Lue keskustelun säännöt.
Kahden bipoläärisen vanhemmuus
02.09.2024 |
Ihan alkuun toivon asiallista kommentointia kiitos
Minä ja mieheni sairastamme kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja olemme puhuneet lapsista. Itse olen halunnut aina tulla äidiksi mutta nyt kun se olisi mahdollista pelottaa että jos en jaksakaan? Mitä tapahtuu kun toinen meistä saa uuden sairaskauden? Entä jos molemmat sairastuvat samaan aikaan? Lääkkeideni takia en voisi myöskään imettää lasta, yövalvomisetkin pelottaa koska unenpuute on minulla riskitekijä maniaan.
Onko täällä jollakulla kokemusta vastaavanlaisesta tilanteesta tai ajatuksia miten tätä tilannetta lähteä työstämään eteenpäin?
Kommentit (47)
Toivon todella että ette tee lapsia.
Ajattele niitä unettomia öitä vauvan itkiessä, hänen tarvitsevuuttaan.
Teidän täytyy pystyä vastaamaan hänen tarpeisiinsa, hoivaamaan, kasvattamaan.
Et voi kuvitella että omat vanhempasi tulisivat lasta hoitamaan, saati muut sukulaiset tai ystävät. Ajattele järkevästi ja luovu tuosta toiveesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse bipo, samoin ex-mieheni ja nyt jo aikuinen lapsemme on myös. Lapsi sairastui 14-vuotiaana psykoosiin ja sai myöhemmin saman diagnoosin kuin me. Olimme ex-mieheni kanssa hyvin nuoria, kun tulin raskaaksi eikä meillä kummallakaan ollut diagnoosia tuolloin vielä. Ex sai ensimmäisen psykoosinsa eron jälkeen, ja tällä oli todella traumaattiset vaikutukset lapseemme (en nyt mene tähän tarkemmin). Minä menin psykoosiin ensimmäistä kertaa pian sen jälkeen kun tytär oli omastaan vasta toipumassa, ilmeisesti oma pääni ei myöskään enää kestänyt sitä kuormitusta.
Vuodet ovat olleet todella rankkoja meille. Ex on nykyään asunnoton alkoholisti, ja asuu käytännössä kadulla. Tyttäremme on syrjäytynyt nuori aikuinen. Minä selviydyin juuri takaisin kuntoutustuelta työelämään. Aloittajalle sanoisin, että mieti nyt tarkkaan mitä teet. Elämä tämän sairauden kanssa on todella raskas taakka, ja se periytyy.
Ystävälläni on bipo-äiti. Hänellä on ollut raskasta jatkuvasti kärrätä äitiä sairaalaan sairauden takia.
Ei, ei... Parisuhteessamme vain toisella mt-haasteita ja se on terveelle epäreilua. Ette pysty venymään jos tuleekin yllätyksiä. Mitä jos lapsi on sairas? Mitä jos teistä toisen tilanne muuttuu lapsensaamisen kriisissä? Peli on HETI selvä.
Minä en alkaisi bipon kanssa edes parisuhteeseen, olen sitä sen verran nähnyt, mitä se on.
Lapsi on vielä avuttomampi.
AP.lla taitaa nyt vauvahöyryissä puuttua sairaudentunto kokonaan. Ihan kuin et ymmärtäisi, mitä se bipo terveen ihmisen silmissä on. Sinulle se on normaalia, mutta meille muille se on ihan hirveää seurattavaa.
Tiedät jo valmiiksi, ettet kestä valvomista. Et voi kuvitella, että aina joku muu hoitaisi lapsen, että sinun ei tarvitsisi valvoa. Vastuu lapsesta on yhtälailla sinun. Miehesikään ei ole terve, ei ole varmaa, jaksaako hän sen paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaksaisitko esim vammaista lasta? Sekin on aina vaihtoehto. Minulla on nyt 16v erityislapsi. Hän ei nuku vieläkään öitä läpi! Hän vaeltelee aina öisin asunnossa ja aika usein herään siihen.
Vanhempi (terve) lapseni nukkui ekaa kertaa läpi yön juuri ennen 5v synttäreitään.
Lapsi voi valvoa esim kipeänä öitään missä vaan iässä. Tai joku teini voi olla "lietsussa" ja silloin valvot ja pelkäät. Minä jouduin juuri hakemaan vanhemman lapsen lennolta klo 02 kun palasi reissusta.
Vanhemmuus eiole vain vauva-aika, yritä ymmärtää se! Sinuna en lisääntyisi.
Anteeksi ap että kirjoitan tämän sinun(kin) ketjuusi mutta epätoivo iskee kun näitä vastauksia lukee. Oletteko te oikeasti ihmisiä maassa missä on oppivelvollisuus ja jokainen on kirjoitus- ja lukutaitoinen? Miten voi olla että on pokkaa suoltaa näin epäkypsää tekstiä ja porukka vaan sen kun peukuttaa? Mutu-diagnooseja jaetaan ja ollaan tietävinään asioista.