Mitä voi tehdä jos lapsi pelkää yhtä luokan oppilasta, nepsyä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaaminen on tietyissä tapauksissa rikos ja se kuuluu poliisille, ei koululle. Samoin väkivaltaan tai sen uhkaan puuttuu tietyn pisteen jälkeen poliisi, vaikka tapahtumapaikka olisi koulu. 

Voi kunpa olisi ollutkin noin jo omassa lapsuudessani. Opettaja ei siihen puuttunut, ja veikkaan, että poliisikin olisi vain todennut, ettei kuulu heille. Hyvä, jos nykyään väkivaltaan puututaan.

Oman isäni kiusaamiseen on jo 70-luvulla poliisi puuttunut. Valitettavasti kouluissa ja poliisissa ei vain aina edetä lain kirjaimen tai hengen mukaan. Se onnistuu niin kauan kun ihmiset eivät tunne oikeuksiaan. Moni vanhempi ottaa asian myös eri tavalla vakavasti kun poliisi on otettu mukaan. 

 

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/koulukiusaaminen-on-liian-laimea-sa…

Vierailija kirjoitti:

Selittäkää mitä hyödyttää rikosilmoitus tilanteessa, jossa ekaluokkalainen 7-vuotias nepsylapsi oireilee koulussa niin, että muut luokan lapset pelkää häntä? Mitä poliisi voi tehdä tai tekee? Väitän ettei mitään kun ovat noin pieniä.

Koululle se on mainehaitta. Uskoakseni koulussa tapahtuneet rikosilmoitukset tulevat koululle tiedoksi ja sitä kautta myös kuntatasolla ylemmälle eli rikosilmoitus saattaa motivoida rehtorin ratkaisemaan ongelma ja sijoittamalla lapsen jonnekin missä ei ole muille niin vaaraksi.

Vierailija kirjoitti:

S2 liittyy vaitettavasti asiaan siten, että pienluokkapaikoista yms rankemmista tukitoimista kieltäytyviä vanhempia on enemmän tietyissä mamuryhmissä (afrikkalaiset/arabit/osa ns. itäblokin maista). Yhteisen kielen löytäminen on tulkeista huolimatta vaikeaa kun toiset ei ymmärrä yhtään mistä on kysymys ja reagoi huoliin siilipuolustuksella. Toivottavasti tässä ei ole kyse vanhempien kieltäytymisestä kuitenkaan, ekaluokkalaisilla erityislapsilla monesti on liian kevyet tukitoimet koulun alkaessa koska odotellaan/toivotaan kypsymistä ja säästetään odotellessa rahaa. 

 

Ap, keskustelisin opettajan kanssa ja sen jälkeen myös rehtorin. Tekisin omalle lapselle selväksi, että ko. oppilas on todennäköisesti semmoinen ettei voi erikoisuuksilleen mitään, ei haittaisi lukea lapselle jotain nepsyinfojakaan jos löydät jotain materiaalia joka kuulostaa tutulta ja vois auttaa pelon vähentämiselle (jotkut äänten pitämiset tms harmi

Tarkoitatko, että jos S2 tai muu vanhempi kieltäytyy tukitoimista, rehtori on voimaton, samoin normaalien koululaisten vanhemmat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selittäkää mitä hyödyttää rikosilmoitus tilanteessa, jossa ekaluokkalainen 7-vuotias nepsylapsi oireilee koulussa niin, että muut luokan lapset pelkää häntä? Mitä poliisi voi tehdä tai tekee? Väitän ettei mitään kun ovat noin pieniä.

Koululle se on mainehaitta. Uskoakseni koulussa tapahtuneet rikosilmoitukset tulevat koululle tiedoksi ja sitä kautta myös kuntatasolla ylemmälle eli rikosilmoitus saattaa motivoida rehtorin ratkaisemaan ongelma ja sijoittamalla lapsen jonnekin missä ei ole muille niin vaaraksi.

Lisäksi tuo saatetaan huomata esimerkiksi lastensuojelussa, jos näitä rikosilmoituksia samasta lapsesta tekee useampi. Oikeastaan ihmettelen, ettei opettaja ole tehnyt ilmoitusta lapsista, joihin se väkivalta kohdistuu. 

Vierailija kirjoitti:

Ennen oli kaikki paremmin . Kouluja oli erilaisille lapsille omat ja niissä oli kaikkien parempi olla . Kukin sai opetusta tasollaan .Muistan yläasteelta jopa enkun tasot , oli helppo ja vaikea josta valittiin .Nyt yritetään olla liikaa kaikki samalla viivalla ja kaikki kärsii.

Tiesittekö, että koko inkluusion piti koskea VAIN fyysisesti vammaisia (eri asia kuin kehitysvammaisuus) ihmisiä, koska aiemmin heille suunnatut erityiskoulut olivat niin hajanaisia ryhmältään niin, että mentiin heikoimman ehdoilla ja näin ollen fiksuimmat vammaiset eivät saaneet haastetta, mikä sitten vaikeutti myöhempäää opinpolkua, jos halusi lukioon ja ehkäpä korkeakouluun. Tavallinen ammattikoulukin saattoi olla silloin mahdoton. Nyt koko inkluusio on laitettu koskemaan täysin kielitaidottomia S2-lapsia, monioireisia nepsyjä (toki jotkut lievät tapaukset voivat pärjätä hyvin isossa ryhmässä), käytöshäiriöisiä ja hyvin heikkolahjaisia. Joistakin nepsylasten vanhemmista huomaa, että diagnoosin saatuaan alkeellisiakaan käytöstapoja lapselta ei odoteta ja kaikki laitetaan diagnoosin piikkiin. On toki niitäkin nepsylapsia, joiden kasvatuksessa vanhemmat ovat edes yrittävät parhaansa ja näin ollen lapsista voi tulla vielä ihan hyvin käyttäytyviä. Eipä sillä, etteikö ihan nk. normaalin kirjoilla olevat lapsetkin perseile liikaa ja tiedä liikaa oikeuksistaan.

Omalla lapsellani on liikuntavamma, ja meillä vanhemmille on ollut alusta asti selvää, että hän käy samaa lähikoulua kuten fyysisesti kykenevät sisaruksensa, sillä harvoin liikuntavammaisella on häikkää oppimisessa tai käyttäytymisessä. Eikä olisi tullut kuuloonkaan, että lapsi saisi hölmöillä ja hänellekin on opetettu käytöstapoja samalla tavalla kuin sisaruksille, kyllä ne tavat aina jostain tulivat lapsille terveydentilaan katsomatta. Olemme tienneet, että ei lapsesta pikajuoksijaa tai balettitanssijaa koskaan tule, mutta sen sijaan ylioppilas ja akateeminen tuli. Jos lapsellani olisikin havaittu käytöshäiriöitä tai laaja-alaisia oppimisvaikeuksia/kehitysvammaisuutta liikuntavamman lisäksi, niin tietysti olisimme harkinneet erityiskoulua-/luokkaa. Pelkän liikuntavamman ja kiusaamispelkojen takia emme laittaneet lasta erityiskouluun-/luokalle, vaikka niin ehdotettiin mutta kun tutustuimme yhteen erityiskouluun, niin totesin, että selvästi mentiin heikompien ehdoilla, että uskoisin lapseni siellä turhautuneen. Uskon, että oli ihan hyvä erityiskoulu niille lapsille, jotka tarvitsivat suoraan sanoen teoria-aineissa täydet mukautukset, ei vain pelkässä liikunnassa. Kyllähän sitä kaikenlaista tuli mietittyä

Lapsen tukimuoto oli peruskoulussa avustaja, joka kantoi lähinnä reppua. Teoria-aineissa lapsi pärjäsi hyvin. Liikunnan opetus olikin ainoa, mikä meitä vanhempia askarrutti ja siitä neuvoteltiin opettajan kanssa, ettei ihan tyhjän pantiksi jäänyt: lapsi osallistui osittain sellaisiin lajeihin, joissa pystyi pyörätuolista käsin osallistumaan tai muuten istumaan. Pelättiin hieman ensin, että oltiinko jotenkin vaivaksi. Ne lajit, joita ei pystynyt toteuttamaan käytännössä, kävi lapsi silloin fysioterapeutilla tai sitten luki tuleviin kokeisiin. Peruskoulun jälkeen lapsi lähti lukioon ja yliopistossa luki sosiaalityötä. Oli hänellä myös vaihtoehtoja ammattikoulusta ja amk:sta, jos yliopiston pääsykokeet olisivat menneet mönkään.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tapauksen jossa asialle ei voitu kerrassaan mitään, koska lapsen vanhemmat vastusti kaikkia tukitoimia, siirtoa erityisluokalle tai erityiskouluun johon lapsi olisi kuulunut jne. Siellä eli ekaluokkalaiset, opettaja ja koulunkäynninavustaja pelossa koko vuoden, kun yksi oli niin arvaamaton ja väkivaltainen. Aika karua. 

Tämä oli varmaan Korpilahdella. Sitten vasta havahduttiin, kun lapsi pisti luokkahuoneen säpäleiksi kesken tunnin. Onneksi kehenkään ei sattunut. Mitäs sitten olisi vanhemmat sanoneet...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä otin yhteyttä suoraan koulun rehtorille ja lasuun, että lapseni siirtyy kotiopetukseen häirikön takia, kun tilanne ei rauhottunut nepsyn vuoksi. Kysyin suoraan opettajalta, eikö koulussa olla oppimassa eikä seuraamassa jonkun häirikön riehumisia, opettaja nosteli vain olkapäitään ja hymähteli. Toista vuotta nyt mennään kotiopetuksessa, ja (omasta mielestäni) lapsi oppinut paremmin kotona kuin koulussa. 

Tuo se vasta hallaa tekee lapselle! Ihan omasta mielestäsi lapsi oppinut paremmin kotona kuin koulussa. Epäilen erittäin vahvasti! Ja se koulu ei ole pelkkää asian oppimista. Vaan sosiaalinen puoli, ryhmässä toimiminen ja kaverisuhteiden luominen ovat erittäin tärkeintä lapsen kasvulle! 

Samaa mietin. Ja on epäreilua, että tavallinen kiltt

Joo, ja tätä käytöstä havaitsee nykyään joka lapsessa ja nuoressa, oli hänellä diagnoosia tai ei. Ihan nk. normaalin kirjoilla olevat lapset hakkaavat, ryöstävät ja jopa tappavat toisia alaikäisiä. Luku- ja kirjoitustaidon sekä perustaitojen omaksuminen on jokaisella oppilaalle nykyään mahdottomuus. Erilaiset aistiyliherkkyydet ovat lisääntyneet ilman, että asiaa selittäisi joku neurokirjon häiriö, jollaista ei olisi koskaan edes epäilty. Olisiko juurikin syynä nämä nykyiset avokonttoritilat, jotka eivät palvele ketään - ei edes sitä neurotyypillistä lastakaan. Yli 40 vuotta se oli vielä toisin, jolloin koulussa oli selkeä järjestys, mikä toi turvaa lapsille. Silloin joukossa saattoi olla muutaman lievä nepsytapaus (diagnosoimaton kylläkin), jotka herättivät huomiota lähinnä outoudella ja motorisella kömpelyydellä, mutta muuten kivasti pärjättiin koulussa ja siihen vaikutti juurikin se, että oli selkeä struktuuri ja tarkat säännöt ilman avokonttoritiloja, itseohjautuvuutta ja opettaja oli se auktoriteetti, joka puhui sillä välin, kun oppilaat olivat hiljaa. Nyt koulussa vallitsee suoraan sanoen viidakon lait.

Pitäisi laittaa kamerat joka lapsen paitaan. Jokaisesta lyönnistä ilmoitus sekä poliisille että lastensuojeluun videon kera. Ja rehtorille.

Jokaisella lapsella on lain mukaan oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön. Ota siis koulun rehtoriin suoraan yhteyttä ja vetoa tähän lakipykälään. Jos luokassa on väkivaltaisesti käyttäytyvä lapsi, asiaan täytyy puuttua järeästi. 

 Koulussa on myös koulun järjestyssäännöt eli sen koulun laki. Yleensä järjestyssäännöissä lukee jotenkin ne asiat, että oppilaalla on velvollisuus käyttäytyä asiallisesti ja toisia ei saa satuttaa. Jos oppilas rikkoo toistuvasti koulun järjestyssääntöjä, koulun täytyy ryhtyä toimenpiteisiin. 

Kyse ei ole siitä, onko lapsi paha tai kiusaaja, mutta hänen täytyy kyetä käyttäytymään tiettyjen raamien mukaan. Jos hän ei kykene, hän ei ole koulukuntoinen. Hän tarvitsee henkilökohtaisen valvonnan jatkuvasti, ettei hän satuta muita.

Koululla on velvollisuus puuttua oppilaan haitallisten käyttäytymiseen. 

T. ope

Mikään diagnoosi ei anna lapselle lupaa satuttaa muita. Kasvatuksessa on vika. Mikään diagnoosi ei ole sellainen, että väkivaltainen käyttäytyminen kuuluisi siihen.

Kouluissa on nykyään aivan törkeän huonosti käyttäytyviä kakaroita. Johtuuko se nepsy-piirteistä? Ei, se johtuu siitä, ettei lasta ole osattu kasvattaa. Tämä on tosi.

Ikävää, että kasvatetut ja oppivaiset lapset joutuvat jatkuvasti kärsiä käytöshäiriöisten häirinnästä. Heille saisi olla omat luokat. Opettajan kaikki aika menee muutaman häirikön paimentamiseen. Suomi nousuin!

Vierailija kirjoitti:

Puhu opelle uudelleen vähän ajan päästä. Rehtorillekin voi puhua. Puhu tämän oppilaan vanhemmille, jos tunnet. Tee rikosilmoitus, jos sattuu jotain sellaista. Toinen lapsi tarvitsee tukea ja kunnat ovat persaukisia ja hitaita päättämään eivätkä usko opettajaa. Vanhempien valitus auttaa parhaiten. Lasu tarvittaessa.

t. Ope

Ei se nyt ihan noin mene. Eihän tuo lapsi ole mitään erityistä tehnyt ap:n lapselle, jos ymmärsin oikein. On vain arvaamaton ja varmaan sählää sillä tavoin, että arempi lapsi alkaa pelätä. Sitä on vaikea alkaa siitä rikosilmoituksia tekemään tai vaatimaan jotain toimenpiteitä, kun kerran "mitään ei ole sattunut" vaan kyse on "tunteesta" tai sivusta katsottuna erinäisestä koheltamisesta.

Ehkä paras olisi jotenkin rohkaista omaa lasta. Opettaja voisi yrittää ryhmäyttää ja saada lapsia tutustumaan toisiinsa. Se voi hälventää pelkoja. Jos sitten alkaa oikeasti kolista päät tämän lapsen toimesta, niin sitten koulun  pitää asia ratkaista. On epärealistista ajatella, että erinäisten pelkojen, hieman turhienkin, takia alettaisiin jotain tehdä koulun puolesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä nyt sotke tuota epäilyäsi ADHD diagnoosista ihan joka paikkaan. Omalla lapsella on ihan virallinen ADHD diagnoosi ja peruskoulun ka. oli 9,5 ja käytös 9. Nykyään hän opiskelee yliopistossa. 

Ei ollut kyllä tarkoitus loukata aloituksella ketään. Yritin vain siinä selittää, että tuo lapsi on joku nepsy, ei pahantahtoinen kiusaaja. Eli että tilanne on hankala eikä tuo lapsi varmaan voi itse käytökselleen mitään. Ap

Kiltti kiusaaja? 

Jos lapsi on selkeä nepsy, ja potkii ja huitoo muita sen nepsyoireilunsa osana, niin minusta häntä ei saa nimetä kiusaajaksi. Väkivaltaista käytöstä se kyllä on, mutta ei varsinaisesti kiusaamista. Ap

Kyllä se Kyllä se nepsykin ymmärtää, että toisten lyöminen ja potkiminen on väärin. Tuossa on kyse jostain muusta.

Ei mitenkään välttämättä ymmärrä, tai ei ainakaan osaa käytöstään itse pysyvästi muuttaa. Onko liitännäisdiagnoosina vaikka kehitysvamma? Vaikuttaa ymmärrykseen. 

Ja vaikka nepsyllä ei olisi oppimisvaikeuksia, kognitiivisesti todettu että on ikätasolla, niin nepsyys sinällään vaikuttaa tuollaisten asioiden (sosiaaliset taidot) oppimiseen. Syitä tähän voi olla useita, ja hyvin usein nepsyllä onkin nämä kaikki syyt: 

a) koska työmuisti on lyhyt, ei vaan opi/muista asioita, vaan vaatii satoja toistoja, kun kaveri oppi parilla toistolla

b) koska ei ole syy-seuraus-ymmärrystä, sen oppiminen vie jopa vuosia kauemmin kuin tavallisella lapsella

c ) koska on impulsiivinen ja tekee (taas) ennen kuin ajattelee

d) nepsyyteen liittyy usein aistihakuisuus ja juurikin tuo tuntoaisti, toisten huitominen on koskemista, voi olla että hakee koko ajan kontaktia ja tälle on vaikea opettamalla mahtaa yhtään mitään. Lapselle vaikka painolelu syliin ja stressilelu käteen, niin hänellä on joku tiivis kosketuskontakti koko ajan. 

Nepsyjä on monenlaisia ja kirjojen sisällä on ääripäissä paljon vaihtelua, koska jollain lievät oireet, jollain ihan vammauttavat. Ja nepsyissä tosiaan on sekä autistit että adhd:t, ja nämä kaksi ovat tyypillisimmillään toistensa täydet vastakohdat (adhd vilkas - autisti jähmeä, adhd suurpiirteinen - autisti mustavalkoinen jne.  Tiedän että yleistän mutta ei ole aikaa vatvoa)

Mistä johtuu, että ennen ei ollut valtavasti sellaisia lapsia, joilla oli käytöshäiriö ja joita muut joutuvat pelätä?

Vierailija kirjoitti:

Mikään diagnoosi ei anna lapselle lupaa satuttaa muita. Kasvatuksessa on vika. Mikään diagnoosi ei ole sellainen, että väkivaltainen käyttäytyminen kuuluisi siihen.

 

Väkivaltaisuus ei ole diagnostinen kriteeri mutta impulsiivisuus ja aistihakuisuus ovat. Ja tuollaisen 7-vuotiaan kohdalla nämä voi näkyä "väkivaltana". Impulsiivista fyysistä heilumista. 

Voisi jo jättää tuon mantran "kasvatuksessa vika". Miten ihmeessä samasta perheestä voi sitten tulla täysin normaaleita lapsia jotka pärjää koulussa ja harrastuksissa, ja sitten yksi on ihan pitelemätön eikä mikään toimi. 

Ylipäätään tuo "kasvatuksen" hokeminen.... kun tässä yhteiskunnassa  lapsia pidetään päiväkotisäilytyksessä, sitten koulussa, kavereiden kanssa pyörivät koulun jälkeen, missä kohtaa on kasvatuksen vika? Koko ikäluokka kasvatetaan melkoisen samalla tavalla, itse asiassa! Suurin osa ikäluokasta käy päiväkodissa ja eskari alkaa jo varhain ja on pakollinen. Erot on paljon enemmän lapsen perimässä, temperamentissa, persoonassa, kuin kasvatuksessa. 

Vierailija kirjoitti:

Mistä johtuu, että ennen ei ollut valtavasti sellaisia lapsia, joilla oli käytöshäiriö ja joita muut joutuvat pelätä?

Siitä että aika kultaa muistot.

Ja siitä, että ennen laitettiin vaan tarkkisluokalle ne hankalat. Etkö oikeasti muista? Varmasti sinäkin olet tuntenut tai tiennyt jonkun "kulmakunnan kauhun". Ainahan niitä on ollut. Ei vaan ollut sinun luokallasi, jos se laitettiin tarkkisluokalle. 

Sinunkin lapsellasi on oikeus turvalliseen kouluympäristöön ja oppimisrauhaan. Näin sanoo lakikin.

Mikäli tämä yksi on esteenä yllämainitun toteutumiseen, niin olisin niin kauan aktiivinen rehtorin ja open suuntaan että asiaan puututaan. Nepsyilläkin täytyy olla säännöt eikä dg oikeuta käyttäytymään huonosti tai satuttamaan muita.

Jos keskustelu ei etene, yhteys esim aviin.

Ikäluokkaa ei todellakaan kasvateta samalla tavalla. Kodin kuuluu kasvattaa. Kodin kuuluu kasvattaa, mutta moni koti haluaa jättää kasvattamisen päiväkodille, koululle ja älylaitteelle. Se näkyy.

  Kasvattamatta jättäminen näkyy tällä hetkellä yhteiskunnassa rajusti. Nuorten ja lasten tekemät rikokset ovat huipussaan. Missä vika? Kasvatuksessa.

Potkittavan ja huidottavan näkökulmasta on aivan sama, mitkä on potkijan syyt tai motiivit. Kyllä ymmärtämätönkin on nimenomaan kiusaaja!

Omalle lapselle sanoisin, että ole asiallinen mutta välttele tätä kiusaajaa. Jos potkaisee, niin poliisiasia. Muiden pahoinpitely ei ole ok.