Yksinäisyys itkettää
Kylläpä nyt iski yksinäinen olo, pitkästä aikaa näin voimalla että itkettää. Työkaveri kysyi tänään lähdenkö reissuun tulevalla lomallani. En tiedä, vastasin. Mielessäni tajusin että enhän mä lähde mihinkään koska mulla ei ole ketään kuka lähtisi mukaan. Ei puolisoa, perhettä, ystävää. Päivä meni töissä ja arkisissa asioissa, nyt yksinäisyyden tunne valtasi koko olon. Ei ole ketään kenen kanssa lähtisin.
Kommentit (48)
Valitettavasti minäkin tunnen ap:n irl. Sama sydänsurutyyppi kuin täällä parkuu vähän väliä.
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti minäkin tunnen ap:n irl. Sama sydänsurutyyppi kuin täällä parkuu vähän väliä.
????????? Harhaista ja sekopäistä menoa. Aivan turha viesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö sinulle löydy omaa kilttiä miestä.
Kukaan ei halua kilttiä miestä vaan hyvän.
Kiltit miehet mielistelee, eivätkä tunne itseään. Hankalassa paikassa yrittävät olla muille mielin kielin - ja päätyvät satuttamaan esimerkiksi omaa puolisoa. Onko tällainen kiltti mies hyvä mies? Ei ole. Hyvä mies ei miellytä ketään, on toki ystävällinen ja hyväntahtoinen, mutta tarvittaessa osaa vetää rajat (jotka voivat mahdollisesti aiheuttaa epämieluisia tunteita vastapuolessa).
t. Ei enää ikinä kilttiä miestä, joka haluaa miellyttää kaikkia naisia, mutta ei osaa rakastaa omaansa
Olen introvertti. Ikinä en ole seurustellut ja ystävät kaikonneet aikoja sitten, koska en osaa olla. Silloin kun yksinäisyys on kaikista pahinta, mietin millaista olisi jos kumppani olisi vierellä, kunnes tulee mieleen ne mielikuvat ja tajuan, että olisin huono parisuhteessa. Vaatisin omaa aikaa liian paljon. Ikinä en muuttaisi yhteen tai tulisin hulluksi saman katon alla, vaikka kuinka rakastaisin sitä puolisoa.
Vihaan ja olen aina vihannut sitä, että olen introvertti ja niin usein toivon, että olisinpa ekstrovertti. Olisi helpompi tutustua ihmisiin, luoda kontakteja, nauttia seurasta vaikka 24/7 ja mennä vaan muiden mukana. Kaikkea niin paljon nähtävää ja koettavaa ja kun meinaan jonnekin mennä tai olen tekemässä, tulee se "joo kiva heippa". Sen sijaan nautin liian paljon hiljaisuudesta ja yksinolosta, mutta kolikon kääntöpuolella on se yksinäisyys esimerkiksi syntymäpäivänä ja jouluna.
Naiset ei edes tiedä mitä oikea yksinäisyys on.
Vierailija kirjoitti:
Naiset ei edes tiedä mitä oikea yksinäisyys on.
No sinä et ansaitse nousta ahdingostasi, ennenkuin alat osoittamaan empatiaa muita kohtaan. Kukaan ei jaksa noin itsekästä ihmistä. 🤷
Vierailija kirjoitti:
Joulu on just pahinta, pitäsköhän tehdä ensi jouluna itsari? Tai oikeastaan vähän ennen joulua. Loppuisi tämä ainainen v t tus.
Mikä siinä joulussa on niin vaikeaa? Sehän on vain kaupallistettu juhla,täysin turha ja keinotekoinen vapaa,ellei todellakin vietä aikaansa Jeesuksen syntymää muistellen,esim käyden kirkossa tai palvomalla muinaisia jumaluuksia. Asiasta on tehty aivan liian suuri Haloo,mikä aiheuttaa juuri tuollaisia epätoivon tuntemuksia,jotka ovat todellisuudessa täysin turhia. Päivä muiden joukossa,jos olet ateisti-mukavaa ajanviettoa,jos olet uskovainen,siinä se. Voit itse tehdä mieleisesi joulutunnelman tekemättä asiasta sen suurempaa numeroa,yhteistilaisuuksia on joulun tienoilla paljon tarjolla arvomaailmasta riippumatta.Mielenterveysongelmiin kannattaa hakea apua ajoissa,t.vuosikymmeniä yksinäisenä elänyt
Ihan oikeasti, jos ei ole mitään kykyä empatiaan, vaan joka hetki on pakko vääntää limaista "lääh tyttönen, tyydytä mua" niin olisit hiljaa. Tässä ihmisellä on paha olla niin sä näet siinä tilaisuuden korostaa itseäsi. Eikö sua edes hävetä?