Kokemuksia aivoverenvuodosta läheisellä? Selvisikö ennalleen?
Kommentit (47)
Toinen kuoli ennen kuin edes sairaalaan ehti, toinen eli hoitokodissa vielä 20 v jääden kehitysvammaisen oloiseksi.
Toinen kuoli, toinen päätyi liuotushoitoon jo ennen kuin vaurioita ehti syntyä ja on edelleen työelämässä.
Molemmat selvisi, mutta kaikessa tarvitsevat auttajaa. Ennen olivat terveitä ja aikaansaavia ihmisiä. Nyt toisen puheesta ei saa selvää ja toinen on täysin avuton.
Kaksi alle 50-v selvisi täysin entiselleen. 80-v jäi muistamattomuutta ja näkökenttäpuutoksia. 65-v ja 70-v oikea käsi jäi toimimattomaksi.
Vierailija kirjoitti:
Toinen kuoli, toinen päätyi liuotushoitoon jo ennen kuin vaurioita ehti syntyä ja on edelleen työelämässä.
Ei kai aivoverenvuodossa liuoteta mitään.
Vierailija kirjoitti:
Toinen kuoli, toinen päätyi liuotushoitoon jo ennen kuin vaurioita ehti syntyä ja on edelleen työelämässä.
Liuotushoitoa ei käytetä aivoverenvuodossa (se vaan pahentaisi vuotoa), vaan aivoveritulpassa.
Kuoli 5:n päivän päästä. Aivoverenvuoto on tosi vaarallinen ikävä kyllä ja useimmiten ihminen kuolee tai vammautuu pysyvästi. Aivoinfarkti, eli tukos, on toisenlainen ja ennuste voi olla hyväkin jos liuotus ehditään aloittaa heti.
Ne, jotka ei hetikohta palatuneet ennalleen, eivät palautuneet lopuksikaan. Jotain pientä edistystä tuli, ei ihmeellistä.
Vaarini kuoli aivoverenvuotoon viikon päästö tapahtumasta koskaan tajuihinsa tulematta. Appiukko sen sijaan sai kaatuessaan vaan subduraalihemattomat molemmille puolille päätä - ja sitä ei edes löydetty ennen kuin parin kuukauden päästä motoristen ja puheen ongelmien takia. Silloin vuoto oli jo lakannut, mutta vuotanut veri oli tyynyinä painamassa aivoja kallon sisällä. Ne huuhdeltiin pois ja appiukko palautui parissa päivässä jokseenkin entiselleen.
Anopilla ja mummillani oli aivoverenvuoto. Mummi eli puolitoista vuotta tapahtuman jälkeen. Anoppi eli vielä neljä vuotta. Molemmat kyllä käveli itse sairaalasta ulos, mutta mieliala ja jaksaminen ei ollut entisellä tasolla. Molemmat olivat tapahtuman aikaan 80-vuotiaita, eli olivat suht iäkkäitä.
selvisi mutta hänen persoonallisuutensa muuttui täysin, hänestä tuli tosi ilkeä ja piikikäs.
siitä muutaman vuoden päästä sai toisen josta ei enää selvinnyt.
Massiivinen aivoverenvuoto.10 kk eli senjälkeen täysin autettuna. Ikä 68
Suhteellista. Faija luki trendikkäästi Iltsraria päiväsalissa: tuumai, et olipa hyvä kun toit nuo (hänen) hampaat, puhe on ihan "mökyylystä"- (tekarit siis).
Juu, ei naurattanut; kätsäsin, et se kohta faijalle lähtö.
Sai 30-vuotiaana, jotain tasapaino-ongelmia jäi, ei muuta. Sai uudelleen 50-vuotiaana, siitä ei selvinnyt.
Tiedän useita. 3 kuoli. 1 taantui kehitysvammaisen tasolle, ei pysty puhumaan ja on täysin autettava, kävelee rollaattorilla ja tuettuna. 1 jäi sänkypotilaaksi, melkein vegetatiivisessa tilassa. 3 selvisi niin, että jokaisella jäi jotain pientä häikkää; yhdellä hienomotoriikkaan, yhdellä sanat hakusessa välillä, yhdellä muistissa ongelmia.
Tapaukset on niin erilaisia riippuen vuodon sijainnista, massiivisuudesta ja hoitoon pääsyn nopeudesta. Jos kyseessä on ollut TIA-kohtaus eli lievä tapaus, niin lähikuukausina on iso riski saada uusi, paljon massiivisempi aivoverenvuoto.
Aivoinfarkti
Meni 2 päivää ennen kun tajusin asian. Tasapainohäiriöitä, lihasheikkoutta, poissaoleva fiilis, itse tässä ja aivot jossain muualla, ajantaju heikko, ei pystynyt minuutti aikatauluihin. Ottivat Meukussa luukulta suoraan sisälle. 9 päivää tutkimuksissa. 3kk saikkua. Loppuelämän syön verenohennuslääkkeitä. Takaisin työelämässä, normaali arki ja perhe-elämä.
Valitettavasti kuoli, oli alle kolmekymppinen. Oltiin siirtämässä seuraavana päivänä isompaan sairaalaan hoitoon, mutta ei ehditty.
Jokainen tapaus on erilainen. Vain aika näyttää (ja lääkärin ennuste jos sellaisen pystyvät antamaan tapauskohtaisesti).
Leikkaus meni hyvin ja toipuminen alkoi, mutta sitten iski komplikaatiot ja toinen puoli kehosta halvaantui
Selvisi, toinen ei selvinnyt.