Lue keskustelun säännöt.
Muita jotka ei näe omia lapsiaan?
06.09.2024 |
Miten tästä surusta ja tuskasta selviää?
Kyseessä vielä alakouluikäiset lapset, joista itse olin hoitovastuussa ekat melkein 10 vuotta. Nyt eivät tule enää luokseni, vaikka lupaisin mitä tahansa ja kaikki keinot olen käyttänyt. Välimme olivat lämpimät ja lapset olivat ylimääräistäkin luonani, kunnes alkoi vieraannuttaminen.
Toinen huoltaja sanoo Minkä minä sille voin. Samalla haukkuu lapsille minua, kotiani, valehtelee viranomaisille ja lapsille.
Lastensuojelu ei auta, lastenvalvoja ei auta, ainoa joka voi auttaa on uhkasakko tai täytäntöönpano.
Elämä on kärsimystä, en olisi ansainnut tätä. Vielä vähemmän lapseni, joita rakastan yli kaiken ja joita olen aina kohdellut hyvin ja rakkaudella.
Kommentit (38)
Jatkan vielä, meillä ei auttaisi enää edes toimeenpano eikä uhkasakko, koska lapset yli 12v. Ei kukaan lähtisi toimeenpanoa toteuttamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lakimies avuksi tai sukulaiset? Lapsia ei saa pakottaa tietenkään näkemään. Ehkä he myöhemmin havahtuvat kun tulee ikää. Mutta lakimies tai sukulainen voisi viedä oikeita tietoja asiasta myös lasten saataville, väitteisiin oma vastaus myös. Ja että on tieto ettei kaikki ole totta mitä toinen vanhempi sanoo. Paitsi jos on tosiasioita. Mutta jotain tällaista. Ehkä lapset eivät jaksa kahden kodin väliä tai vaatimuksia liikaa.
Ja sitten paluu todellisuuteen. Lapsia ei kyllä äidiltä viedä kovin heppoisin perustein. Ihan sama vaikka kuinka olisitte rakastaneet...
Vierailija kirjoitti:
Lakimies avuksi tai sukulaiset? Lapsia ei saa pakottaa tietenkään näkemään. Ehkä he myöhemmin havahtuvat kun tulee ikää. Mutta lakimies tai sukulainen voisi viedä oikeita tietoja asiasta myös lasten saataville, väitteisiin oma vastaus myös. Ja että on tieto ettei kaikki ole totta mitä toinen vanhempi sanoo. Paitsi jos on tosiasioita. Mutta jotain tällaista. Ehkä lapset eivät jaksa kahden kodin väliä tai vaatimuksia liikaa.
Tilanteessani esimerkiksi perhetyöntekijä on yrittänyt kaksi vuotta selvittää, miksi vanhin lapsi ei halua tulla luokseni (hän jätti ensimmäisenä kaikki käynnit välistä). Lapsi suojelee toista vanhempaansa, joten ei kerro mitään eikä suostu edes puhumaan minusta.
Sukulaisia ei ole, jotka pystyisivät auttamaan vaan lapset eivät näe heitäkään.
T. Ap
Lakimies ehkä auttaisi. Mutta silloin kun lapset yli 12v, ei enää käräjöintikään auta yhtään mitään. Kaikessa voidaan vedota lasten omaan tahtoon.
Vieraannetun vanhemman puoleiset sukulaiset on myös vieraannutettu. Tehdään kaikki mahdollinen, ettei lapset tapaa esimerkiksi toisia isovanhempiaan.
Vieraannuttaja vanhempi kääntää kaiken, aivan kaiken, sitä toista vastaan.
Kukaan ei voi auttaa. Ainoa toivo on, että lapset kasvaessaan itse ymmärtävät. Mutta, se ei vie pois sitä surua vuosista jotka menettää omien lastensa elämästä lasten joiden elämässä todellakin haluaisi olla täysiaikaisena vanhempana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään näe mutta syy on lastensuojelun virhe. Ennen hoidin lapseni täysin itse. Tämä valtio haluaa tappaa ihmisiä. Olen pahoillani puolestasi.
Nuo tilanteet ovat ihan kamalia vanhemmalle. Mutta älkää luovuttako!! Vielä tulee päivä jolloin lapsenne tajuaa mitä vieraannuttamista harrastanut vanhempi on tehnyt ja toivon että siitä alkaa teille parempi, yhteinen jakso.
Itse olen myös kokenut tuon, enkä löytänyt mitään tahoa joka olisi konkreettisesti kertonut mitä asialle voi tehdä. Odotin, kirjoitin asioita ylös kun en voinut niitä pojilleni kertoa siinä hetkessä. Mielenterveys oli koetuksella.
Mutta poikani tajusivat mikä totuus oli ja löysimme toisemme kaiken kauheuden jälkeen. Mielettömästi jaksamista teille!! Älkää ikinä luovuttako lastenne suhteen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten paluu todellisuuteen. Lapsia ei kyllä äidiltä viedä kovin heppoisin perustein. Ihan sama vaikka kuinka olisitte rakastaneet...
Kyllä viedään, pidä pääsi kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten paluu todellisuuteen. Lapsia ei kyllä äidiltä viedä kovin heppoisin perustein. Ihan sama vaikka kuinka olisitte rakastaneet...
Tuomarit eivät välttämättä kykene tunnistamaan todellista tilannetta tai oikeuteen ei mennä, sillä ylipäätään vuosien oikeuskiistat eivät ole lapsille eduksi. Lapsille ja viranomaisille tehty vuosien mustamaalaus tuottaa tulosta. Tiedän ihan faktana tämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jostakin ne lapset on vihaisia. Onko käytös ollut pelottavaa, onko raivottu ja jopa riehuttu lasten nähden?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten paluu todellisuuteen. Lapsia ei kyllä äidiltä viedä kovin heppoisin perustein. Ihan sama vaikka kuinka olisitte rakastaneet...
Tuomarit eivät välttämättä kykene tunnistamaan todellista tilannetta tai oikeuteen ei mennä, sillä ylipäätään vuosien oikeuskiistat eivät ole lapsille eduksi. Lapsille ja viranomaisille tehty vuosien mustamaalaus tuottaa tulosta. Tiedän ihan faktana tämän.
Sama juttu. Manipulaatiota koko käräjäoikeus kuten lastensuojelukin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jostakin ne lapset on vihaisia. Onko käytös ollut pelottavaa, onko raivottu ja jopa riehuttu lasten nähden?
Vieraannuttamiseen ei tarvitse mitään syytä, se toimii ikään kuin väkivaltainen parisuhde. Sitä on verrattu kulttitoimintaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä noita usein näy, toki vanhemmat on jo aikuisia ja nuorinkin 15.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten paluu todellisuuteen. Lapsia ei kyllä äidiltä viedä kovin heppoisin perustein. Ihan sama vaikka kuinka olisitte rakastaneet...
Kyllä viedään, pidä pääsi kiinni.
Mä en ole pitkän neuvola-urani aikana nähnyt kertaakaan sellaista että lapset vietäisiin äidiltä ilman syytä. Tai että lapset eivät haluaisi nähdä äitiään vain koska isä vieraannuttaa.
🇺🇦🇮🇱
Kaffebulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten paluu todellisuuteen. Lapsia ei kyllä äidiltä viedä kovin heppoisin perustein. Ihan sama vaikka kuinka olisitte rakastaneet...
Kyllä viedään, pidä pääsi kiinni.
Mä en ole pitkän neuvola-urani aikana nähnyt kertaakaan sellaista että lapset vietäisiin äidiltä ilman syytä. Tai että lapset eivät haluaisi nähdä äitiään vain koska isä vieraannuttaa.
Hyvä ystäväni on lakimies, ja näitä tapauksia on avustanut paljon. Minulla itselläni myös kokemusta nimenomaan tästä.
Se, että sinä et ole törmännyt, ei kerro mitään muuta kuin sen että sinulla on eräänlainen tilastoharha.
huostaanotettu vai? Kyllä syynsä on mutta yrittäkää tsempata, elämä kondikseen,.
Vierailija kirjoitti:
huostaanotettu vai? Kyllä syynsä on mutta yrittäkää tsempata, elämä kondikseen,.
Varmasti osalla sekin syynä, osalla se että toinen vanhempi ei anna tavata lasta ja lapsi on saatu uskomaan, että toinen vanhempi on paha. Tämä on erittäin vakavaa väkivaltaa lapsia kohtaan.
Kaffebulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten paluu todellisuuteen. Lapsia ei kyllä äidiltä viedä kovin heppoisin perustein. Ihan sama vaikka kuinka olisitte rakastaneet...
Kyllä viedään, pidä pääsi kiinni.
Mä en ole pitkän neuvola-urani aikana nähnyt kertaakaan sellaista että lapset vietäisiin äidiltä ilman syytä. Tai että lapset eivät haluaisi nähdä äitiään vain koska isä vieraannuttaa.
Jos äiti voi vieraannuttaa lapsen, kaipa siihen pystyy isäkin.
Täällä toinen. Minulla sama tilanne, en näe enää lapsiani kuin todella harvoin hyvin lyhyesti.
Ja samoin, minä hoidin heidät pitkään lähes yksin.
Eron myötä isä vieraannutti lapset minusta.
Meidän lapset ovat yli 12v, kukaan ei voi auttaa, mitään ei ole tehtävissä.
Surun ja tuskan kanssa on vain opeteltava elämään. Siitä on tullut uusi normaali. Lapset eivät enää koskaan tule olemaan osa arkeani. Vastoin omaa tahtoani. Heidät revittiin elämästäni pois. Ja minua haukutaan heille jatkuvasti.
Mielialalääkkeet, vertaistuki, keskustelu, kurssit, avanto, musiikki, pitkät kävelyt, tiedon kerääminen, ajatukset muualle vievät kirjat, unilääkkeet, arki joka rullaa -> työ, ihmiset joille voi purkaa pahanolon silloin kun se kasvaa aivan liian isoksi yksin kantaa. Sen tiedostaminen että kyse on vieraannuttamisesta mikä on vakavaa henkistä väkivaltaa niin minua kuin lapsiakin kohtaan. Nämä konkreettiset keinot on auttaneet itseäni. Ja silti olen edelleen välillä todella rikki. On erittäin vaikeita päiviä. Ja sitten on päiviä kun arki rullaa, elämä etenee. Jokaikinen päivä lapseni ovat ajatuksissani ja minulla on heitä ikävä, valtavan iso ikävä.