Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko mitään järkeä opiskella kolmas maisterintutkinto?
06.09.2024 |
Olen opiskellut paljon, mutta tehnyt myös töitä siinä ohella. Olen nähnyt molempien opiskelemieni alojen työn todellisuuden sijaisena. Se on syönyt motivaatiota ja näiden alojen parissa.
Ensimmäinen tutkintoni on sellaiselta humanistiselta alalta, joka ei työllistä (eli museoalalta). Toinen tutkinto on kasvatustieteen maisteri eli luokanopettaja. Harjoittelut ja sijaisuudet ovat jo tarpeeksi uuvuttavia ja koen työn henkisesti todella rankkana. Oppilaat ovat niin huonokäytöksisiä nykyään.
Kolmas ala, josta opiskelusta olen haaveillut, on lääketiede. Koen kuitenkin, että on sosiaalisesti tuomittavaa opiskella kolmas tutkinto. Onko täällä ketään, joka olisi opiskellut kolme ylempää tutkintoa? Kaipaan kokemuksia, kiitos!
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
En ole opiskellut kuin kaksi korkeakoulututkintoa, vastaan silti. Luokanopettajan papereilla voit työllistyä kyllä muuallekin kuin kouluun. Esim. kouluttajaksi, HR-puolelle, oppimateriaalien tekoon....
En siis opiskelis vain siksi ettei joku työnkuva kiinnosta. Vaan opiskelisin siksi, että jokin KIINNOSTAA. Lääkärinkin työnkuva voi olla melkoinen pettymys: 10 tai 20 min vastaanottoaikoja, jolloin ei ehdi hoitamaan asiakasta kokonaisvaltaisesti. Ojasta allikkoon.
Kiitos hyvästä näkökulmasta!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin voi riittää tutkinnon sijaan, että opiskelee vaikka perus- (ja ehkä aine-) opinnot jostain itseä kiinnostavalta alalta avoimessa. Eli lisää sivuaineita jos tuntuu, että työllistymiseen vaaditaan enemmän. Tietty lääkäriksi ei ihan sivuaineopinnoilla mennä, mutta monessa muussa duunissa toi voi olla riittävä määrä opintoja maisterin päälle.
Sama järki kun siinä että opiskelit sen toisen tutkinnon. Toki, jos tuntuu että lääketiede kiinnostaa sinne vaan, mutta todennäköisesti käy samoin kuin muidenkin tutkintojen kanssa, huomaat että ala ei ollut sellainen kuin haaveilit.
Sinne lääkikseen ei sitten ihan niin vain kävellekkään.
Jos sua lääkis kiinnostaa niin sinne vaan, ei ketään siinä vaiheessa kiinnosta monesko tutkinto se sulle on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinne lääkikseen ei sitten ihan niin vain kävellekkään.
Ei myöskään luokanopettajakoulutukseen.
Lääkäreistä on pulaa Suomessa, joten jokainen valmistunut lääkäri saa työpaikan jostain puolelta Suomea. Toki mitä vanhempi olet, sitä hankalampaa on tehdä hyvää uraa lääkärinä, kun "kilpailijat" ovat ehtineet rakentaa omaansa 25-vuotiaasta lähtien. Julkisella sektorilla tuijotellaan tutkintoja, mutta millekään muulle alalle en itse suosittelisi kolmatta korkeakoulututkintoa, jollei kykene suorittamaan sitä esimerkiksi vuodessa.
Yleisesti ottaen Suomessa on yllättävän paljon ihmisiä, jotka kuvittelevat että mitä enemmän tutkintoja, sitä kovempi huippuosaaja. Sitten itketään, kun työtä ei löydy, vaikka kouluja on käyty 15 vuotta. Todellisuus on aivan päinvastoin; osaaminen syntyy työtä tekemällä. Ei minunkaan 20 vuotta sitten suoritetulla DI-opinnoilla tee juuri mitään enää nykypäivänä. Sen sijaan 25 vuoden alan työkokemuksella tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei. Sosiaalisesti tuomittavaa? Suomessa saa elää fattan rahoilla koko elämänsä ja Afrikasta tuodaan porukkaa tänne loisimaan verorahoilla, aika pientä tuohon verrattaen, koska lopulta olet hyödyksi yhteiskunnalle.
Käy ainakin ensin keskustelua lääkäreiden kanssa siitä, millaista työ tämän hetken tilanteessa on. Toki eri sovellusalojen välillä on eroja.
Jos Suomessa ei ovet aukea lääkikseen, niin ulkomaillakin voi opiskella. Ja on sitä kauheampaakin tehty tässä maailmassa kuin itseään sivistetty opiskelun kautta.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka ihan varma ja hyvä elanto lääkäreilläkin on, sekin on pitkälti duunarityötä siinä missä muutkin. Samaa kiireistäkin arkea terveyskeskuksessa kuin vaikka opettajalla luokassa.
Miksei sairaanhoitaja, vai pitääkö olla lääkärismaisteri? Haluatko oikeasti terveydenhoitoalalle vai lääkärin statuksen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lääkärin työ se vasta uuvuttavaa on, pitää olla hyvä stressinsietokyky ja kestää painetta ja tehdä oikeita päätöksiä , välillä nopeasti.Jos luokanopettajan työkin on sinulle stressaavaa niin en kyllä suosittele hakeutumaan lääkikseen.
Vierailija kirjoitti:
Lääkärin työ se vasta uuvuttavaa on, pitää olla hyvä stressinsietokyky ja kestää painetta ja tehdä oikeita päätöksiä , välillä nopeasti.Jos luokanopettajan työkin on sinulle stressaavaa niin en kyllä suosittele hakeutumaan lääkikseen.
Lääkärin ammatissa voi toimia lukuisissa eri tehtävissä. Voi olla yksityisellä juttelemassa mummojen kanssa ja määräämässä buranaa, voi toimia tutkijana omassa kammiossa, voi toimia puhtaasti esimiesroolissa byrokraattina. Terveyskeskukset ja sairaalat ovat kiireisiä, mutta esimerkiksi työterveyslääkärinä pääsee todella helpolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lääkäreistä on pulaa Suomessa, joten jokainen valmistunut lääkäri saa työpaikan jostain puolelta Suomea. Toki mitä vanhempi olet, sitä hankalampaa on tehdä hyvää uraa lääkärinä, kun "kilpailijat" ovat ehtineet rakentaa omaansa 25-vuotiaasta lähtien. Julkisella sektorilla tuijotellaan tutkintoja, mutta millekään muulle alalle en itse suosittelisi kolmatta korkeakoulututkintoa, jollei kykene suorittamaan sitä esimerkiksi vuodessa.
Yleisesti ottaen Suomessa on yllättävän paljon ihmisiä, jotka kuvittelevat että mitä enemmän tutkintoja, sitä kovempi huippuosaaja. Sitten itketään, kun työtä ei löydy, vaikka kouluja on käyty 15 vuotta. Todellisuus on aivan päinvastoin; osaaminen syntyy työtä tekemällä. Ei minunkaan 20 vuotta sitten suoritetulla DI-opinnoilla tee juuri mitään enää nykypäivänä. Sen sijaan 25 vuoden alan työkokemuksella tekee.
Vaikka lääkärillä olisi 10 muuta tutkintoa ja ikää kuinka paljon, hän työllistyy vaivatta minne vain.
Vierailija kirjoitti:
Lääkärin työ se vasta uuvuttavaa on, pitää olla hyvä stressinsietokyky ja kestää painetta ja tehdä oikeita päätöksiä , välillä nopeasti.Jos luokanopettajan työkin on sinulle stressaavaa niin en kyllä suosittele hakeutumaan lääkikseen.
Samaa mieltä - en ole lääkäri, mutta sivusta seuranneena en missään nimessä itse hakeutuisi tuohon hommaan. Pitkät opinnot, perehdytys monin paikoin surkeaa tai olematonta, paljon vastuuta, kiirettä, byrokratiaa. Toki yksityiselle ja vuokralääkäreiksi sen vuoksi hakeutuukin todella moni vähän harrastelemaan työntekoa. Eikä siinä, varmaan itsekin harrastelisin, jos palkka sallisi.
Olet selvästi tutkija-ainesta, joten entäs kasvatustieteen tohtorin tutkinto? :)
Vierailija kirjoitti:
Miksei sairaanhoitaja, vai pitääkö olla lääkärismaisteri? Haluatko oikeasti terveydenhoitoalalle vai lääkärin statuksen?
Tämä on kuin kysyisit, miksi opiskella opettajaksi, miksei kouluavustajan työ riitä? Miksi opiskella ekonomiksi, eikö merkonomin paperit riitä?
Lääkärit ei ole maistereita vaan lisensiaatteja.
Vierailija kirjoitti:
Sinne lääkikseen ei sitten ihan niin vain kävellekkään.
Sitähän aloittaja ei kysynyt.
Alue: Aihe vapaa
En ole opiskellut kuin kaksi korkeakoulututkintoa, vastaan silti. Luokanopettajan papereilla voit työllistyä kyllä muuallekin kuin kouluun. Esim. kouluttajaksi, HR-puolelle, oppimateriaalien tekoon....
En siis opiskelis vain siksi ettei joku työnkuva kiinnosta. Vaan opiskelisin siksi, että jokin KIINNOSTAA. Lääkärinkin työnkuva voi olla melkoinen pettymys: 10 tai 20 min vastaanottoaikoja, jolloin ei ehdi hoitamaan asiakasta kokonaisvaltaisesti. Ojasta allikkoon.