Yksinäisyys itkettää

Miksi olet yksin. Oletko nirso eikä sinulle kelpaa tavismies?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täh?

Olen nyt 3 vuotta ollut ja elänyt niin, että ainoat ihmiset joille olen edes puhunut mitään on kaupan kassatyöntekijät. Ne perinteiset hei ja kiitti moi. Kotonani on viimeksi käynyt ketään kylässä kolme ja puolivuotta sitteykun sähkömies kävi vaihtamassa sulaketaulun uuteen. Älä siis vttu ulise siinä yhtään. 

Voi harmi. Suomi on yksinäisten maa. Onko tälle mitään tehtävissä. Tuntuu, että yksinäisiä on aina vaan enemmän. 

Yksinäisyys kuuluu suomalaisuuteen, siitä on tehty globalisaation myötä jotenkin huono juttu...

:D ei suomalaisuutta ole tarkoitettu yhdessä olemiseen, verenpainetauti,ahdistus,masennus johtuvat juurikin teistä,te pienet surkimukset. Ainoa syy miksi tarvitset seuraa on etsiä vikaa seurastasi. Tätä et vaan voi kieltää, häviö on massiivinen.

Vierailija kirjoitti:

:D ei suomalaisuutta ole tarkoitettu yhdessä olemiseen, verenpainetauti,ahdistus,masennus johtuvat juurikin teistä,te pienet surkimukset. Ainoa syy miksi tarvitset seuraa on etsiä vikaa seurastasi. Tätä et vaan voi kieltää, häviö on massiivinen.

TROLLI, ILMIANNETTU!

Vierailija kirjoitti:

Kuka idiootti on kesälomalla syyskuussa? Se on syksyloma eikä kesäloma.

Tässä jälleen yksi joka ei takuulla löydä ystävää. Mikä helvetin idiootti sinä olet, et kai nyt sentään kenenkään kesälomia päätä. Oletko koskaan kuullut kiertävästä loma-ajasta, eli on riippuvainen työyhteisöstä ja ammatista, minulla nimittäin ON kesäloma juuri nyt ja sopii erinomaisesti, ensi vuonna sitten kesäkuussa, sitten heinäkuussa, sitten elokuussa. 

Vierailija kirjoitti:

Kuka idiootti on kesälomalla syyskuussa? Se on syksyloma eikä kesäloma.

Esim. sellainen idiootti, jonka työpaikalla kiertää lomat touko-syyskuu.

Mä olen muuten pitänyt KESÄLOMAN MARRASKUUSSA ja ihan omasta tahdosta. REVI SIITÄ!!!!

Lohdutan paatunutta sydäntäni ajatuksella että kieltäydyttyäni parisuhteista jossain päin Suomea on yksinäinen nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täh?

Olen nyt 3 vuotta ollut ja elänyt niin, että ainoat ihmiset joille olen edes puhunut mitään on kaupan kassatyöntekijät. Ne perinteiset hei ja kiitti moi. Kotonani on viimeksi käynyt ketään kylässä kolme ja puolivuotta sitteykun sähkömies kävi vaihtamassa sulaketaulun uuteen. Älä siis vttu ulise siinä yhtään. 

Voi harmi. Suomi on yksinäisten maa. Onko tälle mitään tehtävissä. Tuntuu, että yksinäisiä on aina vaan enemmän. 

Yksinäisyys kuuluu suomalaisuuteen, siitä on tehty globalisaation myötä jotenkin huono juttu...

Mutta yksinäisyys tuntuu kurjalta. Kai suomalaisellakin on oikeus onnellisuuteen. 

Onkohan sulla enää työpaikkaa kun lokakuussa menet takaisin? 

Entäs ne pimeällä yksin lenkkeilyt? Onko turvallista? En ole koiraa sinulla nähnyt.

Eikö sinulle löydy omaa kilttiä miestä.

Vierailija kirjoitti:

Eikö sinulle löydy omaa kilttiä miestä.

So sad.

Minä olen myös yksin mutta en ole yksinäinen. Liity ensinnäkin faceen ja hae sieltä eri ryhmiä mm matkakavereita, vaellus ja patikointiryhmiä, eri harrastusryhmiä, esim tanssi on hyvä yhdistävä tekijä. Katsele matkaryhmiä, niitä on kylpylä- , luonto-, kulttuuri-, vaellusmatkoja ja jos on vara panostaa niin safarimatkalle afrikkaan. Ryhmä antaa turvaa ja seuraa matkalle ja kun valitsee itseä kiinnostavan teeman niin porukka on samantyylistä. Muistat vain että jokainen hoitaa omat asiansa eikä roiku sen suhteen kenessäkään. Kotoa ei tule kukaan hakemaan ja jokainen on vastuussa omasta elämästään. 

Vierailija kirjoitti:

Löydän itseni aika ajoin sisäisestä ahdingosta ja kysyn silloin itseltäni, olisinko mieluummin onnellinen? Vastaus tähän on aina mikäpä jottei. Sitten kysyn haluanko olla onnellinen NYT vai joskus tulevaisuudessa? Vastaus tähän on aina mikäpä jottei. Onnellisuutta nyt kyllä kiitos. Sitten kysyn itseltäni mikä estää minua olemasta onnellinen juuri nyt? Vastaus on aina murehtimiseni. Voin valita lopetanko murehtimisen nyt sillä se ei ainakaan lisää onnellisuuttani. Tadaa! Olo on heti parempi kun lopetin murehtimisen ja murehtimisen aihe ja onnellisuuden saaminen jossain tulevaisuudessa ei olekaan yhtään niin ajankohtaista. Kuulostaa halvalta mind-hackilta mutta se toimii.

Onko tuo jokin ajatusprosessi, jota olet harjoitellut pidempään vai alkoiko toimia heti ensimmäisillä kerroilla, kun kokeilit?

Yritin tuota ajatuspolkua. Toimii siihen asti, kun pitää sanoa itselleen "voin valita, lopetanko murehtimisen nyt". No kyllä, totta munassa voin, teoriassa. Käytännössä en. Ahdistus on voimakas, puristava fyysinen tunne kurkussa ja rinnassa. Voinko oikeasti valita tunteeni? Ilmeisesti sinä pystyt siihen. Millä kikalla saan huijattua itseni uskomaan tuohon? Pitäsikö sitä hokea itselleen kuin mantraa, "voinvalitatunteenti, voinvalitatunteeni, voinvalitatuneeni...", vaikka tunnista toiseen, ja jossain vaiheessa aivot alkavat uskoa siihen? Tuohon on vähän kuin laittaisi itsensä hypnoosiin. Hypnoosia en ole ikinä kokeillut, mutta minulla on voimakas tunne ettei minua olisi kovin helppo hypnotisoida, vaikka olisin ihan halukas siihen. Aivot pistää liiaksi vastaan muiden ja itsen suggestioyrityksille.

Vai voiko aivoja huijata teeskentelemällä iloista ja huoletonta käytöstä itselleen niin kauan, että ne uskovat sen olevan totta? Esim. hyräilemällä väkisin iloisesti vaikka oikeasti haluaisi itkeä. Saattaisi kuulostaa maaniselta, jos joku sattuisi kuulemaan, heh. Trallal-laa... jippii.. ei hel*etti tätä tuskaista oloa....tilu lei... :D

Lämmin halaus täältä! Toisena päivänä tuntuu taas paremmalta eikä tuo yksinäisyys ole välttämättä pysyvä asiantila

Ei Pattayalle tarvi omia kavereita mukaan.

Laita minihame päälle ja lähde Reberbahnille. Mikä tapahtuu Reberbahnilla, jää Reberbahnille. Olet rietas, raikas ja onnellinen. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet yksin. Oletko nirso eikä sinulle kelpaa tavismies?

Mistä tällaisen tavismiehen voi siis ostaa? Tarjontaa ilmeisesti on, kun voi vain ostaa/ottaa?

Vierailija kirjoitti:

Eikö sinulle löydy omaa kilttiä miestä.

Kukaan ei halua kilttiä miestä vaan hyvän.

Olet itse parasta mahdollista matkaseuraasi.

Tänään ajattelin että olen ainoa ystäväni, mutta mitä siitä. En ole yksin, koska minulla on minut.

Vierailija kirjoitti:

Yritin tuota ajatuspolkua. Toimii siihen asti, kun pitää sanoa itselleen "voin valita, lopetanko murehtimisen nyt". No kyllä, totta munassa voin, teoriassa. Käytännössä en. Ahdistus on voimakas, puristava fyysinen tunne kurkussa ja rinnassa. Voinko oikeasti valita tunteeni?

Nojoo. Silloin tuo temppu ei ehkä toimi jos hevonen on laukalla niinsanotusti. Ratsastajalle tarkoitettu ohje ei toimi pillastuneelle ratsulle. Laskisin kehon kierroksia hengitysharjoituksilla sun muilla rentoutumiskeinoilla. Kireä keho ja kivut tuottavat kireitä ja kipuisia ajatuksia koska keho ja mieli ovat samaa

Ps. Itsehypnoosia on se loputon murehtiminenkin. Jos kaikki on itsehypnoosia, kuten vaikuttaa, on sitten se ja sama käyttääkö itsehypnoosia hyvään hömppään vai huonoon hömppään. Kaikki sanovat aina että olemme mitä syömme mutta mielestäni on niin että olemme myös sitä mitä ajattelemme. Tuo ohje on muuten myös samalla voimaannuttava koska ajattelijalla on todellakin omassa päätösvallassaan haluaako olla mieluummin onnellinen kuin onneton. Uskon jotenkin myös että onnellisuus on tietyllä tavalla harhaa. Olemme jo tarpeeksi onnellisia silloin kun emme ole onnettomia. Onnellisuuden haluaminen on aina uusi onnettomuus. Miksi? Koska se mitä haluat ei ole koskaan siellä missä tapahtuu eli mitä tapahtuu nyt vaan mielikuvituksessa.