Menetin terveyteni, rahani, työni, kotini ja elämänhaluni
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Meneekö ihmisillä muka näin huonosti? Olen yllättynyt T: petteri URPO
Onneksi kannustatte leikkauksilla ap:takin ottamaan itseään niskasta kiinni! Muuten hän ei älyäisi MENNÄ töihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rukoilemalla Jumalalta apua, pyydä myös ihmisiä rukoilemaan sun puolesta.
No sieltähän sitä apua siunautuu.
Ihmiset ovat selvinneet hyvin vaikeistakin asioista ja hetkistä juurikin Jumalan avulla. Uskomalla Jeesukseen, luottamalla Jumalan johdatukseen.
VOI V i T T u kun joku tukkisi näiden uskovaisten turvat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rukoilemalla Jumalalta apua, pyydä myös ihmisiä rukoilemaan sun puolesta.
No sieltähän sitä apua siunautuu.
Ihmiset ovat selvinneet hyvin vaikeistakin asioista ja hetkistä juurikin Jumalan avulla. Uskomalla Jeesukseen, luottamalla Jumalan johdatukseen.
Olen rukoillut jopa jumalaa eikä hän minua kuule. Lisää vastoinkäymisiä vaan tulee.
Ap
Missä asut nyt?
Pienessä asunnossa.
Ap
Ethän sinä sitten ole asunnoton.
En ole niin väittänytkään. Kodistani jouduin kuitenkin luopumaan. Tämä nykyinen asuinpaikka on vaan joku tilapäisluukku.
Ap
Manifestointi. Tutustu ja opiskele. Samanlaisesta suosta olen selvinnyt.
Pers-Kokkarehallitus hallitus voitti... H E I L
Vierailija kirjoitti:
Rukoilemalla Jumalalta apua, pyydä myös ihmisiä rukoilemaan sun puolesta.
Voi kun auttasikon rukous! Minäkin olen menettämässä elämänhaluni, koska mikään ei tunnu onnistuvan minulta! Yrittää olen yrittänyt. Myydä itseäni yli kymmen vuotta, kun ns pakkoyrittäjä olen. Olen rukoillut. Eräs rouva rukoili puolestani, että saisin työtä( siivous). Minua olisi auttanut paljon enemmän se, jos tämä rouva olisi ostanut minulta sitä siivousta vaikka kolme tuntia per kk. Nyt en jaksa enää yrittää. Terveys on huono. Koskee, kolottaa ja kramppaa. Valtiovaltakin tekee kaikkensa, että tämmöset vanhat, raihnaiset eläkeikää odottavat yksinyrittäjät heittävät kammen nurkkaan.( Minun tapauksessa mopin).
En osaa vastata, mutta olen myös itse jokseenkin samassa tilanteessa kuin AP joten ymmärrän sinua. Onko sairautesi tällä hetkellä hallinnassa? Oletko saanut siihen riittävästi apua eli pärjäätkö arjessa sairautesi kanssa? Entä onko sinulla läheisiä tai muita ihmisiä, jotka välittävät ja auttavat?
Olen itse sairastunut vakavasti tavalla, joka rajoittaa elämääni huomattavasti mutta apua tähän ei oikein saa (ainakaan julkiselta puolelta) enkä ilmeisesti tule tästä myöskään parantumaan. Toipuminen on luultavasti mahdollista ainakin johonkin pisteeseen saakka, mutta en tiedä edes sitä, tuleeko minusta enää koskaan täysin työkykyistä. Käsittääkseni on ihan mahdollista, ettei välttämättä tule. Se jää nähtäväksi.
Olen vielä suhteellisen nuori aikuinen ja itselleni oli suoraan sanottuna järkytys huomata, miten minut on tavallaan "unohdettu" terveydenhuollossa ja jätetty oman onneni nojaan. Tätä on ollut todella vaikea sulattaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rukoilemalla Jumalalta apua, pyydä myös ihmisiä rukoilemaan sun puolesta.
Joutuu sitten loppuelämänsä kulkemaan kädet ristissä koska apua ei tule tuolla konstilla, kuolema ehtii korjata jos jää odottamaan.
Ei sitä apua jäädäkään odottamaan. Jumala auttaa ihmistä, joka auttaa itseään eli apu on hyvin hienovaraista. Asia kerrallaan onnistuu, kun pistää tuulemaan.
Vierailija kirjoitti:
En osaa vastata, mutta olen myös itse jokseenkin samassa tilanteessa kuin AP joten ymmärrän sinua. Onko sairautesi tällä hetkellä hallinnassa? Oletko saanut siihen riittävästi apua eli pärjäätkö arjessa sairautesi kanssa? Entä onko sinulla läheisiä tai muita ihmisiä, jotka välittävät ja auttavat?
Olen itse sairastunut vakavasti tavalla, joka rajoittaa elämääni huomattavasti mutta apua tähän ei oikein saa (ainakaan julkiselta puolelta) enkä ilmeisesti tule tästä myöskään parantumaan. Toipuminen on luultavasti mahdollista ainakin johonkin pisteeseen saakka, mutta en tiedä edes sitä, tuleeko minusta enää koskaan täysin työkykyistä. Käsittääkseni on ihan mahdollista, ettei välttämättä tule. Se jää nähtäväksi.
Olen vielä suhteellisen nuori aikuinen ja itselleni oli suoraan sanottuna järkytys huomata, miten minut on tavallaan "unohdettu" terveydenhuollossa ja jätetty oman onneni nojaan. Tätä on ollut todella vaikea
Mulla vähän sama kuin sulla, paranemista ei kukaan uskalla luvata ja sairaus rajoittaa elämää aika rajusti. En mä oikein saa tukea mistään, kun sitä pitäisi jaksaa vaatia. Vakuutusyhtiön mielestä olen myös täysin työkykyinen, joten mitään tukea työn tai toimeentulon kanssa ei irtoa.
Ap
Ethän sinä sitten ole asunnoton.