Uimahallin suihkussa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanotaan, että se on tuurista kiinni kelle kasvaa iso kulli, itsellä ei sitä tsäkää käynyt.

Eihän se tuurista ole kiinni. Miehille kasvaa normaali- tai suurikokoinen seiväs, ja homoille pieni tai mikrokokoinen, siksi ne niin innokkaasti ajelevat genitaalikarvojaan, että se edes hieman erottuisi.

Mistä sinä sen tiedät, oletko paljonkin homojen erektioita tutkinut? Oman kokemuksen perusteella sanoisin, että olet täysin väärässä. Olen puuhaillut toisten jätkien kanssa pientä kivaa koko ikäni ja lähes kaikilla miehistä kiinnostuneilla, joilla olen nähnyt kalun juhlakunnossa, on ollut varsin kookas elin. 

Mulla kans John Holmes kokonen patukka jalkojen välissä ja kyllähän ne siivooja naiset sitä kattelee. Se ei haittaa mua ollenkaan,  mut ku toiset miehetki sitä kyylää ni se ärsyttää. Välillä tuntuu et uimahallit on jotain yleisiä homojen kokoontumispaikkoja.

Uimahallit on mun suosikkipaikkoja. Ei siks että tykkäisin uimisesta vaan siks et se on ainoo paikka mis näkee paljon isoja pippeleitä. Jipii. T. Homppel-Hannu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanotaan, että se on tuurista kiinni kelle kasvaa iso kulli, itsellä ei sitä tsäkää käynyt.

Sen on geeneistä ja lapsuuden ruokavaliosta kiinni.

Ei todellakaan ole mistään ruokavaliosta kiinni, vaan ihan täysin geeneistä, joihin ei itse voi vaikuttaa.

Olisi kiinnostavaa tietää, johtuvatko naisen rehevät elimet ja miehen kalun suuri koko samoista geenialleeleista. Tietääkö palstalla kukaan?

"Ens alkuun se vähän hämmensi ja yritin peitellä sitä, mut pikkuhiljaa rupesin nauttimaan siitä kun huomasin että nainenkin nautti, enkä enää peittele sitä. Onko muilla vastaavia kokemuksia?"

Mulla vastaavat kokemukset alkoivat jo yläasteella enkä silloin selvinnyt ihan vaan vähän hämmennyksellä vaan koin jopa koulupelkoa kun liikuntatuntien ja uimahallikäyntien pakollisten peseytymisten ja saunomisten yhteydessä jouduin silmätikuksi. Muuten olin ulkonäköni ja kokoni puolesta ihan tavallinen jeppe mutta kaluni oli jo tuolloin paljon pidempi ja paksumpi kuin toisilla ja siihen poikkeavuuteen luokan pojat iskivät säälittä kiinni. Onneksi kaikki tapahtui ennen kamerakännyköiden aikaa 80-luvulla. Loukkaavien juttujen levittäminen suusta suuhun, osoittelut ja naureskelut oli jo ihan tarpeeksi nöyryyttävää. Norsun kärsät, hevosmulkut, pythonit ym nimitykset tulivat valitettavan tutuiksi. Tajusin tietysti pian että rääkkäys johtuu kateudesta ja epävarmuudesta mutta ei se silloin lohduttanut.

Ap kertoi jossain vaiheessa päässeensä yli ja alkaneensa nauttia keräämistään uteliaista katseista. Lukioon mennessäni vaihdoin koulua ja kaupunkia opintosyistä mutta samalla se ratkaisi tämän ongelman ja enemmänkin. Oma aikuistuminen, tyttöystävä ja kakaramaisten kasiluokkalaisten katoaminen menneisyyteen palauttivat itseluottamuksen. Pysyviä traumoja, itseinhoa, oman kehon peittelyä ei ollut ehtinyt onneksi syntyä. Olin sinut kroppani kanssa. Isonpuoleinen elin ja sen herättämät reaktiot antoivat ja antavat edelleen itsevarmuutta ja mielihyvää.