Vieläkö synnärillä neuvotaan ponnistamaan väärin?

Olen valinnut sektion kaikilla kolmella kerralla. En edes tiedä miltä supistus tuntuu vaikka olen kolme lasta saattanut maailmaan. Hyvä valinta, kaikki on sujunut joka kerta suunnitellusti ja nopeasti ja lapset ovat terveitä!

Synnytin lapseni ennenaikaisesti, sanoin kätilölle miten vauva puskee tulemaan, kätilö tiuski ettei voi olla mahdollista, koska supistuksia ei näy laitteelta. Kehoitti puristamaan jalkoja yhteen ja olemaan liikkumatta, kunnes "supistuksia" estävä lääke vaikuttaa, siinä lääkkeenannossakin oli ongelmia kätilöharjoittelijalla ja jouduin toimenpidettä avustamaan puristamalla käsivarttani, kätilö ja harjoittelija lähtivät huoneesta sanoen, että käyttää kutsunappia tarvittaessa. No välittömästi poistuttuaan kutsuin uudelleen, kätilö ei vaivautunut paikalle, vaan lähetti harjoittelijan, joka totesi, että lapsen pää jo näkyy. Silloin tuli kätilöllekin helvetinmoinen sätky ja kiire, sekä huoneeseen tuli myös pari lääkäriä. Olen kiitollinen kuitenkin sille kätilöopiskelijalle.

Jotkut ponnistaa naamallaan ja saavat siitä pieniä verenpurkaumia silmiinsä ja kasvoillensa.  Sehän on älytöntä.

Kyllä nyt järkikin sanoo, millä lihaksilla ja mihin suuntaan pitää ponnistaa. 

Vierailija kirjoitti:

Olen valinnut sektion kaikilla kolmella kerralla. En edes tiedä miltä supistus tuntuu vaikka olen kolme lasta saattanut maailmaan. Hyvä valinta, kaikki on sujunut joka kerta suunnitellusti ja nopeasti ja lapset ovat terveitä!

Mä taas pelkään (en nyt mitenkään fobiaksi asti, mutta kuitenkin) leikkauksia. Ekassa raskaudessa mulla oli istukka kohdunsuulla. Sitä sitten seurattiin, koska jos se ei olisi noussut, olisi pitänyt tehdä sektio. Olin todella helpottunut, kun ei tarvinnut sektiota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ohjeistettu eikä siinä mitään ohjeilla tehnyt, kroppa ponnisti kyllä ihan itse eikä sitä voinut varsinaisesti ohjailla miten se sen teki. Kun ei ihan vielä saanut aktiivisesti ponnistaa niin silti kroppa selvästi ponnisti eikä sille kuulemma voi mitään.

Niinpä. Kroppa hoitaa kyllä homman ja sitä tarvitsee kevyesti vaan avittaa. Ei todellakaan ole tarkoitus puskea niin, että verisuonet katkeilee naamasta.

Ap

 

 

Noinhan se ihannetilanteessa menee. Mulla epiduraalin vei kaiken tunnon ja supistukset. En tiedä, miltä ponnistamisen tarve tuntuu. 

T. Tuo kaksi tuntia ponnistanut ja kätilöiden tiuskimista kuunnellut

 

Ponnistusvaiheen ajaksi puudutusta kuuluu vähentää juuri tästä syystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ohjeistettu eikä siinä mitään ohjeilla tehnyt, kroppa ponnisti kyllä ihan itse eikä sitä voinut varsinaisesti ohjailla miten se sen teki. Kun ei ihan vielä saanut aktiivisesti ponnistaa niin silti kroppa selvästi ponnisti eikä sille kuulemma voi mitään.

Niinpä. Kroppa hoitaa kyllä homman ja sitä tarvitsee kevyesti vaan avittaa. Ei todellakaan ole tarkoitus puskea niin, että verisuonet katkeilee naamasta.

Ap

 

 

Noinhan se ihannetilanteessa menee. Mulla epiduraalin vei kaiken tunnon ja supistukset. En tiedä, miltä ponnistamisen tarve tuntuu. 

T. Tuo kaksi tuntia ponnistanut ja kätilöiden tiuskimista kuunnellut

 

Ponnistusvaiheen ajaksi puudutusta kuuluu vähentää juu

Mulla ei ainakaan auttanut. Kieltäydyin annoksen lisäämisestä, kun tajusin, että ei epiduraalin antamiseen ollutkaan ollut mitään syytä (sain sen kysymättä), eivätkä supustukset siltikään palanneet enkä tuntenut kaikkea, mikä olisi pitänyt tuntea. Sentään sain nousta jaloilleni.

Vierailija kirjoitti:

Tuota miehenä kyselen,miten voi ponnistaa "Väärin"? Sieltä se tulee saman aukon kautta. M30

Et ole sitten ollut synnytyksessä, missä kätilö käskee välillä lopettamaan ponnistuksen hetkeksi. Onpa siinä mahdollista vauva vammautua.

Kasvolihakset tulisi pitää mahd rentoina, niin muu kroppa seuraa perässä.