Kokemuksia aivoverenvuodosta läheisellä? Selvisikö ennalleen?

Ei selvinnyt.  Pystyy kävelemään, mutta kaatuilee helposti. Ja toinen käsi ei toimi ollenkaan. Siis psytyy noatamaan, mutta ei esim tarttumaan esineisiin.

Tarvitsee apua kaikkeen. Pukeutumiseen, syömiseen, peseytymiseen jne.

Itse elän "ihan normaalia" elämää omani jälkeen 

Kyllä ja ei.

Se on kuin lottokuponki, joko voittaa tai sitten ei

Selvisi koska paikalla sattui olemaan lääkäri joka tajusi heti tilanteen vakavuuden. Pitkä kuntoutus ja on takaisin työelämässä. 

Kaksi sukulaista ja yksi tuttava on kokenut tuon. Kaikki kuolivat. Kahden ensi oire oli kuolema ja yksi eli melkein viikon.

Isoisä vietiin sairaalaan, jossa eli tajuttomana vielä 5 vrk.

Molemmat kuoli. Mummo 40v kuoli kotona ja täti kuoli kuusikymppisenä seuraavana päivänä kun oli saanut aivoverenvuodon.

Useista vastauksista paljastuu, ettei puhuta aivoverenvuodosta. Isäni sai 1990 luvulla lukinkalvonalaisen verenvuodon. Oli kuolemassa 3-5pv. Ei siis osattu sanoa selviääkö. Hoitavana lääkärinä oli kuuluisa Hernesniemi, joka itse menehtyi hiljattain. Ei lähtenyt leikkaamaan. Sairaslomaa oli useita kuukausia ja tutkittiin tarkasti suonet, onko muita pullistumia. Isä elossa edelleen ja haki just 80v ajokorttitodistuksen lääkäriltä.

Nyt yli 70-vuotias ja vielä ajokorttikin. Halvaantui, mutta selvisi. Tästä nyt 15 vuotta aikaa.

Aivoverenvuoto on yleensä vakavampi ja vaikeammin hoidettava kuin aivoinfarkti.

Pitäkää ihmiset verenpaine ja kolesteroli kurissa!

En ole omainen mutta hyvin olen selvinnyt. Kognitiivisia ongelmia jäi aivan vähän mutta niitä ei välttämättä edes huomaa. Sain lapsena siis. 

Vierailija kirjoitti:

Useista vastauksista paljastuu, ettei puhuta aivoverenvuodosta. Isäni sai 1990 luvulla lukinkalvonalaisen verenvuodon. Oli kuolemassa 3-5pv. Ei siis osattu sanoa selviääkö. Hoitavana lääkärinä oli kuuluisa Hernesniemi, joka itse menehtyi hiljattain. Ei lähtenyt leikkaamaan. Sairaslomaa oli useita kuukausia ja tutkittiin tarkasti suonet, onko muita pullistumia. Isä elossa edelleen ja haki just 80v ajokorttitodistuksen lääkäriltä.

Hän on varmaan tehnyt perustellusti ratkaisunsa. Leikkauksessa on riskinsä, eikä lopputulema ole ennustettava, vaikka verenvuotoa ei olisi edes ollut, vaan operoidaan vaaraa aiheuttavia pullistumia. Hän operoi minulta yhteensä 4 aivovaltimopullistumaa kahdella eri kerralla. Niistä mikä vaan olisi voinut vuotaa milloin tahansa, ja sijainti oli sellainen, että olisi aiheuttanut melko välittömän kuoleman.

En herännyt leikkauksesta. Olin kuolemassa 3-5 päivää. Ei osattu sanoa selviänkö, enkä koskaan myöhemminkään saanut mitään ennustetta. Sairausloma kesti vuoden. Vasen puoli halvaantui aluksi. Opettelin uudelleen kävelemään ja puhumaan. Tasapainoaistikin palautui melko hyväksi. Ajokortti otettiin pois vuodeksi ja sitten sain ajo-oikeuden takaisin.

Ulkopuolinen ei minusta huomaa mitään noihin viittaavaa. Leikkauksesta on yli kymmenen vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Toinen kuoli, toinen päätyi liuotushoitoon jo ennen kuin vaurioita ehti syntyä ja on edelleen työelämässä.

Sai aivoverenvuodon ja sai liuotushoitoa? Ei tainnut kyse olla aivovedenVUODOSTA.  

Ei, vihanneksena eli joitain vuosia. Löytyi verenvuodon takana oleva vakava perussairaus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen kuoli, toinen päätyi liuotushoitoon jo ennen kuin vaurioita ehti syntyä ja on edelleen työelämässä.

Ei kai aivoverenvuodossa liuoteta mitään. 

Tähän en ota kantaa, diagnoosi oli kuitenkin aivoverenvuoto ja siihen liittyi hyytymiä, jotka piti liuottaa. Jonkinlaista tihkuvuotoa (?) pitkän aikaa, aivopaineen nousua jne.

Äidillä oli aivoverenvuoto noin 35 v sitten. Leikatiiin ja toipui melkein ennalleen. Hieman muistihäiriöitä ja masennusta kokemuksesta mutta ei niin paljoa että vieraampi olisi huomannut. Jatkoi vielä työelämässäkin olisiko ollut 3kk vuodosta kun meni töihin. 

 

reilu vuosi vuodosta tuli kova epilepsiakohtaus. Lääkärien mukaan liittyi joko vuotoon tai sen korjausleikkaukseen. Eli siitä lähtien mennyt epilepsialääkitys.

nyt ikää yli 80 v ja kohtuullisessa kunnossa. Muut sairaudet aiheuttaneet enemmän ongelmia.

Appiukko sai vuodon kaiken varalta tehdyssä leikkauksessa, jossa tarkoitus oli poistaa hyvänlaatuinen kasvain. Ainakin piti olla apu lähellä, koska oli jo kallo auki leikkaussalissa. Neurokirurgia ei tosin ollut paikalla, koska toisen erikoislalan kirurgi oli tekemässä/ opettelemassa. Joutui sairauseläkkeelle ja sai potilasvahinkokorvauksia. Ei huomaa päällepäin mitenkään. 

Minkä ikäinen?

50-80v sukulaiset on kyllä kuolleet, jos ei ekaan niin tokaan.

Parilla sukulaisella on ollut. Toinen kuoli ennen kuin saatiin sairaalaan asti, toinen toipui jonkinlaiseen kuntoon ja eli vuosikymmeniä. Kolmas tuntemani oli työkaveri, joka oli toipunut täysin työkuntoon. Pari muuta melko pikaisesti aivoverenvuotoon kuollutta tiedän myös.

Jos taju menee heti, se on yleensä menoa eikä mitään ole tehtävissä. Muuten voi joko toipua ennalleen, tai sitten ei.

Vierailija kirjoitti:

Useista vastauksista paljastuu, ettei puhuta aivoverenvuodosta. Isäni sai 1990 luvulla lukinkalvonalaisen verenvuodon. Oli kuolemassa 3-5pv. Ei siis osattu sanoa selviääkö. Hoitavana lääkärinä oli kuuluisa Hernesniemi, joka itse menehtyi hiljattain. Ei lähtenyt leikkaamaan. Sairaslomaa oli useita kuukausia ja tutkittiin tarkasti suonet, onko muita pullistumia. Isä elossa edelleen ja haki just 80v ajokorttitodistuksen lääkäriltä.

Eräät kirjoittavat infarktista, mutta jokin lukinkalvonalainen verenvuoto on ilmeisesti jotain muuta kuin varsinaisesti aivoissa oleva verenvuoto. Mutta joka tapauksessa varsinaisen aivoverenvuodon ennuste on kyllä/ei/ehkä.