Sinkkuja miehiä
Olen 35v. Sinkku. Deittailen satunnaisesti. Lähin tuttavapiiri on enimmäkseen (~80%) miehiä, ikähajontaa 28-42 vuotta. Yksi poikkeus joka on huomattavasti vanhempi tyyppi.
Meillä on muutama keskusteluryhmä joissa kaikki enemmän tai vähemmän tuntevat toisensa. Löytyy yhteyksiä kouluajoilta, töistä ja harrastuksista. Laskin tässä että yhteensä 31 miehestä vain viidellä on parisuhde. Kahdella on lapsia.
Näistä tyypeistä melkein kaikki on taloudellisesti hyvin toimeentulevia, fiksuja ja sosiaalisia, enemmistö korkeakoulutettuja, on hyvissä ammateissa ja liikunnallisia hyväkuntoisia miehiä jotka harrastaa paljon. Pari kouluttautuu uudestaan. Isompia ongelmia ei tunnu kenelläkään olevan. Tässä kohtaa kaikki alkkikset, sekoilijat, puliukot, nistit ynnä muut on vaan karsiutuneet pois piireistä tai ratkaisseet ongelmansa.
Mikä tässä hommassa oikein mättää? Miksi parisuhteita ei enää muodostu?
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Kohtaanto-ongelma osin ja osin se, että osa naisista jahtaa samoja miehiä. Vaikeaksi taitaa nykyään mennä mikäli ei ole naista tavannut opiskeluaikoina tai esim. työssä ja jos ei viihdy baareissa viikonloppuisin ja käsittääkseni baarienkin suosio on laskussa eli aika vähissä taitavat olla paikat missä kohdata naisia. Moni turhautuneena hakeutuu Tinderiin ja muihin vastaaviin sovelluksiin, mutta valitettava tosiasia on, että tilastojen ja empiirisen kokemuksen valossa sovellukset ovat valtaosalle miehistä totaalista ajanhukkaa.
Naisilla on muuten aika koominen käsitys tilanteesta ja täällä on mm. ketju "Valtterista", joka ei löydä paria ja useat naiset siellä kivenkovaan väittivät, että *kaikki* miehet kyllä löytävät parin jos hakevat oman tasoistaan naista. Kaipa se käsitys vääristyy noin täydellisesti kun tullaan käytännössä valmiiseen pöytään ja toinen sukupuoli tekee kaikki aloitteet.
Kyllä sen ujona/hiljaisempana voi sanoa, että kukaan ei tule hakemaan tai kysymään. Työ-/koulu-/harrastupaikan suosituin on aina sosiaalisin tyyppi.
Uskon, että tämä johtuu itsevarmuudesta siinä mielessä, että tietynlainen sosiaalisuus viestittää hyvää itsevarmuutta.
Kohtaanto-ongelma on ilmeinen, mutta mikä ratkaisuksi? Pitääkö tässä vaan suunnata jonnekin kehitysmaahan jossa ihmisillä on vielä taloudellinen kannustin hankkiutua parisuhteeseen? Miehet Thaimaahan ja naiset Gambiaan?
Mieluiten ryhtyisin parisuhteeseen toisen suomalaisen kanssa, monestakin syystä. Yhteinen kieli, kulttuuri, jne... Ongelmana on vain, että meillä suomalaisilla ei nähtävästi ole enää luontevia tapoja tavata toisia, vaikka "markkina-arvo" sinänsä olisi parisuhteeseen erinomaisesti riittävä.
Maailman yksinäisin kansa.
Ei kellään mun tuntemalla ole ollut vaikeutta pariutua, jos edes vähän on normaalin elämän palikat kunnossa.
No ei ole minullakaan hyvinb mennyt naisena. Olin Tinderissä reilu 2 v ja tässä mun treffisaldo:
ensitreffejä 32
Annetut pakit 10
saadut pakit 22, joista joku 8-9 kanssa tunne molemminpuolinen eli kumpikaan ei halunnut jatkaa tutustumista
Kolme tapailusuhdetta
eipä yllätä että naisilla ei ole mitään sanottavaa tähän