46v nainen ja tunnen olevani teini

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin olla sellainen teini kun olin 40 vuotta sitten. En nykyinen teini : )

Ymmärrän. Minäkin oikeastaan haluan olla sellainen teini, kuin olin 90-luvulla. 

 

- Ap

Hieno homma! Ole just sellainen kuin tunnet olevasi. Itse olen 40v nainen ja tänään laskin kiljuen vesiliukumäestä lasteni kanssa, sitten katsoin että ikäiseni ja vanhemmat ei laske ja istuvat vaan altaan reunalla kun heidän lapsensa leikkivät keskenään. Ei tullut mieleenkään etten voisi ikäni takia laskea tai eläytyä lasten kanssa uimiseen ja vesileikkeihin. Silti olen rajat laittava ja jämpti äiti. Kun lapset on isällään, tykkään käydä bissellä ja baareissa ja kaverit kaikki minua nuorempia. En haluaisi olla enää epävarma ja tunteiden vietävissä oleva teini mutta muuten tunnen että nyt uskallan olla sellainen joka nuorena olisin ollut jos en olisi ollut niin epävarma ja toisista henkisesti riippuvainen silloin. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ihminen muutu perusluonteeltaan sen jälkeen , kun on teini. Meille tulee vaan vastuun taakka, joka vaikuttaa esimerkiksi huolettomuuteen. Toki vuodet tuo kokemusta ja lisää näkökulmia, mutta kyllä siellä sisällä on aina se sama ihminen. 

Miettikää vaikka , kun olette lomalla. Ei ole mitään arjen taakkoja hoidettavana. Siis jos saatte vaikka matkustaa ilman lapsia. Silloin pääsee aika lähelle sitä tunnetta, joka oli nuorena. Ja sen huomaa ihmisistä.

 

Totta, että perusluonne on. Olen jutellut tästä paljon vanhustenkin kanssa ja sanovat samaa. Vuodet kuluu, mutta lopulta kokevat itsensä ihan samaksi. Kuitenkin se, että haikailee noin kovasti sinne teini-ikään ei ole normaalia. Muutokset voi sopeutua ja elää eri aikana vaikka luonne pysyisi. Jotain kehityksestä on mennyt pieleen jos jää jumittamaan yhteen ikäkauteen noin vahvasti.

Vierailija kirjoitti:

Nykyisyydessä mikään muu, kuin teineily ei kiinnosta minua. Tuntuu yhä enemmän siltä, että kaikki nykyajassa on pilalla. Elämää nykyisyydessä kestän ainoastaan identifioitumalla teini-ikäiseksi itsekseni. Saan myös suunnatonta mielihyvää, kun minua sanotaan nuoren näköiseksi tai luullaan paljon nuoremmaksi. Inhoan oikeaa ikääni, eikä siinä ole mitään hyvää. En ole töissä, eikä minulla ole lapsia, koska kumpikaan ei minua ole koskaan kiinnostanut. Lähinnä vietän aikaa meikaten ja pukeutuen, kuin teini, kuuntelemalla musaa omassa huoneessani kotona, hengailemassa kaupungilla ja kaupoissa ostellen vaatteita, meikkejä, koruja ym. syöden ruokaa ja karkkeja, joita söin teininä, juoden energiajuomia ym. Teen ainoastaan asioita, jotka muistuttavat minua nuoruudesta. 

- Ap

Siitä, että alkaa tuntua siltä että nykyaika on perseestä, tietää todellakin tulleensa paitsi aikuiseksi,  myös vähän mummoksi. 

Vierailija kirjoitti:

Hieno homma! Ole just sellainen kuin tunnet olevasi. Itse olen 40v nainen ja tänään laskin kiljuen vesiliukumäestä lasteni kanssa, sitten katsoin että ikäiseni ja vanhemmat ei laske ja istuvat vaan altaan reunalla kun heidän lapsensa leikkivät keskenään. Ei tullut mieleenkään etten voisi ikäni takia laskea tai eläytyä lasten kanssa uimiseen ja vesileikkeihin. Silti olen rajat laittava ja jämpti äiti. Kun lapset on isällään, tykkään käydä bissellä ja baareissa ja kaverit kaikki minua nuorempia. En haluaisi olla enää epävarma ja tunteiden vietävissä oleva teini mutta muuten tunnen että nyt uskallan olla sellainen joka nuorena olisin ollut jos en olisi ollut niin epävarma ja toisista henkisesti riippuvainen silloin. 

Kiitos! Kivasti kirjoitettu ja kuulostat ihanalle tyypille.

- Ap

Kuulostaa että sinulla on traumataustaa ja olet siksi jäänyt kiinni turvalliseen teini-ikään.

omalla äidilläni on tätä samaa, hän pukeutuu mikki hiiri vaatteisiin ja sekoaa onnesta jos saa miesten huomiota/ joku sanoo häntä nuorekkaaksi.

hän ei myös koskaan ollut kovin kiinnostunut äitiydestä vaan koki sen taakaksi. 



Olet tehnyt hienon ratkaisun siinä, että

et ole hommannut lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa että sinulla on traumataustaa ja olet siksi jäänyt kiinni turvalliseen teini-ikään.

omalla äidilläni on tätä samaa, hän pukeutuu mikki hiiri vaatteisiin ja sekoaa onnesta jos saa miesten huomiota/ joku sanoo häntä nuorekkaaksi.

hän ei myös koskaan ollut kovin kiinnostunut äitiydestä vaan koki sen taakaksi. 



Olet tehnyt hienon ratkaisun siinä, että

et ole hommannut lapsia.

Olet oikeassa, että minulla on trauma-tausta ja lisäksi ainakin epävakaa persoonallisuus häiriö ja teineily syveni nykyiselle asteelle, kun iäkäs äitini sairastui pysyvästi ja vakavasti. En ole pystynyt oikein käsittelemään sitä asiaa mitenkään ja epäilen, että se laukaisi jatkuvan kaipuun teini-aikaan, kun kaikki oli silloin vielä hyvin. Ehkä teineilyn syveneminen niin voimakkaasti oli reaktio äitini sairastumiselle, kun tavallaan menetin hänet. 



- Ap

Vierailija kirjoitti:

Hieno homma! Ole just sellainen kuin tunnet olevasi. Itse olen 40v nainen ja tänään laskin kiljuen vesiliukumäestä lasteni kanssa, sitten katsoin että ikäiseni ja vanhemmat ei laske ja istuvat vaan altaan reunalla kun heidän lapsensa leikkivät keskenään. Ei tullut mieleenkään etten voisi ikäni takia laskea tai eläytyä lasten kanssa uimiseen ja vesileikkeihin. Silti olen rajat laittava ja jämpti äiti. Kun lapset on isällään, tykkään käydä bissellä ja baareissa ja kaverit kaikki minua nuorempia. En haluaisi olla enää epävarma ja tunteiden vietävissä oleva teini mutta muuten tunnen että nyt uskallan olla sellainen joka nuorena olisin ollut jos en olisi ollut niin epävarma ja toisista henkisesti riippuvainen silloin. 

Laskea saa, mutta kiljuminen pitäisi kyllä opettaa lapsista pois,  mutta sä kiljut mukana? Todella raskasta. Se, että itsellä joku trauma estää menemästä eteenpäin ei anna oikeutta olla kasvattamatta lapsia. Etkä sä teiniydestä puhu vaan ihan pikkulapsiajasta. Ne altaan reunalla istuvat vanhemmat (tuskin sentään sua vanhempia, jos noin pienistä lapsista puhutaan) vaan tekevät sen mitä pitää, eli ovat selkeästi aikuisia, ei kavereita. Vapaalla voivat sitte tehdä ihan mitä vaan muuta, mutta sen verran ovat kasvaneet, että tajuavat, että lasten läsnäollo ei anna oikeutta taantua samalle tasolle. Ja mitä ihmettä väität olevasi rajat asettava ja jämpti? Et ole. Ehkä olet kun sulle sopii, mutta heti kun tulee tilaisuus niin leikit ja kiljut mukana?

Minä täytän kohta 70 enkä tunne mieleltäni olevani vanha.

En oikein edes tiedä minkä ikäinen olen, mutta siihen muottiin en sovi mitä tämän ikäisiltä edellytetään.

En osallistu mummojuttuihin, en pukeudu kukallisiin hameisiin ja paitoihin tai kaapuihin.  En ole ylipainoinen, en lähellekään sitä. Minulla on pitkät hiukset joita en ole leikannut vuosiin paitsi latvoja siistin.  Minulla ei ole harmaata tukkaa mutta koska sen väri on haalistunut, olen luonnostaan tumma, niin värjään sitä.

Käytän kesällä shortseja ja kesätoppeja.  En välitä siitä että "tämän ikäinen ei voi pukeutua siten". En kanna pääni päällä neonvaloa: olen liian vanha näihin vaatteisiin. 

Pidän kovasti nuorista ihmisistä ja viihdyn heidän seurassaan, ja nuoret pitävät minusta.  On mielenkiintoista keskustella heidän kanssaan ja päästä jyvälle mitä nykyajan nuoriso ajattelee asioista. Heidän on tulevaisuus, sille kukaan ei voi mitään. He ovat tulevia aikuisia ja heille  perusteellisesti maan tasalle revitty Suomi jää jälleenraknnettavaksi.

Surullista että niin on.  Viimeksi saatiin kovin ponnistuksin sodan vauriot ja tappiot korjattua, nyt revitään urakalla uudelleen ajattelematta kuka tästäkin loppupeleissä hinnan maksaa. 

Minä olen vanhempi nainen jolla on nuori mieli.  En kuvitttel olevani teini mutta en sure sitä että olen näin kauan elänyt. Elämänkokemusta on karttunut roppakaupalla ja sitä voin myös jakaa nuoremmille.  Nuori mieli pysyy myös hyvin vireänä ja ajan hermolla niin nuorison kuin vanhempienkin osalta. 

Vierailija kirjoitti:

Nykyisyydessä mikään muu, kuin teineily ei kiinnosta minua. Tuntuu yhä enemmän siltä, että kaikki nykyajassa on pilalla. Elämää nykyisyydessä kestän ainoastaan identifioitumalla teini-ikäiseksi itsekseni. Saan myös suunnatonta mielihyvää, kun minua sanotaan nuoren näköiseksi tai luullaan paljon nuoremmaksi. Inhoan oikeaa ikääni, eikä siinä ole mitään hyvää. En ole töissä, eikä minulla ole lapsia, koska kumpikaan ei minua ole koskaan kiinnostanut. Lähinnä vietän aikaa meikaten ja pukeutuen, kuin teini, kuuntelemalla musaa omassa huoneessani kotona, hengailemassa kaupungilla ja kaupoissa ostellen vaatteita, meikkejä, koruja ym. syöden ruokaa ja karkkeja, joita söin teininä, juoden energiajuomia ym. Teen ainoastaan asioita, jotka muistuttavat minua nuoruudesta. 

- Ap

Miten sulla on varaa tuohon, jos et käy töissä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyisyydessä mikään muu, kuin teineily ei kiinnosta minua. Tuntuu yhä enemmän siltä, että kaikki nykyajassa on pilalla. Elämää nykyisyydessä kestän ainoastaan identifioitumalla teini-ikäiseksi itsekseni. Saan myös suunnatonta mielihyvää, kun minua sanotaan nuoren näköiseksi tai luullaan paljon nuoremmaksi. Inhoan oikeaa ikääni, eikä siinä ole mitään hyvää. En ole töissä, eikä minulla ole lapsia, koska kumpikaan ei minua ole koskaan kiinnostanut. Lähinnä vietän aikaa meikaten ja pukeutuen, kuin teini, kuuntelemalla musaa omassa huoneessani kotona, hengailemassa kaupungilla ja kaupoissa ostellen vaatteita, meikkejä, koruja ym. syöden ruokaa ja karkkeja, joita söin teininä, juoden energiajuomia ym. Teen ainoastaan asioita, jotka muistuttavat minua nuoruudesta. 

- Ap

Miten sulla on varaa tuohon, jos et käy töissä?

Työkyvyttömyyseläke ja puolison tulot.

- Ap

-

Minä ymmärrän ap:ta. Olen saman ikäinen, mutta minua ei kiinnosta oma ikäni. Vierastan jos joku oman ikäiseni huokailee kun ollaan niin vanhoja, koska ikä on asia joka ei merkitse minulle mitään.

Vanhuuden tai nuoruuden kokeminen on enemmänkin subjektiivinen prosessi. En tunne kollektiivisesti olevani vanha.

Samaan aikaan tunnen olevani tosi nuortenkin kanssa eri ikäinen, joten ehkä koen eniten olevani täysin iätön. En nuori, en vanha, en minkään ikäinen. Vain sielu, joka vaeltaa hetken ajassa.

Vierailija kirjoitti:

Minä ymmärrän ap:ta. Olen saman ikäinen, mutta minua ei kiinnosta oma ikäni. Vierastan jos joku oman ikäiseni huokailee kun ollaan niin vanhoja, koska ikä on asia joka ei merkitse minulle mitään.

Vanhuuden tai nuoruuden kokeminen on enemmänkin subjektiivinen prosessi. En tunne kollektiivisesti olevani vanha.

Samaan aikaan tunnen olevani tosi nuortenkin kanssa eri ikäinen, joten ehkä koen eniten olevani täysin iätön. En nuori, en vanha, en minkään ikäinen. Vain sielu, joka vaeltaa hetken ajassa.

Täysin samaa mieltä.

Toivottavasti olet kuitenkin älyllisesti ikäisesin tasolla. 90% nykyteineistä kärsii älyllisestä kehitysvammaisuudesta.

Mä tykkään olla nelikymppinen. Just teiniksi en ollenkaan haluaisi palata. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hieno homma! Ole just sellainen kuin tunnet olevasi. Itse olen 40v nainen ja tänään laskin kiljuen vesiliukumäestä lasteni kanssa, sitten katsoin että ikäiseni ja vanhemmat ei laske ja istuvat vaan altaan reunalla kun heidän lapsensa leikkivät keskenään. Ei tullut mieleenkään etten voisi ikäni takia laskea tai eläytyä lasten kanssa uimiseen ja vesileikkeihin. Silti olen rajat laittava ja jämpti äiti. Kun lapset on isällään, tykkään käydä bissellä ja baareissa ja kaverit kaikki minua nuorempia. En haluaisi olla enää epävarma ja tunteiden vietävissä oleva teini mutta muuten tunnen että nyt uskallan olla sellainen joka nuorena olisin ollut jos en olisi ollut niin epävarma ja toisista henkisesti riippuvainen silloin. 

Kiitos! Kivasti kirjoitettu ja kuulostat ihanalle tyypille.

- Ap

Kiitos, viestisi oli päivän piristys! Sinäkin kuulostat ihanalle tyypille :)

Just joo, tutulta kuulostaa... oon 60+, ja kuljen tennareissa, farkkuhaalarissa. Ystäväpiiriini kuuluu 20 - 70 vuotiaita, ihanaa. Joskus herätessäni mietin, mihin ne vuodet meni?

Olen minä. Letit, rusetit, pellavahame, farkut, mielialan mukaan...

Ajatelkoot muut mitä tahtoo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hieno homma! Ole just sellainen kuin tunnet olevasi. Itse olen 40v nainen ja tänään laskin kiljuen vesiliukumäestä lasteni kanssa, sitten katsoin että ikäiseni ja vanhemmat ei laske ja istuvat vaan altaan reunalla kun heidän lapsensa leikkivät keskenään. Ei tullut mieleenkään etten voisi ikäni takia laskea tai eläytyä lasten kanssa uimiseen ja vesileikkeihin. Silti olen rajat laittava ja jämpti äiti. Kun lapset on isällään, tykkään käydä bissellä ja baareissa ja kaverit kaikki minua nuorempia. En haluaisi olla enää epävarma ja tunteiden vietävissä oleva teini mutta muuten tunnen että nyt uskallan olla sellainen joka nuorena olisin ollut jos en olisi ollut niin epävarma ja toisista henkisesti riippuvainen silloin. 

Kiitos! Kivasti kirjoitettu ja kuulostat ihanalle tyypille.

- Ap

Kiitos, viestisi oli päivän piristys! Sinäkin kuulostat ihanalle tyypille :)

Käytätkö huumeita kerta kuulet tekstin?

- Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyisyydessä mikään muu, kuin teineily ei kiinnosta minua. Tuntuu yhä enemmän siltä, että kaikki nykyajassa on pilalla. Elämää nykyisyydessä kestän ainoastaan identifioitumalla teini-ikäiseksi itsekseni. Saan myös suunnatonta mielihyvää, kun minua sanotaan nuoren näköiseksi tai luullaan paljon nuoremmaksi. Inhoan oikeaa ikääni, eikä siinä ole mitään hyvää. En ole töissä, eikä minulla ole lapsia, koska kumpikaan ei minua ole koskaan kiinnostanut. Lähinnä vietän aikaa meikaten ja pukeutuen, kuin teini, kuuntelemalla musaa omassa huoneessani kotona, hengailemassa kaupungilla ja kaupoissa ostellen vaatteita, meikkejä, koruja ym. syöden ruokaa ja karkkeja, joita söin teininä, juoden energiajuomia ym. Teen ainoastaan asioita, jotka muistuttavat minua nuoruudesta. 

- Ap

Miten sulla on varaa tuohon, jos et käy töi

Kiva! Mäkin haluan puolison jolle on ok että mä vaan hengailen kaupoilla ja ostelen kaikkea kivaa itselleni päivät pitkät hänen piikkiinsä😁