Kahden bipoläärisen vanhemmuus

Missään nimessä EI!! Lapset ovat terveillekin vanhemmille iso koettelemus, joten kahdelle sairaalle ei missään nimessä.

Miehesi on jo kokeillut ja ilmeisesti ei toiminut kun ero tuli. Miksi olisi nyt eri asia? 

Aloittaja taas

Kiitos monipuolisesta keskustelusta, hyviä näkökulmia nousee ja saan lisää ajateltavaa. Tämähän siis on prosessi, tarkoituksena ei ole raskautua heti vaan tässä näin ensin pohtia asia ja mitä kaikkea se sisältää. 

Siis miehelläsi on jo kaksi lasta? Ovatko he terveitä? Kuka heistä huolehtii?

Eli suurella todennäköisyydellä lapsikin perisi kaksisuuntaisen mielialahäiriön. Joo, jättäkää väliin. Mieskin on jo lähtenyt lätkimään yhden perheen luota, joten hänen avun varaan on turha laskea mitään. 

Bipolaarihäiriöllä on vahva geneettinen tausta mutta ympäristötekijät vaikuttavat myös. En nyt päästäni muista todennäköisyyksiä jälkeläisen sairastumiselle mutta se on mahdollista

Lapset ovat terveitä ja suhde päättyi eroon syistä jotka eivät lapsiin liittyneet. He asuvat äitinsä luona, mies on etävanhempi. Meillä tiivis kontakti lapsiin ja lapsien äidin kanssa hyvät välit. Olenkin ajatellut myös sitä että jos päädymme ratkaisuun että emme hanki yhteisiä lapsia niin minulla on jo kaksi aivan ihanaa lasta hänen kauttaan

Mopolla ajoon pitää hankkia ajokortti, 16 vuotias voi itse päättää lisääntyykö, 29 vuotias ei voi itse päättää että haluaa sterilisaation, kuka tahansa voi suomessa lisääntyä ja veronmaksajat maksaa, "kun minä halusin". Hyvä suomi!!!

Lapsesta tulee noilla geeneillä jo nelisuuntainen? Ei lupaa hyvää elämää hänelle.

Monet muutkin sairaudet periytyvät. Vanhemman tehtävä on huolehtia siitä että alttius sairastua huomioidaan lapsen ja myöhemmin nuoren elämässä, tosin bipo kai "puhkeaa" useimmiten varhaisaikuisuudessa? Tähän tarvitaan perimän lisäksi ympäristötekijöitä. Ei ole huono kasvatusneuvo kenellekään vanhemmalle pyrkiä luomaan rauhallinen ja sopivasti kuormittava kasvuympäristö niin koulussa kuin kotonakin. Tällöin riski sairastua pienenee merkittävästi. Myös avoin puhe vanhemman sairaudesta vähentää stigmaa. Valitettavasti vielä on paljonkin ihmisiä jotka joko väheksyvät psykiatrisia sairauksia tai leimaavat kaikki hulluiksi. Hoito, sekä lääkkeillä että ilman, on kehittynyt valtavasti ja eteen päin mennään koko ajan. Mediassa ja reality-sarjoissa tuppaa vaan olemaan esillä henkilöitä joilla elämänhallinta on aika hukassa, aika moni meistä psykiatrisesti sairaista elää täysin toisen näköistä elämää. 

Juttele sen miehen exän kanssa miten "ihanaa" oli vauva-aika tuon miehen kanssa!

Mielestäni olet itsekäs eikä Suomi kaipaa lisää sairaita huolehdittavakseen. Meillä on resurssit loppu jo nykyisten kanssa. Tiedän kun teen itse töitä mt-puolella.

Mieti, kelpaisitteko esim adoptiovanhemmiksi. ETTE. Miksi sitten kelpaisitte vanhemmiksi muutenkaan? Ne seulat on tiukkoja ja perusteellisia ihan syystä.

Ole vastuullinen ja ota vaikka kierukka.

Jos ei nämä syyt riitä niin mieti elämääsi vaikka 15v päähän. Sulla ois itsellä mania päällä ja kotona olisi teini joka on myös bipo. Mies olisi kadonnut kuvioista jo ajat sitten "muista syistä". Vanhempasi olisi edesmenneitä. Haluatko tuollaisen elämän?

Vierailija kirjoitti:

Lapsesta tulee noilla geeneillä jo nelisuuntainen? Ei lupaa hyvää elämää hänelle.

Suosittelen käytöstapoja ja asiakirjallisuuteen perehtymistä sinulle ja yläpeukuttajille!

Ei ap ei. Ole kiltti, äläkä tee lapsia. Minä olen kahden mielenterveysongelmaisen lapsi, etenkin äidilläni oli usein psykooseja ja muita harhoja. Ei auttaneet lääkkeet ja terapia. Se lapsuus oli kamalaa.

Vierailija kirjoitti:

Mopolla ajoon pitää hankkia ajokortti, 16 vuotias voi itse päättää lisääntyykö, 29 vuotias ei voi itse päättää että haluaa sterilisaation, kuka tahansa voi suomessa lisääntyä ja veronmaksajat maksaa, "kun minä halusin". Hyvä suomi!!!

Yup .. Hurraa s**tana!👍🏻🙄

Täällä varmaan samat urpot peukuttaa kuin noissa Helena/Mikko/Natalie -ketjuissa :D

Vierailija kirjoitti:

Lapset ovat terveitä ja suhde päättyi eroon syistä jotka eivät lapsiin liittyneet. He asuvat äitinsä luona, mies on etävanhempi. Meillä tiivis kontakti lapsiin ja lapsien äidin kanssa hyvät välit. Olenkin ajatellut myös sitä että jos päädymme ratkaisuun että emme hanki yhteisiä lapsia niin minulla on jo kaksi aivan ihanaa lasta hänen kauttaan

Sairaus puhkeaa myöhemmällä iällä.

Suurin osa meistäkin olisi saanut jäädä syntymättä, jos vanhempamme olisivat tiedostaneet oman genetiikkansa.

No just! Tätähän se hukkuva, konkurssiin menevä Suomi kaipaakin, ai että. Häpeä ap, olet todella itsekäs. Rakastat lapsiasi parhaiten siten että jätät heidät tekemättä!

Ap ainakin pohtii asiaa, mutta ymmärtäneekö, että lapsen saaminen ei ole pelkkää raskautta, vauvan hoitamista ja imettämistä. Tuo kaikki on vielä melko helppo ja lyhyt etappi lapsen aikuiseksi kasvattamisessa. 

Tulee uhmaikää, koulu-ikä kaikkine vaiheineen, harrastusrumbaa, teini-ikä ja vielä aikuistuvia opiskelijoita pitää vanhemman jaksaa tukea ja tsempata.

Olen kasvanut perheessä, jossa vanhemmilla oli haastetta omien päidensä kanssa. Paljon. Diagnooseja eivät saaneet, eivätkä hankkineet, mutta oma arvioni aikuisena terveydenhuollon ammattilaisena on, että toinen on autismin kirjolla ja toinen bipolaari. Lapsuutta ei oikeastaan ollut. Olen vanhin neljästä lapsesta ja sain astua vanhempien saappaisiin pienestä pitäen.

Nykyisin tukea ja apua on enemmän tarjolla, mutta ei se järki päässä asioita hoitavaa vanhempaa korvaa. Jos alusta saakka joutuu miettimään omien vanhempiensa apua, tulee seinä vastaan jossain kohtaa. Vanhenevat vanhemmat ovat jo urakkansa tehneet, eivät voi koko hommaa viedä maaliin. Voivat vaikka kuolla kupsahtaa.  Avusta ja tuesta on myös niin kovin helppo puhua ja lupailla ennen kuin vauvaa on edes alettu tekemään. 

Vielä siitä yhteiskunnan tuesta. Kaikesta leikataan ja säästetään, usein säästökuurit kohdistetaan juuri lapsiin, kouluihin, perheisiin, terveydenhuoltoon. 

Vanhemmuudesta haaveilevan täytyy omata myös realismia. Vanhemmuus on suureksi osaksi hoidettava itse.

Lapsista tulee varmaan automaattisesti quatropolaarisia.

Pojallani epäilivät bipoa. Hällä myös ADHD, OCD. Tutkimukset eivät edenneet koska käytti aineita. Nyt rakas poikani on kuollut.

Haastatteluissa olivat aina kiinnostuneita löytyykö mitään mt sairauksia suvussa. Npf problematiikkaa.

Poikani esitti nuorena lääkärille seuraavan kysymyksen.

'Jos tapaan naisen jolla myös samoja vaikeuksia ja saisimme lapsia niin miten lasten käy?'

Lääkäri oli vastannut että lapsellasi tulee olemaan vaikeampi elämä kun teillä. Koska perinnöllisyys molemmilta vanhemmilta.'

Harvinaista että oli näin rehellinen lääkäri.

Ap että miehesi lapset ovat terveitä johtuu miehesi exän geeneistä. Tai sitten että bipo heillä ei ole vaan puhjennut vielä, tämä on toinen mahdollisuus.

Poikani oli yli 20 vee kun tutkittiin.

Sinuna perehtyisin genetiikkaan. Kuinka suuri riski on että lapsenne perii bipon?

Vierailija kirjoitti:

Onko sairaus perinnöllinen? Mielestäni sillä on geneettinen tausta

Juuri tätä olin itse kommentoimassa! Erityisen suuri riski periytymiselle on, kun molemmat vanhemmat sairastavat ko. sairausta.