***Toukotaapertajien Viikonloppu!!***
Kommentit (29)
Eipä sitä paljoo tänäänkään viitsi ulkoilla kun mittarissa paukkuu kamalat lukemat... Tylsistyttää vaan istua täällä kotosalla.
Eilen olin lasten kanssa illalla äidilläni käymässä ja supistelut alkoivat siellä. Koko ajan tuli supistuksia,enemmän ja vähemmän kipeitä mutta kuitenkin. Kotiin kun päästiin tuli jo muutama niin kipeä supistus että kyyneleet silmissä täällä kärvistelin ja siihen loppuivat sitten ne...Toisen ultra kipeän supparin loputtua ei tullut enää mitään, vain kauhee vessa hätä. Toissä yönäkin heräsin kamalaan supistukseen ja sen jälkeen tuli armoton kiire vessaan, kerkesin miettimään että joko se syntyy pönttöön kun oli niin samat tuntemukset kun oikeessa synnytyksessä ponnistuksen alussa. Niin eilen tuli sitten sama, mutta kun vessaan menin niin ei mitään tullut kuitenkaan ulos..Hitto että pelotti. Nyt taas heti aamusta on supistellut aika rivakasti mutta kivuttomasti.... Hitsit, kohta tämä mamma makaa sairaalassa todennäköisesti tätä menoa...
Kukas se pohtikaan sitä että jotkut saavat jo huhtikuun puolella vauvansa..MInä ilmottaudun heti siihen porukkaan halukkaaksi:) La on 7 päivä joten huhtikuun vikana viikkona,tervetuloa vauva vaan tähän perheeseen, toivottavasti nyt päästään edes sinne... MÄ vaan olen niin varma että nyt supistelee hulluna ja sitten kun 37 viikkoa tulee täyteen niin kaikki loppuu ja vauva menee 2 viikkoo yliaikaiseksi. Minun tuurilla siis:)
Nyt sohvalle makoilemaan ja mieli tekis kyllä karkkia ihan kamalasti:) Pitäsköhän mies lähettää ostoksille:)
martina 27+5
Huomenta päivää!
Kaunis pakkaspäivä, mut mä olen vielä yöpukusillani koneella. Mies kotiutu baarista klo 4 ja hais niin pahalta, että passitin sen sohvalle kuorsaan. Oli kyllä suht hyvässä kunnossa. Soitteli mulle illan mittaan kertoili kuulumisia.
Hänelle olivat työkaverit kertoilleet " kauhutarinoita" lapsen tulosta. Kait sitä nyt itsekin sen verran tajuaa, että elämä muuttuu lapsen tulon myötä ja kaikenlaiset baaririekkumiset jäävät vähemmälle. Mua ottaa päähän tollanen pelottelu, että sano sitten hyvästit helpolle elämälle ja varaudu kiukuttelevaan muijaan ja parkuviin kakaroihin, minnekään et enää pääse ja olet 24 h väsynyt ym. Samaten sinkkukaverit ovat sitä mieltä, että no niin, ollaan toikin kaveri menetetty! Mrr..miks ei voida olla vaan iloisia toisten puolesta?!
Onneks mies ei mee mukaan noihin juttuihin eli toisin sanoen ajaudu paniikkiin. Kait se jonkin sortin kriisi voi olla, mutta kyllä musta siihen kannattaa asennoitua jo ennen lapsen yrittämistä! Mua jotenkin otti niin päähän, kun luin tän kuun kuukausiliitteestä juttua vanhemmista, jotka ovat masentuneita ja hukassa vauvojensa kanssa. Sieltä vaan pisti yhden uuden isän kommentti silmään: että he saivat luopua jokailtaisista syömingeistään ravintolassa ja olis ollu kiva sekin tietää etukäteen, että tuli vähän yllätyksenä. Niin ja selvyyden vuoksi: en " tuomitse" oikeasti masentuneita ja itsensä kanssa heikoilla olevia, jotka oikeasti tarvitsevatkin kaiken mahdollisen tuen. Peräänkuulutan vaan maalaisjärkeä!
No, tää menikin ihan paasaukseks, laitetaan hormoonien piikkiin:)
AE 26 tasan!
Tässä vaan hissuksiin kotona ollaan, kun taas supistaa. Martinalla tais olla pahojakin suppareita? Ota rauhallisesti ja mene lääkäriin jos yhtään epäröit tilannetta.
Mulla oli eilen sokerirasitus ja yhdentunnin mittaus oli hiukan yli sallitun eli seuraavat neuvolassa millaset arvot noin tunti ruokailusta. Terkka laittaa ruokailuohjeita, jepjep. Tiedän jo koulutuksenikin puolesta, että miten pitäs syödä, mutta käytäntö onkin sitten muuta. Ja liikuntaa on vaikea lisätä tällä hetkellä. Hyvästi siis herkut :) Mitäs mä sitten päivät teen?
Kaikenlaisia työmurheita odottavilla perheillä:( just sillon kun ei pitäs olla stressiä ainakaan toimeentulosta. Mepä ollaan niin sisukkaita, että pärjätään uhalla, eikös niin?
Mahassa käy semmonen myllinki, että ihan paha istua välillä :) nyt tuli dinosaurus syömään mun hiuksia, huii...ihania nuo lapset.
Me ollaan miehen kanssa kai hiukka outoja kun ei piipero ole estänyt meitä elämästä, päinvastoin. Ja
piipero on ollut yöhoidossa pari kertaa, ja se on riitänyt. Kaipa me ollaan niin vanhoja, että meno on hidastunut :)
rv 25+1
MOSKULIINILLE jaksuja ikävään työtilanteeseen!
KEIJO.ANNIKKI ja MARTINA1 hus pois supistukset!!
LARU kyselit neuvolakäynneistä. Minulla terkka sanoi viime torstaina, että nyt käynnit on sitten kahden viikon välein. Sovittiin kuitenkin seuraava käynti kolmen viikon päähän, kun emme ole hiihtolomalla maisemissa.
Mies lähti töihin aamuvarhain, tosi kurjaa. Ei yleensä tee viikonloppuja kuin ehkä kerran kaksi vuodessa. No, otamme sitten 2-vuotiaan mukaan, kun lähdemme tyttären kanssa rintsikka yms. ostoksille. Olisi vaan ollut kiva mennä tyttöjen kesken, kun on tuollaisesta tyttöjen asiastakin kyse.
Aika jännä toi synnärille vietävä lappu, itse en ole sellaista ikinä saanut, eikä koskaan ole kysytty mitään nimiä hätäkastetta varten. Kuitenkin jo kolme synnytystä takana.
Kolmeplusyks ja 28+3
Neuvolakäynneistä: eli viimeks oli viikolla 26 ja seuraava vk 30 ja sittenkin varmaan on vasta 34 viikolla ja sit 36,37 jne... Näin ainakin seinänaapurilla joka käy samalla tädillä kun minäkin.. Et ei täällä ainakaan kauheesti noita ole.
Meillä elämä muuttui täysin kaksosten syntymän myötä. Olin varautunut siihen mutta kuitenkaan siihen ei pystynyt niin varautumaan kun miten se elämä sitten muuttuikin. Alku oli ihanaa,sitten tuli pienen pieni masennus että tätäkö tämä nyt sitten on. Vauvat kun olivat ekat 6 kk täysin eri rytmeissä. Kirjaimellisesti siis, toinenkun heräsi,vein toisen samalla nukkumaan... Huh, ei ole kamalan ikävä noita aikoja vaikka helpot vauvat muuten olivatkin. Onneks nyt tulee vain yksi ja tuskimpa hän enään pystyy tätä elämää muuttamaan enään niin paljon kuin nämä ensimmäiset kaksi:) Ja nyt kun oikeesti tietää mitä tulevan pitää niin ei ole ruusuisia kuvitelmia vauva arjesta ja kahden uhmisken hoidosta...
Lappusista: Mä en saanut kaksosten odotusaikana mitään lappuja sairaalalta, ei kysytty mitään nimistä tai muutakaan synnytyksestä. Empä ole nytkään saanut eikä varmaan annetakkaan..Kummallista kuin monessa paikassa on eritavalla. Itse olen siis Helsingin kätilöopistolle menossa synnyttää..
SUpistelee tosi paljon ja taidan varmaan kohta lähtee näytille,paikat kun ovat jo muutenkin valmiiksi hiukan auki. Tai siis viime lääkärintarkistuksessa lääkäri totes et kaula oli kasvanu takas siihen kolmeen senttiin kahdesta,mutta ei oikein itekkään tienny voiko niin käydä..Näin siis terveyskeskuslääkärissä:) Suu oli tosin edelleen sen sentin verran auki... Kivuttomia nämä kyllä on eivätkä mitenkään kellon tarkkaan säännöllisiä,mutta tulee useita tunnin aikana....
martina taas 27+5 ja tyttö ja poika 2v8kk....
Virus alkaa taittumaan kaiketi jollain tapaa, mutta kylläpä tuntuu inhalta kun yskii. Siellä sokerinrasituksessa minulla oli ne kaikki kolme arvoa koholla...olen syönyt ihan nätisti nyt mutta tänä aamuna tein syntiä yhden hillo paahtoleivän verran. Tiistaina menen sitten sairaalaan sokeriseurantaan.Tietääkös kukaan millaisia naminami aterioita siellä saa tuona aikana. Siis kiisselihän siellä on sitä parasta...yäääk.
Moskulle toivon parempaa mieltä. Tuommoset uutiset on inhottavia kun ne ulottaa lonkeronsa kuitenkin syvemmälle kun tilipussiin. Jotain on aina kuitenkin jo ehtinyt toivoa ja suunnitella * rapsuttaa olkapäästä*.
Itse olen ollut jonkin aikaa kotosalla, ansiosidonnainen juoksee ja noh alun tahmomisen jälkeen tämä on ihan ok. Tästä voisin turista vaikka kuinka pitkään. Hulluja työkavereita on ikävä ja itsekunnioitusta kolotuttaa työn puute mutta mitä lähempänä toukokuuta ollaan sitä paremmalta arki näinkin maistuu. Rahaa ei ole paljon mutta sen verran, ettei ressi paina. Pidän peukkuja, että Moskulla työt jatkuu vaikkakin sitten määräaikaisena.
Ette usko miten avuttomaksi voi kaksi aikuista mennä kun molemmilta meinas lähtee taju tuon flunssan kanssa. Raamikas mieheni ei jaksanut parhaimmillan kuumemittaria ravistaa. Ehdotinkin hänelle maratoonia ja tietenkin pientä s-sutinaa akrobatialla mutta ei maittanut :). Aamulla mies epäili tulevan tyttäremme muistuttavan puolalaista kuulantyöntäjää. Niinpä siis...
Murmeli ja puolalainen kuulantyöntäjä misukka 27+3
vaikka mitä kummallisimpia oireita pidetään vaarattomina.
Töissä istun ilman motivaatiota. Eilen meni suunnitelmat melko uusiksi. Tuli tieto etten saanu sitä vakituista työpaikkaa mitä olin hakenu. Miun oli annettu ymmärtää että nyt on miun vuoro, mut kusettivat kyllä aika tehokkaasti. Ei pitäisi sitten mitään lupailla jos suunnitelmana on roikuttaa minuu sijaisena hamaan tulevaisuuteen. Nyt sitten työsopimus loppuu 31.3 ja saa nähdä tuleeko jatkoja vai alkaako äitiysloma työttömyyspätkän jälkeen. Ja siihen karahti myös palkallinen äitiysloman alku. Ja haaveet saunaremontista. :(
Juoksin aamulla linja-autopysäkille kun ilmeisesti kävelyvauhti ei ole enää entisensä. No maha kyllä kertoi sen olleen huono idea! Jomotti pitkän aikaa ja ekat tunnit menin hiipimisvauhtia töissä. Nyt ei tunnu enää missään, hyvä niin.
Saatiin siirrettyä vihdoin esikoinen omaan huoneeseensa ja onkin sen jälkeen nukkunut ihan hyvin omassa sängyssään. Tähän asti hän nukkui meidän makkarissa (=lue:meidän välissä) ja toinen makkari oli tietokone/vierashuone. Yllättävän hyvin vaihto meni. Ja hyvä kun tehtiin se nyt niin ei ole sitten vauvan vika että esikoinen nukkuu yksin. Oli kyllä jo aikakin, tyttö on jo 3,5 v.
Tällasta meille. Kaikkea mukavaa teille :) T: Moskuliini