Milloin lasten raivokohtaukset loppuvat?

Up

18-vuotiaana. Silloin ne luokitellaan aikuisten raivokohtauksiksi

Vierailija kirjoitti:

18-vuotiaana. Silloin ne luokitellaan aikuisten raivokohtauksiksi

Oi voi onko noin? Tekisi välillä mieli itsekin vain rääkyä eikä aina olla muiden sylkykuppina. T ap

Rauhoita ja lohduta, ole ystävällinen, ehkä itku loppuu nopeasti. Väsymys lapsella tai nälkä? Ehkä voit ottaa ennen smoothien tekoa selville, mitä haluaa pirtelöön tai muuten. Ja vaihtaa se toiseen. Joku aikuinen ottaa sen mustikan. ÄLÄKÄÄ ikinä maatko lapsen peitteen päällä tai hänen omalla alueellaan tai kosketa esineisiin, kysy lupa aina miten toimitaan. Heidän huone on heidän alue. Omalla alueella voitte rötköttää kuten oma makkari ja olohuone. Yritä ymmärtää heidän tunteita ja sanomaa. Kokeile olla heidän roolissa, lapsi ei ajattele kuin aikuinen tekisi. Ehkä odotti muuta kuin mustikkaa todella kovasti, lapsilla on kovat odotukset, joskus toki pettyy. Ehkä rauhoittuu kun kokee että joku yrittää ymmärtää heitä oikein. Kysy lisätietoja jos et ymmärrä ja keksikää joku tyydyttävä ratkaisu. Tosin voi olla joskus tilanne että se on vaikeaa eikä aikuinen jaksa, menee omaan huoneeseen lepäämään. -Ehkä voi sopia että sanovat vähän rauhallisemmin sen asian, ettei tule draama ja spektaakkeli joka kerralla. Opetellaan ettei "kränätä" kuten Tampereella sanotaan. Opetellaan ettei aina ole hätätilanne kyseessä että koko talo raikaa, että vanhempi auttaa kun pääsee.

Jos sanot vaan että "sanoita tunteesi tyynesti", ehkä lapsi kokee sen niin että tunne tukahdutetaan pois, eikä häntä kuulla todella, ymmärretä oikein. Lapsilla tunteita voi olla vielä, pienemmällä varsinkin ja suhteutetaan - mutta lapsi kokee silti erilailla kuin sinä, sen voi kuulla. Lapsilla on kova ääni luonnostaan, ehkei isolla enää kohta ole kailotusta.

Meillä on opetettu ihan taaperosta asti ettei huutamisesta ole mitään hyötyä, eikä sillä saa tahtoaan periksi niin eivät ole taaperoajan jälkeen huutaneet kuin yksittäisiä kertoja teini-iän angsteissaan. Ja kun silloinkaan ei saanut tahtoaan periksi huutamalla, niin jäi sekin.

Enkä ole siis mikään Na**i. En huuda itsekään ja esimerkillä olen osoittanut ettei siitä ole hyötyä. 

Huh ai sekin sit on väärin millä tavalla ne tunteet olen ehkä sanoittanut xD vähän tulee mieleen olisiko sitten vaan parempi karjaista nyt suut tukkoon, äidillä on ollut raskas päivä!! T. Ap

Ovatko samaa sukupuolta ?

Uhmaikä on jatkuva juttu joka loppuu kun elämä kaikkoaa

No näin juuri olemme tehneet ja sillä huutamisella eivät saa yhtään mitään. Lopulta se huuto aina siis loppuu kun rauhoittuvat. Sitten keskustellaan mistä kiikasti. Minun lapseni ovat sitten varmaan temperamenttisempia. Mietinkin että miksi tuo tyuli rääkyä vain jatkuu eikä loppua näy vaikka ikää tulee!? Tottakai nälkä ja väsymys lisäävät niitä ja rytmit lapsillemme ovat aina olleet tärkeitä. Mutta tuleekohan heistä aikuisia jotka saavat myös kiukkukohtauksia!? Minä ja mieheni siis enemmän rauhallisen sorttisia eli meiltä eivät ole huutamistyyliä ainakaan keksineet. T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Ovatko samaa sukupuolta ?

Ovat kummatkin poikia. T. Ap

Totta kai se on persoonallisuudestakin kiinni. Meillä ei kyllä lapset ole enää eskarin jälkeen saaneet raivareita, ovat nyt 13 ja 10. Esim. tuollaisista ruokajutuista kiukkuaminen on meillä yksiselitteisesti kielletty. Otan totta kai huomioon sen, että molemmilla lapsilla on jotain inhokkeja, mutta muuten sääntö on se, että ruuasta ei valiteta. Että sitten saa just sellaista ruokaa kuin haluaa, kun sen itse hankkii ja tekee. Voi sanoa jostain ruuasta, että "mulle ei maistu", mutta se esim. ei käy, että sanoo ruuan olevan pahaa. Mulla on muitakin sääntöjä, mitä tulee huutamiseen ja raivoamiseen, esim. pleikalla pelatessa ei saa huutaa ja raivota. Jos niin tekee, pleikka lähtee pois.

Meidän 8 ja 10 vee ovat nyt ihan vastikään vähentäneet tuollaista showta. Pikkuhiljaa... toivoa on. Onhan se raskasta. Tsemppiä AP

Ensinnäkin elä ota vastaan mitään huutamalla rää'yttyä. Sano, että voi mennä vaikka omaan huoneeseen huutamaan pahan olon pois, mutta muuten ei tarvitse reagoida huutoon. 

Sitten kun on muksu rauhoittunut, selvitä asia. 

Se on sellainen 2 viikkoa halonhakkuuta, mutta kyllä se muuttuu kun huomiota ei huutamalla saa. Ja on kanssa oltava ehdoton ja jaksettava pitää pintansa. 

Jaksuja. 

M46

Vierailija kirjoitti:

Rauhoita ja lohduta, ole ystävällinen, ehkä itku loppuu nopeasti. Väsymys lapsella tai nälkä? Ehkä voit ottaa ennen smoothien tekoa selville, mitä haluaa pirtelöön tai muuten. Ja vaihtaa se toiseen. Joku aikuinen ottaa sen mustikan. ÄLÄKÄÄ ikinä maatko lapsen peitteen päällä tai hänen omalla alueellaan tai kosketa esineisiin, kysy lupa aina miten toimitaan. Heidän huone on heidän alue. Omalla alueella voitte rötköttää kuten oma makkari ja olohuone. Yritä ymmärtää heidän tunteita ja sanomaa. Kokeile olla heidän roolissa, lapsi ei ajattele kuin aikuinen tekisi. Ehkä odotti muuta kuin mustikkaa todella kovasti, lapsilla on kovat odotukset, joskus toki pettyy. Ehkä rauhoittuu kun kokee että joku yrittää ymmärtää heitä oikein. Kysy lisätietoja jos et ymmärrä ja keksikää joku tyydyttävä ratkaisu. Tosin voi olla joskus tilanne että se on vaikeaa eikä aikuinen jaksa, menee omaan huoneeseen lepäämään. -Ehkä voi sopia että sanovat vähän

Olipas oikein kovan luokan lässytystä.

Lähistöllä asuu 68 vuotias ukko, sillä ei ainakaan vielä ole loppunut.

Itselläkin pojat, pienempi ikäero, aikoinaan tappelivat keskenään mutta eivät raivonneet koskaan.  Riitojen sopiminen opetettiin ja opittiin kotona. 

Kaikki päivän kuorma purkautuu kotona, mikä on ihan normaalia. Koti on turvallinen ympäristö näyttää tunteet. Samalla tavalla meillä aikuisillakin purkautuu huono olo, ei tarvita välttämättä kuin kädestä tippunut astia tai avaimet unohtuu kotiin, kun on jo muutenkin valmiiksi huono päivä takana. Kyllä silloin ärsyttää varmasti jokaista. Lapset eivät vaan osaa vielä hallita tunteenpurkauksia. Toiset eivät välttämättä opi kunnolla vielä aikuisuuden kynnykselläkään.

 

Tunteiden sanoittaminen on ihan ok, mutta ei se mitään auta siihen raivoon. Mietipä itse omalle kohdalle jos oikein suututtaa niin joku tulisi sulle sanomaan että taidat olla vihainen. Lapsi tarvitsee myös ohjausta sen tunteen purkamiseen, esim. omaan rauhaan ohjaamista tai kenties syliä, ärsytyksen suuntaamista johonkin muuhun toimintaan. Jokaiselle lapselle toimii eri asia. 

Jos nyt sanoittaisit vähemmän ja vaatisit enemmän. Heti omaan huoneeseen rääkymään, pois saa tulla kun huuto loppuu. Jos rääkyy kaupassa niin ulos. Jos rääkyy autossa niin anna rääkyä ulkona ja odota että lopettaa. 

Niin kauan kuin et vaadi parempia käytöstapoja. Toki voi harmittaa, mutta opeta tunteiden säätelyä.

Miksi se hmeessä suostut kuuntelemaan huutoa pikkuasioista?