Aloitan nyt pitkän terapian traumojen työstämiseen. Mitä voin odottaa, paraneeko elämänlaatu?
Olen valmiimpi kuin koskaan. Aion kertoa kaiken ja suoraan, kaiken syyllisyydenkin tunteita herättävän.
Haluan työstää asiani.
Taustalla toistuvia masennusjaksoja, riittämättömyys, häpeää, addiktioita, syömishäiriöitä jne.
Tämä on viimeinen korttini enää itseni kanssa elämiseen.
Kommentit (28)
Täyskahjo Ap luulee että huuhaa-terapia on joku apu kun olet vammainen 😆🤣
Vierailija kirjoitti:
Ap:lle tiedoksi: usein terapian alku saa ihmiset väliaikaisesti huonompaan tilaan kun kaikki kipu kaivetaan esille. Voitot tulee sitten myöhemmin.
On syynsä sille, miksi kela-terapia on kolmivuotinen. Siinä ehtii, toivottavasti, sekä kaivaa asioita että niitä käsitelläkin.
Just joo verorahaa laitetaan palamaan sekopäiden akkojen itkujen takia. Terapiatalot kiittää. HUOH!
Vierailija kirjoitti:
Henkilökemiat pitää toimia terapeutin kanssa. Jos eivät toimi, niin vaihda terapeuttia, koska olet maksava asiakas. Useimmat terapeutit ihan hyviä, mutta joukkoon mahtuu muutama huonokin. - Kokemusta on.
Jep. Jokainen saatanan ãmmã ihastuu terapeuttinsa.
Lyön vetoa että Ap on marraskuuhun mennessä hyppäämässä Pasilan itsemurhasillalta. Ja sitten taas junat on myöhässä. 🤦🏻
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuolet tuohon juttuun tai sinut tapetaan.
Mihin tuo liittyy?
Tilastoihin niistä jotka terapian ovat aloittaneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunhan terapeuttisi löytyy täältä, eli on oikea terveydenhuollon ammattihenkilö, on ihan hyvät todennäköisyydet, että tilanteesi paranee. Jos ei parane, ei kannata luovuttaa, vaan etsiä toinen terapeutti. Aina ei vaan kemiat kohtaa. Ja siis nimenomaan psykoterapeutti pitää olla. Jos sulla on pahoja traumoja, sulla pitää olla työntekijä, joka on niiden asiantuntija, kaikki psykoterapeutit eivät ole.
...jatkan vielä tästä sen verran, että ammattilaiset ehkä määrittelevät trauman hieman eri tavalla kuin yleisessä kielenkäytössä määritellään. Asiallinen psykoterapeutti tietää oman osaamisensa rajat, ja ohjaa kyllä toisaalle, jos on tarve. Mene kokeilemaan, se on hyvä idea! Paljon voimia prosessiin, se on todennäköisesti todellakin sen arvoista!
Ap:lle trauma = pojat heittivät penaalin roskikseen 5. luokalla ja kissa kuoli viime vuonna.
Itsellä on kokemusta kuntouttavasta psykoterapiasta ja suosittelen aloittamaan, jos se on mahdollista. Terapia on hidas prosessi ja saattaa tuntua välillä todella turhalta/raskaalta. Oma terapiani ei oikeastaan parantanut minua sillä tavoin, kuin olin ajatellut tai toivonut, mutta opin elämään ongelmieni kanssa. Sain myös muutettua elämääni vaikuttavia asioita, jotka pahensivat näitä ongelmia. Ja niin suuria muutoksia en olisi yksin uskaltanut edes ajatella. Nykyään olen melko "terve" ja onnellinen suurimman osan aikaa, terapian päättämisestä on muutamia vuosia.
Jos terapeuttiin ei synny oikeasti luottavaa suhdetta, vaihda terapeuttia. Noin muuten, jokaisen polku terapiassa on erilainen, ei sitä toiselle oikein pysty sanomaan, miten tulee käymään. Voimia!