Kahden bipoläärisen vanhemmuus
Ihan alkuun toivon asiallista kommentointia kiitos
Minä ja mieheni sairastamme kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja olemme puhuneet lapsista. Itse olen halunnut aina tulla äidiksi mutta nyt kun se olisi mahdollista pelottaa että jos en jaksakaan? Mitä tapahtuu kun toinen meistä saa uuden sairaskauden? Entä jos molemmat sairastuvat samaan aikaan? Lääkkeideni takia en voisi myöskään imettää lasta, yövalvomisetkin pelottaa koska unenpuute on minulla riskitekijä maniaan.
Onko täällä jollakulla kokemusta vastaavanlaisesta tilanteesta tai ajatuksia miten tätä tilannetta lähteä työstämään eteenpäin?
Kommentit (47)
Toivottavasti osaatte ajatella lapsen parasta ettekä lisäänny.
Ei, älkää tehkö lapsia. Heidän lapsuudestaan tulee hlvettiä, kun melkein aina jommallakummalla vanhemmalla on masennus- tai maniajakso. Oikeasti, EI. Pyydän.
Aloittaja vastaa
Molemmilla on hyvä lääketasapaino ja toimiva kontakti hoitotahon kanssa. Elämme tavallista arkea ja itse olen työssä vaativassa ammatissa eli ei elämä ole pelkkää vuoristorataa. Juurikin nuo sairaskaudet on se mikä mietityttää, niitä on väistämättä elämän aikana tulee olemaan vaikka kuinka nyt olisi tasapainossa ja pitäisi huolen itsestään ja arjesta. Lapsi itsessään on riski sairaskaudelle koska on iso muutos ja stressitekijä
Hyvä että pohditte asiaa tarkasti.
Riippuu siitä onko teillä mahdollisuus saada apua. Olisiko lapsella vaikka isovanhempi, joka olisi innokas auttamaan alusta alkaen, kuten joillakin sattuu olemaan. Tosin lapsen dumppaaminen jonkun muun hoitoon ei sekään ole hyvä asia, mutta mikäli teillä on tilaa niin että auttaja voisi yöpyä luonanne tarvittaessa, se saattaisi toimia.
Tai jos lapsen isä on valmis vuorottelemaan hoidossa niin että saat nukkua tarpeeksi, vaikka vauva sattuisi olemaan valvottava tapaus. Pystyisitkö kuitenkaan nukkumaan, jos tietäisit vauvan olevan hereillä. Ja tottuisiko isä ajoittaiseen valvomiseen.
Toisaalta lapsen saaminen on niin suuri muutos, että se saattaa keikuttaa terveenkin henkistä tasapainoa pitkäksi aikaa. Kannattaako lasta hankkia, jos on suuri todennäköisyys että toinen vanhemmista tai jopa molemmat olisi pitkiä aikoja hoidossa?
Vierailija kirjoitti:
Ei, älkää tehkö lapsia. Heidän lapsuudestaan tulee hlvettiä, kun melkein aina jommallakummalla vanhemmalla on masennus- tai maniajakso. Oikeasti, EI. Pyydän.
Tämä.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä että pohditte asiaa tarkasti.
Riippuu siitä onko teillä mahdollisuus saada apua. Olisiko lapsella vaikka isovanhempi, joka olisi innokas auttamaan alusta alkaen, kuten joillakin sattuu olemaan. Tosin lapsen dumppaaminen jonkun muun hoitoon ei sekään ole hyvä asia, mutta mikäli teillä on tilaa niin että auttaja voisi yöpyä luonanne tarvittaessa, se saattaisi toimia.
Tai jos lapsen isä on valmis vuorottelemaan hoidossa niin että saat nukkua tarpeeksi, vaikka vauva sattuisi olemaan valvottava tapaus. Pystyisitkö kuitenkaan nukkumaan, jos tietäisit vauvan olevan hereillä. Ja tottuisiko isä ajoittaiseen valvomiseen.
Toisaalta lapsen saaminen on niin suuri muutos, että se saattaa keikuttaa terveenkin henkistä tasapainoa pitkäksi aikaa. Kannattaako lasta hankkia, jos on suuri todennäköisyys että toinen vanhemmista tai jopa molemmat olisi pitkiä aikoja hoidossa?
Älä ala kaunistelemaan. Kyseessä on yhden lapsen elämä. Jos vanhemmat laukkaa mielisairaalassa manioissaan tai masennuksissaan niin se lapsi kärsii ja tuhoutuu itsekin henkisesti.
Minä olen itse hullu koska vanhempani olivat hulluja. Lapsia en tästä syystä tee, teen palveluksen sille syntymättömälle lapselle.
Hankkikaa koiranpentu. Sen kasvattaminen on raskasta, mutta lapsen kasvattaminen on vielä potenssiin 10.
Aloittaja vastaa.
Vanhempani asuvat ihan naapurissa ja olisivat valmiita auttamaan, toki siis ei heitäkään voi aina siihen valjastaa. Mies kestää valvomiset paremmin kuin minä, hänellä siis kaksi lasta entisestä liitosta ja kuulemma vauva-aika sujui hyvin. Totta kai voi olla myös että aika kultaa muistot mutta hän on vähemmän herkkä muutoksille unessa. Jos hän ottaisi valvomiset (tai joinain yönä isovanhempi) pystyisin itse nukkumaan unilääkkeen turvin (en siis voisi imettää litiumin vuoksi).
Tuo sinun loppuun esittämä kysymyksesi on todella hyvä, sillä mitä olen tutkimuksia lukenut ja muuta tietoa etsinyt niin riski raskauden aikaiseen tai synnytyksen jälkeiseen sairaskauteen on iso. Ja tosiaan haluan miettiä mahdollisen jälkeläisen parasta, siksi tämä keskustelu että saa ajatuksia ja näkökulmia vähän joka suuntaan. Otamme asian esille myös terveydenhuollon kanssa
Varaa aika omalle lääkärille, joko ensin yksin tai puolison kanssa. Ainakin ensin pitäisi selvittää pystytkö edes nykyisellä lääkityksellä olemaan turvallisesti raskaana. Tekstistä ei selviä minkä ikäisiä olette? Jos kovin nuoria niin teillä on enemmän aikaa saada lääkitys ja elämäntilanne tasapainoon tai vaihtaa lääkkeitä jos raskaus sitä vaatii.
Voisi käydä myös ehkäisyneuvolassa kysymässä millaisia tukitoimia on saatavilla, asuminen vaikka alkuun ensikodissa? Lapsiin pitäisi mahdollisimman monella olla oikeus mutta lapsella on myös oikeus turvalliseen kotiin ja vanhemmuuteen. Miettikää rehellisesti miten sairaus vaikuttaa elämään nyt, lapsi ei ole koekaniini parempaan elämänhallintaan.
Kaksisuuntaisia on monenlaisella kirjolla. Jokainen voi masentua, vaikka synnytyksen jälkeen. Manian hoitoon on paitsi lääkitys myös käytännön asioita. Oletteko päihteettömiä, ette polta tupakkaa tai muuta? Raha-asiat kunnossa niin että luottokortteja tai pikavippejä ei ole?
Kissoja meillä on kaksi, minun lapseni tällä hetkellä 😄
Vai että Lithium. Skitsofrenialääke.
Terveydenhuollon kanssa on tarkoitus puhua, oma lääkitykseni on tarkistettu niin että on raskauden mahdollistava. Olemme kolmikymppisiä ja päihteettömiä, tai no mies saattaa ottaa saunaoluen mutta ei meitä baareista löydä. Opintolainaa on vielä vähäsen maksettavana pois mutta olen hyvätuloinen ja miehen tulot kattavat hänen menonsa ja osuuden yhteisestä taloudesta
Yhden bipon aikuinen lapsi täällä hei. Vaikka äitini oli lapsuudessa ja on edelleen erittäin raskas tapaus, niin olen iloinen että olen syntynyt ja elänyt.
Uni ja turvaverkot omat tärkeitä ja kuulostaa siltä, että olette miettineet asiaa tarkoin. Kaikki voi mennä hyvinkin.
Aloittakaa ensin jollain lemmikillä,pystyttekö siitä huolehtimaan.
Ei, ei ja EI! Toisten kontolle tulee se kersa jäämään kun vanhemmat liian sairaita ja kykenemättömiä huolehtimaan siitä.
Ei.
T bipo 2:n kanssa lapsen kasvattanut
Vierailija kirjoitti:
Vai että Lithium. Skitsofrenialääke.
Mahdollisesti mutta käytetään myös kaksisuuntaisen hoidossa. Skitsofrenia on psykiatrinen sairaus siinä missä muutkin, nyt olisi sinun aika perehtyä nykyaikaiseen ammattikirjallisuuteen tuhahdusten sijaan.
Onko sairaus perinnöllinen? Mielestäni sillä on geneettinen tausta
Ei ole lapsenkaan edun mukaista hankkia lapsia, kun on noin sairas ja vielä molemmat vanhemmat olisivat sairaita. Ei lapsia pidä tehdä yhteiskunnan hoidettavaksi, kun kerran jo tietää, että se on liian raskasta. Riskit ovat liian suuret.
Jos välttämättä haluatte olla lasten kanssa tekemisissä, voitte toimia terveinä aikoina lisäapuna jossakin laitoksessa.