla ihan normaalisti.

Kaikilla on mielipide miksi mutta kukaan ei kysy tytöiltä itseltään. Ja jos joku kysyykin, kukaan ei usko. Ei ihme että ahdistaa 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi joskus sata vuotta sitten syntyneet ei ahdistuneet, vaikka aikuistumisen kynnyksellä oltiinkin sodassa. Voisiko joku kertoa nykynuorille, että elämä ei ole koskaan ennen ollut yhtä helppoa kuin nyt.

Onneksi taas joku kaivoi juoksuhaudat esiin.

Mutta tottahan tämä on. Oikeat ongelmat kaivavat sisun esiin ja sitten mennään vaikka läpi harmaan kiven. Nykyajassa sen sijaan yritetään kasvattaa pumpulissa ja maalaillaan pilvilinnoja siitä että "sinusta voi tulla mitä vaan". Kun sitten raaka todellisuus iskee kasvoille, kaadutaan heti maahan, eikä uskalleta edes yrittää nousta.

Asenteesi on aika heppoisa ja laiska. Väitätkö tosiaan, että vain sinulla on ollut oikeita ongelmia ja sisua, muiden ongelmat ovat vähäisiä ja heillä ei o

Olen samaa mieltä kanssasi. Kyseinen kommentoija antaa itsestään vaikutelman ylimielisenä päsmärinä. Varmaan käskee masentunuttakin ottamaan vain itseään niskasta kiinni. Nuoruus on herkkää aikaa ja kasvu ja muutos on kautta aikojen aiheuttanut hämmennystä ja ahdistusta, koska murrosiän muutokset ovat niin rajuja.

Nyt kun tähän on vedetty vielä sotasukupolvet esiin niin kommentoinpa tähänkin. Sotasukupolvet ovat kyllä ihan kiitettävästi traumatisoineet myöhempiä sukupolvia väkivaltaisuudellaan ja päihdeongelmillaan. Ylisukupolviset traumat siirtyvät aina seuraavalle sukupolvelle, jos kukaan ei sitä ketjua laita poikki. Toisekseen, ilmeisesti joku on ollut viimeiset vuodet täydellisessä uutispimennossa, kun ei ole tiennyt, että naapurimaamme on täysimittaisessa sodassa toisen Euroopan maan kanssa. Ukrainasta on tullut Suomeen pakolaisina perheitä, joiden lapset ovat täällä aloittaneet peruskoulun. Nämä traumatisoituneet lapset sitten aiheuttavat erilaisia tilanteita koulussa tai myös kertovat sotakokemuksistaan luokkatovereille. Eikä kukaan ole varmasti voinut välttyä uutisotsikoilta, joissa kerrotaan Suomenkin olevan sodassa Venäjän kanssa. Eli kun jonkun mielestä sota on ainoa asia mikä voi traumatisoida niin todellakin nykynuoriso altistuu sotapelottelulle aivan eri tavalla kuin itse peruskoulussa yli 20 vuotta sitten. Olen itse lama-ajan lapsi ja tiettyä traumaa kannan niistä ajoista edelleen. En kuitenkaan nyt jaksa tähän enää vetää sitä miten esimerkiksi korona ja nykypolitiikka vaikuttavat nykytilanteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Lapsille ja nuorille tulee eteen asioita (some, ihanteet, uutiset), joita siihen ikään ei vielä pitäisi.

Luin jostain lehdestä 13-15 -vuotiaiden nuorten ajatuksista, mikä huolettaa. Vastaukset olivat ilmastonmuutos, rasismi, hallituksen päätökset jne.. ihan aiheellisia huolia, mutta ei tuon ikäisten pitäisi näistä liikaa huolehtia. Itse tuossa iässä mietin, riittääkö mopossani bensa kylille asti.

Ja ihan koulutettu, työssä menestynyt ja sivistynyt minusta on tullut, aikanaan.

Siitä huolimatta täällä jotkut jauhaa miten nuoriso on laiskaa ja tyhmää, joiden ongelmat ovat vain somesta johtuvia. Kuitenkin nuo ongelmat ja pelonaiheet ovat AIVAN samoja kuin aikuisillakin.

Vierailija kirjoitti:

Onko tutkittu, mikä osuus on tyttöjen heikolla ravinnolla. Monet karttavat lihaa, syövät vähän jne.

Pitää saada riittävästi tryptofaania, B1-vitamiinia jne.

Lisäksi yhteisöllisyys on pirstaloitunut. Sota ahdisti ja traumatisoi, mutta kukaan ei jäänyt yksin murheidensa kanssa vaan oli oleellinen osa yhteisöä. Nuorillakin oli tärkeät tehtävät. 

Kyllä, syövät suorastaan päälle tuhoisasti. Mutta Suomessa ei ole sota. 

Olen kommentoijien kanssa samaa mieltä siitä, että kysykää niiltä tytöiltä itseltään, mikä ahdistaa.

Tähän liittyen itse arvailen, että osa tyttöjen ongelmaa on kasvatus. Uskallan väittää, että yhä edelleen tytöt ja pojat kasvatetaan eri tavalla. Tytöt on helpompia ja menee siinä sivussa. Tämä siis karkeasti jaoteltuna; en kaipaa nyt jokaisen tempperamenttisen Tiinan vanhempia kertomaan kuinka hankalaa on.

Vanhemmat, puhukaa lastenne kanssa. Muustakin kuin mikä puhelin ostetaan seuraavaksi ja paljonko tarviit rahaa Normaliin. Lapset miettii jo aika pienenäkin omaa aikuisuuttaan. Nuorilla tytöillä on kaiken muun lisäksi mietittävänä vielä, toivovatko tulevansa äidiksi joskus. Ei sitä 15-vuotiaana tarvitse päättää, mutta moni näitä miettii.

Vierailija kirjoitti:

Ennen wanhaan ei ollut vara ahdistua, masentua, kun oli oltava kesätöissä ja tehtävä kotona vanhempien opettajat ja määräämät hommat. Kiitos! 💖 

Oli vähemmän uusavuttomia wolttaajia.

Aikuisen huolenpidon "nälkä". Luullaan, että nuori osaa, ymmärtää kaiken itse. Ei, ns. kädestä pitäen olisi hyvä neuvoa ja opettaa. Huolehtimaan lapsista ne, puhukaa, olkaa läsnä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi joskus sata vuotta sitten syntyneet ei ahdistuneet, vaikka aikuistumisen kynnyksellä oltiinkin sodassa. Voisiko joku kertoa nykynuorille, että elämä ei ole koskaan ennen ollut yhtä helppoa kuin nyt.

Onneksi taas joku kaivoi juoksuhaudat esiin.

Tämä. Kuinka kauan sodasta täytyy kulua ennen kuin sodan kokemattomien sukupolvien ongelmia lakataan mitätöimästä sota-ajoilla?

Ne traumat kestävät kolme, neĺjä sukupolvea, jos hyvin käy.

Nuo sukupolvet vetävät juoksuhaudat esiin, koska he ovat pahasti traumatisoituneita. Kaikkia meitä koskettaa sota ja sisällissota vieläkin. 

Juoksuhautasukupolvi ja ainakin seuraava sukupolvi tuo traumaansa esiin ja selviytyy siitä mitätöimällä. Useat heistä oikeasti ajattelevat sen olevan tsemppaamista. He eivät näe lapsilleen tahtomattaan aiheutettua traumaa, koska he eivät kestäisi sitä. Heidän vanhempansa eivät osanneet puhua. He joivat ja/tai tekivät kovaa työtä jos pystyivät.

Me näemme sen paremmin, mutta meilläkin on sukupolvien trauma, jota siirrämme seuraavalle sukupolvelle. Sitä me emme näe, mutta lapsemme kertovat sen meille, jos hyvin käy. Se tarkoittaa sitä, että olemme valmiit käsittelemään kollektiivista traumaa, jota takanamme olleet sukupolvet eivät pystyneet/pysty käsittelemään.

Aiheesta löytyy nykyään paljon tutkimustietoa, jos se kiinnostaa. Sukupolvien ketju on mahdollista katkaista omalta kohdaltaan. Jos pystyy ja hyvin käy.

Ei ollut ahdistuksia kun olin lapsi ja nuori. Elämä ei ollut ulkonäkö keskeistä. 

Ja hallitus leikkaa satoja tuhansia mielenterveystyöstä.

Kakkamainen ja valehteleva poppoo. 

Vierailija kirjoitti:

Ensikertalaisuuskiintiö on huono. Nuori ahdistuu kun loppuelämän valinta pitäisi osata tehdä heti oikein. Tulee turhia välivuosia kun mitään ratkaisua ei uskalla tehdä.

Some. Tiktok nyt ainakin voitaisiin kieltää. Sekoittaa päät.

Kouluihin velvollisuudet velvoittaviksi. Nykyään on lähinnä oikeuksia ja ahdistus vapauttaa velvollisuuksista, rimaa lasketaan loputtomiin.

Ei mene siihen toka valintaan vaan yrittää uudelleen jos nappais ja realistiset mahdollisuudet päästä. 

 

Vierailija kirjoitti:

Onko tutkittu, mikä osuus on tyttöjen heikolla ravinnolla. Monet karttavat lihaa, syövät vähän jne.

Pitää saada riittävästi tryptofaania, B1-vitamiinia jne.

Lisäksi yhteisöllisyys on pirstaloitunut. Sota ahdisti ja traumatisoi, mutta kukaan ei jäänyt yksin murheidensa kanssa vaan oli oleellinen osa yhteisöä. Nuorillakin oli tärkeät tehtävät. 

normaali kotiruoka, liikunta, kännykän käyttö minimiin, ahkeruus koulussa, harrastus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi joskus sata vuotta sitten syntyneet ei ahdistuneet, vaikka aikuistumisen kynnyksellä oltiinkin sodassa. Voisiko joku kertoa nykynuorille, että elämä ei ole koskaan ennen ollut yhtä helppoa kuin nyt.

Onneksi taas joku kaivoi juoksuhaudat esiin.

Tämä. Kuinka kauan sodasta täytyy kulua ennen kuin sodan kokemattomien sukupolvien ongelmia lakataan mitätöimästä sota-ajoilla?

Mitä ongelmia näillä nyt ahdistuvilla nuorilla onkaan, voisitko listata vaikka 10 sellaista ongelmaa, jotka aidosti ahdistavat eivätkä ole ainoastaan uniikin lumihiutaleen keksimiä kokemuksia siksi, että nyt kuuluu ahdistua, koska ilmastonmuutos (tai aikaisemmin Biafra, happosateet, ydinpommit jne.). Miksi nykysukupolvi ei tee itse mitään tilanteelleen, miksi se

Mitä ongelmia sinulla on muka ollut nuorena? Kai ymmärrät, että olit itsekin silloin nuorena vanhempien ikäpolvien mielestä kelvoton vetelys, joka ei tajua mistään mitään? Älä siis keuli yhtään tuolla omahyväisyydelläsi. Kerro myös mitä alaikäiset teinit ovat asioilleen tehdä. Alaikäiset eivät pääse edes kesätöihin, joten he ovat täysin aikuisten vallan alla.