Suuret erot toimeentulossa parisuhteessa

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on velvollinen. Ei ketään voi jättää ilman mitään, tyhjän päälle. Onko sukua toisella vaikka äiti, isä, veli tms. Vai kireä suku. Eroaminen on sallittua, mutta ei silti edelleen kannata jättää ketään tyhjän päälle, osa voi sairastuakin tai kärsiä jos joutuu sossulinkoon. Ehkä yrittäjyys toimii osalle, mutta Suomessa se on myös vaativaa.

Molempien vanhemmat ovat jo kuolleet. Kuten sanoin, emme ole enää nuoria.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Meillä minä tienaan selvästi enemmän kun toinen opiskelee. Eletään avoliitossa opiskelijan elintasolla.

Minä en kohta 60-vuotiaana ja hyvätuloisena halua elää opiskelijan toimeentulolla.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisen rahat eivät saa mennä pelkästään ruokaan tai muuhun tällaiseen, joka ei kerrytä omaisuutta. Muuten on ihan sama miten, kunhan toinen ei kerrytä omaisuuttaan toisen kustannuksella.

Ja miksiköhän toinen ei saisi kerryttää omaisuuttaan, jos on ainoa, joka tienaa ja lisäksi ainoa, joka tekee kotitöitä? Miksi toisen rahat pitäisi sosialisoida parisuhteessa? Aivan eri tilanne, jos se tuloton on kotona hoitamassa yhteisiä lapsia ja siten tekee töitä yhteiseen hyvään. Nyt niin ei ole.

Kysymykseni koskee osittain myös sitä, että kuinka monen vuoden päästä heittäisitte hanskat tiskiin ja eroaisitte, jos tulevaisuus näyttäisi siltä, että tällainen tilanne jatkuu pysyvästi?

Ap

Ilmeisesti sulla on nyt tullut se raja vastaan ja aika lähteä.eri suuntiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhää pitää elättää jos toinen jää vaikka työttömäksi.

 

Miten pitkään ja miksi pitää elättää? 

Kysyn ihan vakavissani.

Missä kohtaa se velvollisuus oikein loppuu?

Ap

Ei, vaan taidat kysyä, miten pitkään sinun pitää miestä elättää, jotta sinulle ei tulisi huono omatunto hänen jättämisestään. Sen tiedät vain itse.

Lähtisin keskustelussa kysymään mieheltä, että kumpi hänestä olisi parempi ratkaisu: että hän alkaisi tehdä kaikki kotityöt, vai että te eroatte. Koska kyllä ne kotityöt tähän kuuluu. Taloudellinen riippuvuus puolisosta on yksi asia, ja jos on työtön, eikä realistisia mahdollisuuksia ole saada töitä, se on ymmärrettävää.

Sen sijaan töissäkäyvän puolison pakottaminen tekemään vielä kaikki kotityötkin yksin on pelkkää loisimista.

miten kehtaat kysyä tuollaista elättämis asiaa?

onnenonkijoita löytyy jotka hakevat lompsaa itselleen, statusta, pääsyä uudelle "tasolle",sen erottaa kyllä varsin pian aidosta.

"Se mitä itse tässä pohdin on, että miten huono omatunto minulle tulee, jos otan eron näistä syistä.

Ap"

Kuka oikeasti jaksaa ihmistä joka ei tiedä mitä mieltä hän on vaan kysyy sitäkin av miten huono omatunto jostakin asiasta hänelle tulisi. Ei jatkoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisen rahat eivät saa mennä pelkästään ruokaan tai muuhun tällaiseen, joka ei kerrytä omaisuutta. Muuten on ihan sama miten, kunhan toinen ei kerrytä omaisuuttaan toisen kustannuksella.

Ja miksiköhän toinen ei saisi kerryttää omaisuuttaan, jos on ainoa, joka tienaa ja lisäksi ainoa, joka tekee kotitöitä? Miksi toisen rahat pitäisi sosialisoida parisuhteessa? Aivan eri tilanne, jos se tuloton on kotona hoitamassa yhteisiä lapsia ja siten tekee töitä yhteiseen hyvään. Nyt niin ei ole.

Kysymykseni koskee osittain myös sitä, että kuinka monen vuoden päästä heittäisitte hanskat tiskiin ja eroaisitte, jos tulevaisuus näyttäisi siltä, että tällainen tilanne jatkuu pysyvästi?

Ap

Mitä vittua raha kuuluu kotitöihin?  

Siten että jos toinen on kotona kotiöitinä/isänä ja hoitaa kaiken siellä, on oikein, että toinen osapuoli elättää hänet sillä aikaa. Sen kotivanhemman työpanos hyödyttää silloin toistakin ja vapauttaa tekemään enemmän töitä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhää pitää elättää jos toinen jää vaikka työttömäksi.

 

Miten pitkään ja miksi pitää elättää? 

Kysyn ihan vakavissani.

Missä kohtaa se velvollisuus oikein loppuu?

Ap

Parisuhteessa yleensä varmasti halutaan pitää puolin ja toisin huolta puolisosta, välillä kun osat voivat vuosien varrella vaihtua työttömyyden tai vaikka sairauden takia.

Avioliitto ei liene ihan yltäkylläinen rakkaudesta, jos nyt työtön puoliso ei panosta arkiasioiden hoitoon vaikka aikaa olisi. Tai toisin päin jos se työssäkäyvä puoliso kyselee elatusvelvollisuudesta 

Onko puoliso masentunut tms syyt miksi ei saa mitään aikaiseksi. Keskustelu, ehkä ulkopuolisen avun kanssa - avioliittoneuvontaa tms ja sen pohjalta sitten solmut lähteävät aukeamaan suuntaan tai toiseen.

Mulle tuli nyt viiskymppiä isompi tili.  Sinä tiskaat kuusi kertaa peräkkäin.

Miehen tulee elättää nainen.

Minusta olennainen kysymys on se, miksi tuo toinen ei tee mitään. Onko taustalla sairaus (esim. masennus) vai onko toinen alunperin lähtenyt suhteeseen vain tarkoituksena hyötyä toisesta ja päästä laiskottelemaan toisen työllä ja varoilla? Jälkimmäisessä tapauksessa eroaisin heti ilman omantunnontuskia.

Vierailija kirjoitti:

Mulle tuli nyt viiskymppiä isompi tili.  Sinä tiskaat kuusi kertaa peräkkäin.

Sillä tulottomalla osapuolella ei ole tuloja. Alkaa vaikuttaa siltä, että ei koskaan tule enää olemaankaan.

Ap

Mun puoliso on pitkähköllä.saikulla, saa vielä palkkaa kuitenkin. Sairaudesta huolimatta mulla on ruoka pöydässä kun tulen töistä, lisäksi keräilee luumuja/omenia, vie roskia, pesee autoa, mitä nyt sattuu jaksamaan ja tarvitsee tehdä. Asenteesta se lokkeilu on kiinni,  lokkia en katsoisi paria viikkoa kauempaa.

Vierailija kirjoitti:

Minusta olennainen kysymys on se, miksi tuo toinen ei tee mitään. Onko taustalla sairaus (esim. masennus) vai onko toinen alunperin lähtenyt suhteeseen vain tarkoituksena hyötyä toisesta ja päästä laiskottelemaan toisen työllä ja varoilla? Jälkimmäisessä tapauksessa eroaisin heti ilman omantunnontuskia.

Asenteet näyttävät olevan sellaiset, etteivät kotityöt kuulu hänelle vaan minulle.

Olen vasta alkanut ymmärtää, että tämä tilanne on luultavasti pysyvä. Tähän asti olen uskonut, että se on tilapäinen ja paranee ihan kohta just. Välillä on käynyt ilmi, ettei puoliso edes ole hakenut töitä enää. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole velvollisuutta elättää, avioliittolain mukaan kumpikin osallistuu elatukseen kykynsä mukaan, ei sen mukaan, mitä viitsii. Tervettä aikuista ei tarvitse avioliitossakaan elättää.

Haepa työttömänä tukia, ei onnistu koska olet avioliitossa.Näin ainakin 90- luvulla oli.

... 90-luku oli 30 (!!!) vuotta sitten. Lait on muuttuneet sen kymmenen kertaa, ja avioliitto ei ole ollut este työttömyysetuuksille enää kai vuosikymmeniin. 

En tarkoita ansiosidonnaisia työttömyyskorvauksia vaan sen jälkeistä tilannetta, työmarkkinatuki oli sen jälkeen pienen ajan n 6 mk/päivä.Itse hakeuduin työttömäksi jäätyäni osastonsihteerikoulutukseen iltakoulutuksena. Olisin päässyt mutta olisin joutunut luopumaan ansiosidonnaisesta, siis kieltäydyin. 500 päivän kuluttua pääsin tuohon koulutukseen. Loistojuttu, sain ottaa lapseni pois päivähoidosta, nauttia lasten kanssa olosta, koska yhteiskunta näin halusi ! Ilolla vieläkin muistelen.

Asuntoko on sinun vai oletteko vuokralla? Häätö kestää 6kk, varaudu siihen ettei hän tee elettäkään hakeakseen asuntoa tai edistääkseen muuttoaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta olennainen kysymys on se, miksi tuo toinen ei tee mitään. Onko taustalla sairaus (esim. masennus) vai onko toinen alunperin lähtenyt suhteeseen vain tarkoituksena hyötyä toisesta ja päästä laiskottelemaan toisen työllä ja varoilla? Jälkimmäisessä tapauksessa eroaisin heti ilman omantunnontuskia.

Asenteet näyttävät olevan sellaiset, etteivät kotityöt kuulu hänelle vaan minulle.

Olen vasta alkanut ymmärtää, että tämä tilanne on luultavasti pysyvä. Tähän asti olen uskonut, että se on tilapäinen ja paranee ihan kohta just. Välillä on käynyt ilmi, ettei puoliso edes ole hakenut töitä enää. 

Ap

Olet lähestymässä oivallusta, ap. Huonoissa suhteissa olijat, kuten addiktien tai narsistien puolisot, alkavat ero- ja paranemisprosessin siitä, että huomaavat, että toivoa paremmasta ei suhteessa ole. Kuulostaa että sulla on sama tilanne, vaikkei miehesi olekaan juoppo, vaan hyväksikäyttäjä.

Hän sukupuolensa ikiaikaisella oikeutuksella elää sinun siivelläsi ja sinun passattavanasi, eikä näe siinä itse mitään väärää.

Nyt sinun tarvitsee vain kysyä itseltäsi, haluatko olla loppuikäsi miehen nöyrä palvelija ilman vastavuoroisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Asuntoko on sinun vai oletteko vuokralla? Häätö kestää 6kk, varaudu siihen ettei hän tee elettäkään hakeakseen asuntoa tai edistääkseen muuttoaan.

Asunto on tosiaan minun. Hääyö on jo aika pitkälle menevä skenaario, siinähän pitää jo olla tehnyt päätöksen eroamisestakin. En ole vielä niin pitkällä. Koen vasta erittäin suurta epäoikeudenmukaisuutta tilanteesta. Kuten täälläkin on moni toistellut, tuntuu olevan yleinen mielipide, että pitäisi vaan toisen pysyvästi elättää.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisen rahat eivät saa mennä pelkästään ruokaan tai muuhun tällaiseen, joka ei kerrytä omaisuutta. Muuten on ihan sama miten, kunhan toinen ei kerrytä omaisuuttaan toisen kustannuksella.

Ja miksiköhän toinen ei saisi kerryttää omaisuuttaan, jos on ainoa, joka tienaa ja lisäksi ainoa, joka tekee kotitöitä? Miksi toisen rahat pitäisi sosialisoida parisuhteessa? Aivan eri tilanne, jos se tuloton on kotona hoitamassa yhteisiä lapsia ja siten tekee töitä yhteiseen hyvään. Nyt niin ei ole.

Kysymykseni koskee osittain myös sitä, että kuinka monen vuoden päästä heittäisitte hanskat tiskiin ja eroaisitte, jos tulevaisuus näyttäisi siltä, että tällainen tilanne jatkuu pysyvästi?

Ap

No jos toinen vaan makaa työttömänä sohvalla niin katsoisin ehkä vuoden. Jos hoitaa kotona oman osuutensa ja etsii oikeasti töitä niin muutaman vuoden ehkä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asuntoko on sinun vai oletteko vuokralla? Häätö kestää 6kk, varaudu siihen ettei hän tee elettäkään hakeakseen asuntoa tai edistääkseen muuttoaan.

Asunto on tosiaan minun. Hääyö on jo aika pitkälle menevä skenaario, siinähän pitää jo olla tehnyt päätöksen eroamisestakin. En ole vielä niin pitkällä. Koen vasta erittäin suurta epäoikeudenmukaisuutta tilanteesta. Kuten täälläkin on moni toistellut, tuntuu olevan yleinen mielipide, että pitäisi vaan toisen pysyvästi elättää.

Ap

Ei pidä elättää jos se sinusta ei oikeudenmukaiselle tunnu. Olette ns. kasvamassa erilleen, arvot eivät kohtaa jne... Menee ilmeisesti vuosia ennenkuin mies ssa eläkkeen? Vaatiiko hän sinua maksamaan harastuksiaan, vaatteitaan, huvejaan kavereidensa kanssa?