Sinkkuja miehiä
Olen 35v. Sinkku. Deittailen satunnaisesti. Lähin tuttavapiiri on enimmäkseen (~80%) miehiä, ikähajontaa 28-42 vuotta. Yksi poikkeus joka on huomattavasti vanhempi tyyppi.
Meillä on muutama keskusteluryhmä joissa kaikki enemmän tai vähemmän tuntevat toisensa. Löytyy yhteyksiä kouluajoilta, töistä ja harrastuksista. Laskin tässä että yhteensä 31 miehestä vain viidellä on parisuhde. Kahdella on lapsia.
Näistä tyypeistä melkein kaikki on taloudellisesti hyvin toimeentulevia, fiksuja ja sosiaalisia, enemmistö korkeakoulutettuja, on hyvissä ammateissa ja liikunnallisia hyväkuntoisia miehiä jotka harrastaa paljon. Pari kouluttautuu uudestaan. Isompia ongelmia ei tunnu kenelläkään olevan. Tässä kohtaa kaikki alkkikset, sekoilijat, puliukot, nistit ynnä muut on vaan karsiutuneet pois piireistä tai ratkaisseet ongelmansa.
Mikä tässä hommassa oikein mättää? Miksi parisuhteita ei enää muodostu?
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
En ainaknaan itse yksinkertaisesti käytä juurikaan aikaani siihen, että löytäisin itselleni kumppanin. Olen kai sinisilmäine ja hölmö kun kuvittelen ja haluan uskoa, että minä ja mahdollinen kumppanini kyllä löydämme ja kohtaamme tosiemme, jos niin on tarkoitettu. Ellei, niin jatkan ja elä sinkkuna, kuten tähänkin asti.
Yhä useammin huomaan oikeastaan kysyväni, että mitä oikeastaan menettäsisin, jos eläisin loppuikänikin sinkkuna?Tilanne olsi varmasti toien, jos haluaisin ehdottomasti saada lapsia mutta en osaa tai ole osannut asettaa "vain" laps(i)en saamista tavoitteeksi tai päämäräkseni.
Tidostan kyllä sen, että sinkkuna minun on itse jaksettava yrittää olla eritavoin aktiivinen ja kanstaa vastuuni siten myös ihmissuhteistani, koska sitä en halua, että yksin elämsieni ja olemiseni muuttusii ajan myötä yksinäisyydeksi; joka toki on mahdollsita kurjassa parisuhteessakin.
Sinkkumies
En olisi osannut paremmin asetella, tulee vastaan jos tulee vastaan, jos ei niin sitten ei. Viimeistään vanhainkodissa luulisi tulevan vastaan tai samaan suuntaan kun etenemisvauhti on kaikilla kuitenkin jo melko maltillinen.
Vierailija kirjoitti:
Pitää olla rikas, komea pitkä ja panomies että naisille kelpaa.
Valitettavasti nämä mainitutkaan ominaisuudet eivät kanna parisuhteeseen asti, ellei potentiaalisia naisia ensin edes kohtaa jotenkin. Kohtaanto-ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Onko käynyt mielessä, että ne kohtalaisen ongelmattomat miehet, joilla on elämässä sisältöä ja puitteet muutenkin mallillaan, vain viihtyvät siinä sinkussa elämässään?
Viihdytään kyllä, elämä on mukavaa ja yltäkylläistä. Mutta kyllä jaettu ilo olisi silti kaksinkertainen ilo.
Vierailija kirjoitti:
Pitää olla rikas, komea pitkä ja panomies että naisille kelpaa.
Objektiivisesti katottuna tää ei vaan pidä paikkaansa. Lyhyimmät, rumimmat ja köyhimmätkin tästä porukasta on tapailleet ja olleet naisten kanssa. Epäilemättä nuo auttaa parin etsinnässä ja porukkaan kuuluu semmoisia tyyppejä jotka noilla metriikoilla pärjäis paremmin kuin 95% miehistä, ei niitäkään oikein tunnu kiinnostavan. Tuntuis että tässä on joku muu täysin perustavanlaatuinen ongelma kuin että "naiset nirsoja".
ap
Itselliset naiset ovat myös ajan myötä muuttuneet aseksuaaleiksi. On niin helppoa kun saa pitää housunsa jalassa ja ajatuskin nylkytyksestä on etovaa.
Vierailija kirjoitti:
Koska niitten omien rahojen käyttö harrastuksiin ja muuhun mielekkääseen ilman, että kukaan on kitisemässä, on helvetin paljon mukavampaa kuin tuhlata rahat ja vapaa-aika parisuhteeseen/lapsiarkeen. T: toinen 35v sinkkumies.
Jep. Joku toinen sanois asian kohteliaammin, mutta näinhän se on, että ei kiinnosta. Eivät ole lapsuudenkodissaan nähneet lämpöä ja rakkautta, eivät osaa sellaista omaan elämäänsä kaivata. Nuoruudessa ovat vieneet pelit ja porno, ei ole tullut silloinkaan parisuhteeseen päädyttyä ja sitä kautta sellaiseen elämäntapaan ihastuttua. Tai jos on seurusteltu, niin huonosta kotitaustasta johtuen on menty yhteen vastaavasti traumatisoituneen kumppaninn kanssa ja yhdessäolo on sitten ollut "kitinää". Ei sellaista kukaan jaksa.
Suomessa on suurella osalla ihmsistä (miehistä varsinkin) sisäistynyt tuo turvaton torjuva kiintymyssuhdemalli. Sinkkuuden yleisyydessä se sitten näkyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska niitten omien rahojen käyttö harrastuksiin ja muuhun mielekkääseen ilman, että kukaan on kitisemässä, on helvetin paljon mukavampaa kuin tuhlata rahat ja vapaa-aika parisuhteeseen/lapsiarkeen. T: toinen 35v sinkkumies.
Jep. Joku toinen sanois asian kohteliaammin, mutta näinhän se on, että ei kiinnosta. Eivät ole lapsuudenkodissaan nähneet lämpöä ja rakkautta, eivät osaa sellaista omaan elämäänsä kaivata. Nuoruudessa ovat vieneet pelit ja porno, ei ole tullut silloinkaan parisuhteeseen päädyttyä ja sitä kautta sellaiseen elämäntapaan ihastuttua. Tai jos on seurusteltu, niin huonosta kotitaustasta johtuen on menty yhteen vastaavasti traumatisoituneen kumppaninn kanssa ja yhdessäolo on sitten ollut "kitinää". Ei sellaista kukaan jaksa.
Suomessa on suurella osalla ihmsistä (miehistä varsinkin) sisäistynyt tuo turvaton torjuva kiintymyssuhdemalli. Sinkkuuden yleisy
huhhuh mitkä kyökkianalyysit. ei ihme että olet vauvafoorumilla
Mitäpä jos kysyisit niiltä kavereiltasi, että mitä he ovat asiasta mieltä. Ei me voida täältä ruudun takaa oikeasti tietää.
Omassa kaveripiirissäni on monta sinkkumiestä. Aika hyvin arvaan syitä, miksi ovat sinkkuja. Elämänhallinnassa tai prioriteeteissa ongelmia monilla.
Politiikka. Montako juttua on taas ollut missä kerrotaan miesten äärioikeistolaistuvan kiihtyvän tahtiin? Kukaan nainen ei halua natsia sänkyynsä.
Vierailija kirjoitti:
En ainaknaan itse yksinkertaisesti käytä juurikaan aikaani siihen, että löytäisin itselleni kumppanin. Olen kai sinisilmäine ja hölmö kun kuvittelen ja haluan uskoa, että minä ja mahdollinen kumppanini kyllä löydämme ja kohtaamme tosiemme, jos niin on tarkoitettu. Ellei, niin jatkan ja elä sinkkuna, kuten tähänkin asti.
Yhä useammin huomaan oikeastaan kysyväni, että mitä oikeastaan menettäsisin, jos eläisin loppuikänikin sinkkuna?Tilanne olsi varmasti toien, jos haluaisin ehdottomasti saada lapsia mutta en osaa tai ole osannut asettaa "vain" laps(i)en saamista tavoitteeksi tai päämäräkseni.
Tidostan kyllä sen, että sinkkuna minun on itse jaksettava yrittää olla eritavoin aktiivinen ja kanstaa vastuuni siten myös ihmissuhteistani, koska sitä en halua, että yksin elämsieni ja olemiseni muuttusii ajan myötä yksinäisyydeksi; joka toki on mahdollsita kurjassa parisuhteessakin.
Sinkkumies
Eikö sua innosta säännöllinen seksielämä ja seura, arjen asioiden jakaminen?
Vierailija kirjoitti:
Politiikka. Montako juttua on taas ollut missä kerrotaan miesten äärioikeistolaistuvan kiihtyvän tahtiin? Kukaan nainen ei halua natsia sänkyynsä.
Eikä mies soijakommaria. Siksipä kotona ei koskaan puhuta politiikkaa ja kunnioitetaan molempien vaalisalaisuutta.
Minunkin kaveriporukassa on yllättävän paljon miehiä, jotka ovat (omien sanojensa mukaan) vapaaehtoisesti jättäytyneet parisuhdemarkkinoiden ulkopuolelle. Pelaaminen ja porno täyttävät yksinäiset arki-illat.
Voisi ajatella että kun riittävän moni mies toimii näin, niin niiden jäljelle jäävien muutamien "parisuhdehalukkaiden" sinkkumiesten markkina-arvo kasvaisi miestarjonnan vähentyessä.
Jostain syystä näin ei kuitenkaan ole käynyt. Liekö syynä se, että yhä useampi nainenkin jättäytyy suosiolla sinkuksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska niitten omien rahojen käyttö harrastuksiin ja muuhun mielekkääseen ilman, että kukaan on kitisemässä, on helvetin paljon mukavampaa kuin tuhlata rahat ja vapaa-aika parisuhteeseen/lapsiarkeen. T: toinen 35v sinkkumies.
Onko harrastukset ja oma taloudellinen vapaus sitten tärkeämpää kuin yhteiskunnan toimiminen? Ei vaikuta hyvältä tämä suunta
Yhteiskunta ei vaadi minulta kuin verotuloja ja mahd. kuolemista isänmaan puolesta (jota en tee).
Vierailija kirjoitti:
Politiikka. Montako juttua on taas ollut missä kerrotaan miesten äärioikeistolaistuvan kiihtyvän tahtiin? Kukaan nainen ei halua natsia sänkyynsä.
miehen pitää sopia naisen huihai kulisseihin. ei teitä aikuinen mies jaksaisi edes katsella mutta eiköhän joku aisuri sinullekkin löydy
Jos miehellä ovat pussit tyhjänä, niin elämän ongelmoittaja ei välttämättä ole enää hakusessa.
Vierailija kirjoitti:
Onko käynyt mielessä, että ne kohtalaisen ongelmattomat miehet, joilla on elämässä sisältöä ja puitteet muutenkin mallillaan, vain viihtyvät siinä sinkussa elämässään?
Ja tämä pätee myös meihin vapaaehtoisesti sinkkuna eläviin naisiin.
Naisena koen kuitenkin ärsyttäväksi ongelmaksi sen, että en saisi olla sinkku. Ihmetellään, neuvotaan, ennustetaan surkeaa tulevaisuutta. Tulen katumaan. Eläm yksinäisenä vanhuksena jne. En tiedä onko miesten kohdalla sama?
Koen olevani jotain paarialuokkaa kun minulle oman uran luominen ja siinä edistyminen on erittäin tärkeää. Kun minua ei kiinnosta perhe-elämä eikä paikoilleen jämähtäminen. Minä en sellaisesta saisi mitään iloa, jos toiset saa niin hyvä, mutta olsi kiva kun tajuttaisiin että kaikki ei ajattele samoin.
Tunnen sinkkumiehiä joilla elämä todella hyvällä mallilla. He eivät todellakaan ole mitään yksinäisiä reppanoita. Päin vastoin.
Ymmärrän hyvin heitä, ei minullakaan ole minkäänlaista halua lähteä siihen parisuhdepeliin mikä on pelkkää vääntöä riitaa kyttäilyä kontrollia jne. Ja kuinka moni niistä suhteista kestää, ja kuinka paljon sotkuisia eroja tulee. Näistä kuulee jatkuvasti. Ei kiitos.
En halua olla parisuhteessa. Korkeasti kouluttautunut, hyvä työ ja palkka, lapset tehtynä ja kolme pitkää parisuhdetta takana. Helpompi olla itsekseen, ja jaksaa keskittyä lapsiin enempi omalla vuorollaan, kun ei tarvitse olla jatkuvasti tekemässä kompromisseja kaikesta. Välillä pääsee myös hieromaan lähempää tuttavuutta nuorten mimmien kanssa, jotka arvostaa kokeneempaa ja huomioonottavaa herrasmiestä. Miksi etsisin väkisillä ongelmia elämääni, sitoutumalla lasten ja työn lisäksi johonkin täysin arvaamattomaan elementtiin elämässäni?
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä jos kysyisit niiltä kavereiltasi, että mitä he ovat asiasta mieltä. Ei me voida täältä ruudun takaa oikeasti tietää.
Omassa kaveripiirissäni on monta sinkkumiestä. Aika hyvin arvaan syitä, miksi ovat sinkkuja. Elämänhallinnassa tai prioriteeteissa ongelmia monilla.
Naisille miehen "elämänhallinnan ongelma" tarkoittaa että hän ei ole DI + Finnairin lentokapteeni max. 26-vuotiaana.
Kohtaanto-ongelma osin ja osin se, että osa naisista jahtaa samoja miehiä. Vaikeaksi taitaa nykyään mennä mikäli ei ole naista tavannut opiskeluaikoina tai esim. työssä ja jos ei viihdy baareissa viikonloppuisin ja käsittääkseni baarienkin suosio on laskussa eli aika vähissä taitavat olla paikat missä kohdata naisia. Moni turhautuneena hakeutuu Tinderiin ja muihin vastaaviin sovelluksiin, mutta valitettava tosiasia on, että tilastojen ja empiirisen kokemuksen valossa sovellukset ovat valtaosalle miehistä totaalista ajanhukkaa.
Naisilla on muuten aika koominen käsitys tilanteesta ja täällä on mm. ketju "Valtterista", joka ei löydä paria ja useat naiset siellä kivenkovaan väittivät, että *kaikki* miehet kyllä löytävät parin jos hakevat oman tasoistaan naista. Kaipa se käsitys vääristyy noin täydellisesti kun tullaan käytännössä valmiiseen pöytään ja toinen sukupuoli tekee kaikki aloitteet.
Pitää olla rikas, komea pitkä ja panomies että naisille kelpaa.