Lue keskustelun säännöt.
Syntyykö vauva itsekseen jos nainen ei ponnista yhtään?
Kommentit (78)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saako esittää vähän tyhmän kysymyksen (koska en ole koskaan synnyttänyt alateitse). Että miten sitä ponnistusta käytännössä synnyttäessä tehdään?
Karu, mutta havainnollinen esimerkki: Jos sinulla on maha kovalla ja ulosteen tulo on tiukassa, teet vessassa aikalailla samaa kuin nainen ponnistaessaan vauvaa ulos. Kohde vain "hieman" eri.
Tämä ei oidä paikkansa koska synnytyksessa ei tule tuollaista tunnetta missään vaiheessa. Vaikka yrittäisikinilman tunnetta, niin sinne alapäähän saa mitään kontrollia että voisi edes yrittää tuollaista.
Sun kannattaa mennä äkkiä lääkäriin, jos sulla ei ole mitään kontrollia alapäähäsi. Johan sulla tulee kuset housuun, jos et yhtään pysty kontrolloimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä tässä vänkäät. Et tunne minua, et kehoani. Kun ei ponnistuta niin ei ponnistuta. Kyllä minä kehoni tunnen ja sinä et.
Ei sinun kehosi toimi yhtään sen kummemmin kuin muidenkaan naisten kehot. Eikä biologiset faktat muutu, vaikka miten kiukuttelisit. Sinä ponnistit, vaikka et tajunnut niin tekeväsi. Kertoo siitä, että synnytyksesi oli niin nopea, ettet ehtinyt tajuta ponnistuksen tunnetta ennen kuin ponnistus oli jo ohi.
Ehkä minä olen se poikkeus. Sinä et ole. Sovitaan niin.
Et sä kyllä ole. Mutta voit pitää väärän käsityksesi. Ei se ole muilta pois, jos sinä et tiedä, miten naisen keho toimii.
No ne naiset jotka ei tiedä olevansa raskaana ja synnyttää yhtä äkkiä vessaan tai jossain metsä polulla ei ehdi ponnistella. Eikä kesken menossakaan. Ne vaan tulee ulos tietysti jos on ylipainoinen niin vatsakivut saattaa olla ikäänkuin supistuksia mutta sitä ei lihava erota. On hoikkakin ollut raskaana usein nuoret tytöt niin että huomannut vasta 5-8 kuulla. Kun vauva potkii sen tuntee mutta ne ei aina potki. Jotkut syntyy kuolleena. Kun synnytys kivut on kovat ei siinä mieti mitään muuta kuin että joko se loppuu. Se kipu.
Ainakin yksi lapsistani tuntui tulevan ihan itsekseen. Kätilö istui vieressäni tietokonetta naputellen ja rupateltiin siinä sitä sun tätä, niin alkoi tuntumaan, että vauva tulee ja tulee muuten nyt.
Sanoin kätilölle, että nyt se tulee. Kätilö nakkasi tietsikan hiiren lattialle ja kiljaisi, että älä työnnä.
No en työntänyt, mutta eipä auttanut. Kätilö piti toisella kädellä vauvan päätä ja toisella haroi soittokelloa. Vauva lumpsahti pihalle ja hoitaja ryntäsi manaillen siinä kohtaa sisälle, että mitä ihmettä nyt, kun äsken juuri katsoi oven ikkunasta ja me vaan naureskeltiin ja höpötettiin. Kätilö sanoi, ettei hän ehtinyt edes hanskoja laittaa.
Kohtu teki tehtävänsä minun puolestani ja nakkasi pihalle yli nelikiloisen pojan.
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen tuli hirveällä tuskalla ja monen tunnun duunilöa, ponnistusvaihe yli tunnin tuska. Toinen tuli itsekseen ja rytinällä, ohjeena oli että älä missään nimessä ponnista. Joten sanoisin että aika lailla itsekseen voi tulla näköjään syntyä.
Sama kokemus. Esikoista sai punnertaa tulemaan monta tuntia. Luulin ettei lopu koskaan. Kuopus taas sukelsi maailmaan kuin itsekseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin just sellainen synnyttäjä, joka en ollut mitenkään sisäistänyt sitä ponnistusta. Lapseni syntyivät 70-luvulla. Ensimäisessä synnytyksellä sellainen kokenut tukeva kätilö painautti pehmeästi vatsastani , tod näk oikeasta kohtaa ja niin pullahti vauva ulos.
Kolmen vuoden kuluttua toinen lapseni napattiin imukupilla maailmaan. Oli kuulemma sellainen tarjonta! Siis pään asento vauvalla.
Molemmista synnytyksistä jäi ihan positiivinen fiilis.
Ponnistaminen tulee luonnostaan. Äidin keho pistää tämän toimimaan, kun hetki on oikea, ei sitä käskyä vastaan voi ainakaan kovin pitkään taistella. Synnyttäähän ne eläimetkin poikasensa ilman, että joku huutaa korvan vieressä, että push push ja ihan ilman synnytysvalmennusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saako esittää vähän tyhmän kysymyksen (koska en ole koskaan synnyttänyt alateitse). Että miten sitä ponnistusta käytännössä synnyttäessä tehdään?
Sama kuin kakkaisi; kuvittele että olisi kauhea ummetus ja yrittäisit äheltää jööttiä ulos. Siksi onkin parempi synnyttää kyykyssä kuin makuulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saako esittää vähän tyhmän kysymyksen (koska en ole koskaan synnyttänyt alateitse). Että miten sitä ponnistusta käytännössä synnyttäessä tehdään?
Karu, mutta havainnollinen esimerkki: Jos sinulla on maha kovalla ja ulosteen tulo on tiukassa, teet vessassa aikalailla samaa kuin nainen ponnistaessaan vauvaa ulos. Kohde vain "hieman" eri.
Minä ponnistan pillulla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ekassa synnytyksessä mulle ei tullut minkäänlaista ponnistustarvetta, missään vaiheessa. Imukupilla vauva sitten lopulta vedettiin ulos. En kyllä toisessakaan muista mitään tarvetta tulleen, mutta silloin jaksoin tuupata vauvan ulos itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keho kyllä ponnistaa, sille ei voi mitään. Se ponnistus tulee kyllä lopulta niin pakottavana, että se on vähän kuin verrattavissa vaikka oksentamiseen. Tietyn tasoista pahoinvointia voi pidättää, mutta lopulta kyllä oksentaa, halusi tai ei, kun pahoinvointi yltyy riittävän pahaksi.
Tai kuin kauhea ripuli.
Ei ripulia tai oksennusta tarvitse PONNISTAA aktiivosesti vaan se roiskuu ulos ihan itsestään. Voiko vauvakin tulla niin ettei naisen tarvitse yhtään päkistellä?
Kyllä tulee itsekseen. Ainakin jos synnyttänyt pystyasennossa. Supistukset työntävät vauvan pihalle, ei pysty mitenkään pidättelemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saako esittää vähän tyhmän kysymyksen (koska en ole koskaan synnyttänyt alateitse). Että miten sitä ponnistusta käytännössä synnyttäessä tehdään?
Karu, mutta havainnollinen esimerkki: Jos sinulla on maha kovalla ja ulosteen tulo on tiukassa, teet vessassa aikalailla samaa kuin nainen ponnistaessaan vauvaa ulos. Kohde vain "hieman" eri.
Minä ponnistan pillulla
Ei sillä kannata ponnistaa. Ponnistus tulee ylempää, kyljistä ja palleasta.
naisella on oikeus päättää kehostaan. jos ei halua ponnistaa, niin ei tarvitse, vaikka patriarkaatti yrittäisikin alistaa naisen ponnistamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
3 olen itse synnyttänyt. Koskaan ei tullut tarvetta ponnistaa. Ponnistin kun käskettiin.
Vatsalihaksillako naiset sen tuuppaavat ulos vai emätinlihaksilla? Jos treenaa geishakuulilla tai miestä lypsämällä oikein vahvat pllulihakset ennen kuin tulee raskaaksi niin onko siitä synnytyksessä hyötyä vai haittaa?
Älä valehtele. Et sinä lasta saa ulos ponnistamatta. Ihan turha yrittää vängätä faktoja vastaan
Parempi olla haukkumatta muita tuolla tavalla, kun et itse tajua että ihmisten ruumiit ja niiden toiminta eivät ole täysin samanlaisia. Olen itse synnyttänyt viisi kertaa. Sanoisin että luonnollinen tapa synnyttää ei ole mikään ponnistus, vaan ne samat supistukset työntävät lapsen kyllä ihan pihalle asti. Se onnistuu vaan parhaiten niin, että synnyttäjä on pystyasennossa. Synnytin kaksi ensimmäistä jakkaralla, ne tulivat täysin luonnostaan, en tehnyt yhtään mitään omaa tietoista työtä. Enkä myöskään havainnut mitään erillistä ponnistustarvetta. Kolmas lapsi ei syntynyt jakkaralle siksi, että se meinasi tipahtaa lattialle kun yritin nousta jakkaralle. Lapsen pää oli jo ulkona kun keikahdin selälleen synnyttämään. Kätilöt käskivät odottamaan ihan rauhassa seuraavaa supistusta, jonka tullessa vauva luiskahti kätevästi ulos.
Sitten vaihtui synnytyssairaala ja siellä oli eri käytännöt; kiellettiin jakkarasynnytys. Pantiin ponnistamaan omituisessa asennossa kätilön käskyjen mukaan, eikä annettu vauvan tulla itsekseen ulos, vaan riuhdottiin ja väännettiin siellä alapäässä, mikä oli hyvin ärsyttävää. No kyllä se vauva tuli ulos parilla ponnistuksellakin, mutta kyllä tuollainen kokemus oli huono ja harmittava, kun minusta tehtiin joku toimenpiteitten kohde, eikä annettu asioiden tapahtua luonnollisesti. Ei muuten ollut mitään ponnistustarvetta silloinkaan, ponnistinpahan vaan lihaksilla kun kerran käskettiin.
Jos ekat kokemukset olisivat olleet tuollaisia, tuskin olisin edes halunnut synnyttää viittä lasta. Ensimmäisten kolmen synnytyksen aikana tunsin olevani alkuvoimainen naaras, elämän antaja. Kaikkine kipuineenkin olivat hyvin voimaannuttavia. En käyttänyt mitään puudutusta.
Vierailija kirjoitti:
Vatsalihaksillako naiset sen tuuppaavat ulos vai emätinlihaksilla? Jos treenaa geishakuulilla tai miestä lypsämällä oikein vahvat pllulihakset ennen kuin tulee raskaaksi niin onko siitä synnytyksessä hyötyä vai haittaa?
Haittaa siitä on. Emättimen pitää olla rentona, ponnistus tulee ylempää.
Niin se kätilökin huusi minulle etten ole nainen lainkaan kun en osaa synnyttää. Ei tule mitään paineen tunnettakaan, joten en tiedä mistä tunteesta selität.