Liittyykö alkaviin vaihdevuosiin epäsosiaalisuus?

Kyllä, liittyy. Nykyään lähes kaikki ärsyttää.

Mulla tuollainen muutos tapahtui rajuna juuri 40-vuotiaana. Sitä ennen hakeuduin seuraan. Nyt 42 ja ainoastaan mieheni kanssa tekemisissä vapaa-ajalla. Muut olen ghostannut.

Sama.

Estrogeeni laittoi miellyttämään ja hakemaan yhteyttä muihin.

Ihmiset ärsyttää. Työpäivän jälkeen kaipaa vain hiljaisuutta ja rauhaa. Miestä sietää jotenkin, jos hän ei nalkuta.

Vierailija kirjoitti:

Mulla tuollainen muutos tapahtui rajuna juuri 40-vuotiaana. Sitä ennen hakeuduin seuraan. Nyt 42 ja ainoastaan mieheni kanssa tekemisissä vapaa-ajalla. Muut olen ghostannut.

 

Miksi ghostannut?

Ei se varsinaista epäsosiaalisuutta ole, vaan pikemminkin pettymystä siitä, kun lopulta huomaa ja joutuu myöntämään, että kaikki se kaunis, mitä nuorempana naivisti kuvitteli maailmasta ja muista ihmisistä ei sitten koskaan pitänytkään paikkaansa, maaoma ei olltukaan auki eikä tasa-arvoinen, etkä koskaan saanutkaan palkkiota lahjakkuudestasi ja kovasta työstäsi.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset ärsyttää. Työpäivän jälkeen kaipaa vain hiljaisuutta ja rauhaa. Miestä sietää jotenkin, jos hän ei nalkuta.

Yleensä ne nalkuttaa, jolloin ne pannaan ulkoruokintaan. Nainen on lepoaikansa ansainnut.

Onneksi mies kokkaa,  imuroi ym huushollaa ihan mielikseen. Ja hieroo mun jalkoja.

Minusta tuli tuollainen 26 vuotiaana ja raskauduin myöhemmin ensimmäisellä yrittämällä. Nyt 33v enkä usko että on edes  esivaihdevuodet. Mun mielestä vaan oma perhe ja harrastukset ovat mielekkäämpää seuraa ja tekemistä. Olen tosin lievästi autistinen ja voisin edelleen ystävystyä uusien ihmisten kans jos he ovat juuri sellaisia kuin minä haluan (jotta olisi mahdollisimman paljon yhteisiä puheenaiheita). Mutta tällaisia ei ole joten ei kiinnostele sosialisoida enkä väkisin halua tuputtaa omaa seuraani kenellekään.

En ole koskaan ollut mitenkään sosiaalinen, enkä tykännyt metelistä, kun ei saa selvää mitä joku toinen sanoo. Ei minulla liity mitenkään siis vaihdevuosiin. 

Vierailija kirjoitti:

Ei se varsinaista epäsosiaalisuutta ole, vaan pikemminkin pettymystä siitä, kun lopulta huomaa ja joutuu myöntämään, että kaikki se kaunis, mitä nuorempana naivisti kuvitteli maailmasta ja muista ihmisistä ei sitten koskaan pitänytkään paikkaansa, maaoma ei olltukaan auki eikä tasa-arvoinen, etkä koskaan saanutkaan palkkiota lahjakkuudestasi ja kovasta työstäsi.

Oot todella naiivi jos yli 30-vuotiaana tuollaista luulet.

Joillakin se voi olla koko elämän ettei jaksa laumoja ja massoja, hukkuu sinne sekaan tai tuntuu siltä. Mutta joskus se voi alkaa vaihdevuosissa. Osa tosin on ihan sosisaalisia noin muuten.

Palstasensuuri ei anna laittaa miltä tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Ei se varsinaista epäsosiaalisuutta ole, vaan pikemminkin pettymystä siitä, kun lopulta huomaa ja joutuu myöntämään, että kaikki se kaunis, mitä nuorempana naivisti kuvitteli maailmasta ja muista ihmisistä ei sitten koskaan pitänytkään paikkaansa, maaoma ei olltukaan auki eikä tasa-arvoinen, etkä koskaan saanutkaan palkkiota lahjakkuudestasi ja kovasta työstäsi.

Voi lohdattautua sillä, että avasi tietä. Nykyiset parikymppiset on jo pidemmällä luomassa parempaa maailmaa. Kunhan niitä ei johdeta harhaan.

Se voi olla kun estrogeeni vähenee, niin näkee tarkemmin ihmisten teennäisyyden ja oman edun tavoittelun. Niin sitten ei enää jaksa töiden jälkeen feikkiporukkaa. 

Se epäsosiaalisuus tulee siksi kun sinä et ole muiden elämässä kuin antamassa jotain itsestäsi ja kaikki muut ihmiset on kuin iilimatoja hakemassa hyötyä ja energiaa. Koko elämäsi passaat muita ja luovut koko elämästäsi muitten eteen niin sitten lopulta tulee se stoppi. 

Itse introverttinä väsyn ihmisiin. Aikaisemmin olen jaksanut näytellä töissä sosiaalista. Nyt kun vaihdevuosissa nukun huonosti, en jaksa enää.

Minulle tuli. Viiskymppisenä aloin huomaamaan miten jotkut on niinkuin iilimatoja kuten ylempänä joku osuvasti kommentoi. Haluaa korvat mille valittaa ja ilmaisen terapeutin kuka kuuntelee. Pummii kyytejä ja juomia ilman että on vastavuoroinen. Juoruaa sukulaisten asiat ja naapurinkin siinä samalla. Kokoajan on vailla jotain apua ja heittäytyy muiden palveluiden varaan. Jos järkätään joskus harvoin jotain illanviettoa tullaan tyhjiä käsiä heilutellen juomaan muiden tuomaa viiniä ja herkkuja. Jäkisiivouksetkin jää samojen risaksi.

Ei jaksa enää. On ihmisiä ketkä on ihan hyvää seuraa ja tasapuolisia ja vastavuoroisia. Heitä jaksaa edelleen mutta vaihdevuosien jälkeen on muuttunut itsekkäämmäksi. Ei halua käyttää aikaa huonossa seurassa jotka imee energiaa antamatta sitä koskaan takaisin.

Itsellä tuntuu että ihmiset jotka ennen ärsyttivät vain vähän, saavat mut raivon partaalle. Jotkut itsekkään ja kovaääniset ihmiset, auts!

Ja toisaalta, jos olen ollut vaikka jollekin vähän kade jostain asiasta, niin se kateudentunnekin on potenssiin viisi. Ihan kun tunteet olisivat voimistuneet.

Minusta on tullut kertakaikkiaan ikävä ihminen. Mietin auttaisiko estrogeeni

Minä ainakin huomasin, että tulin vähitellen hyvin kärttyiseksi, ennen kuin hankin lääkityksen. Sitten mieli tasoittui nopeasti. Lääkitystä käytin vain vajaat neljä vuotta.