Taloudellisesti vakaat perheet, miten tuette aikuisia lapsianne?

Maksan vuokrat ja lasten autot on minun omistuksessa.

Käteistä voi antaa aina sillointällöin muutaman saturaisen. Voi ostaa kaiken tarvittavan, tietokoneet, telkkarit, huonekalut.

Voit maksaa kaikki lapsen laskut.

Vierailija kirjoitti:

Kasvattamalla lapset niin hyvin, ettei ne tarvitse mitään. Heillä on ihan omat työurat, rahat, talot ja perheet.

Hohhoijaa! Kyllä opiskeluaikana on taloudellinen apu todella tarpeen. Opiskelusta ei makseta palkkaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasvattamalla lapset niin hyvin, ettei ne tarvitse mitään. Heillä on ihan omat työurat, rahat, talot ja perheet.

Kyse onkin nyt siitä, että käärinliinassa ei ole taskuja. 

Käyttämällä varallisuuden itseeni ja palveluihin joita tarvitsen. Lasten ei tarvitse vaikkapa käydä siivoamassa minulle vaan voivat käyttää vapaa-aikansa kuten itse haluavat.

Myytiin tyttärelle ja tämän puolisolle asunto alihintaan. Kun olivat vaihtamassa asuntoa ja tarvitsivat lainaa uuteen, mutta eivät saaneet pankista, annettiin 115k korotonta lainaa, jonka maksoivat kolmessa vuodessa takaisin. Lainattiin 30k korottomasti opintolainojen poismaksuun ja luvattiin 70k lisää siinä kohtaa, kun ovat ostamassa taloa. Jeesitään laskujen kanssa, jos on joku osittainen opintovapaa, sairastelua ja varmaan vanhempainvapaallakin sitten joskus.

Meillä on vain yksi lapsi, joten tasapuolisuusongelmia ei ole. Kertaalleen on lahjoitettu tyttärelle ja puolisolleen se hieman alle 5000€ arvopapereina, eli noin 20k yhteensä.

Lapselle voi heti syntymän jälkeen avata arvo-osuustilin ja sinne laittaa kuukausisäästöllä rahastoihin niin paljon kuin oma talous kestää. Lapsella sitten kunnon pesämuna kun täysi-ikäinen ja saa rahat käyttöönsä. Tästähän tulee se perheiden ero kuka on varakas ja kuka köyhä aikuisena. 

Tuen minkä pystyn. En kylve rahassa itsekkään

Ihania vanhempia täällä keskutelemassa. Itse kun muutin pois kotoa, niin se on ollut pärjättävä niillä rahoilla mitä nyt oli käytössä. Apuja ei ole tullut, enkä liiemmin ole kyllä vanhempiani nähnytkään sen jälkeen. Heillä on aina niin kiire. Omia lapsiani haluan auttaa sen minkä pystyn. Oma kokemus on sen verran karu, että jos he vaikka pystyisivät opiskelemaan ilman huolta siitä, että voiko viimeiseen viikkoon syödä mitään ennen tukia. Se vaikutti paljon myös oppimisen laatuun, kun huoli omasta pärjäämisestä oli hirveä.

"No tämä just havahdutti viime vuosina. Omille vanhemmille sanottu, että testamenttaavat suoraan meidän osuudet lapsillemme, vältetään yhdet perintöverot."

Me on laadittu testamentti, jonka voi vastaanottaa osittain. Lapsi voi siis ottaa itselleen osan perinnöstä ja antaa loppujen mennä lapsilleen (joita ei vielä ole, mutta ehkä siinä vaiheessa on, kun asia on ajankohtainen). Voi siis oman elämäntilanteensa mukaan arvioida, minkä verran tarvitsee itselleen ja minkä verran voi antaa lapsilleen.

Jos tämä kuulostaa teistä hyvältä järjestelyltä, niin teettäkää testamenttinne juristilla. Tässä pitää täyttyä tietyt ehdot, jotta se menee verottajalta läpi yksillä veroilla (siten, että ensisijainen perillinen maksaa perintöverot omasta osuudestaan ja lapsenlapset perintöveron omasta osuudestaan).

Lapsenlapsille varmasti annetaan verottomia lahjoja sitten, kun sellaisia siunaantuu.

Maksan asuntolainaansa ja olen ostanut esimerkiksi kodinkoneita. Mitä tuota rahaa jemmaamaan jonnekin hamaan tulevaisuuteen, kun tarve on nyt ja tässä. Meillä on yksi lapsi ja mielelläni avitan. Hän myös auttaa meitä, kun toisella brakaa selkä ja mulla jalat.

"No hohhoijaa, tottakai se näkyy jos aletaan saivartelemaan, mutta onko sillä oikeasti merkitystä, onko pankkilin/sijoitussalkun saldo vähän alle tai vähän yli miljoonan. Tai jos sijoituksissa on 300 000 tai 290 000? Ei käytännössä mitään merkitystä mihinkään suuntaan, mutta onpa saatu suunniteltua veroja."

Ei se verosuunnittelu ole tässä ainoa aspekti. Toinen asia on se, että lapsella on suurempi tarve ylimääräiselle rahalle silloin kun hän on parikymppinen vs. silloin kun hän on viisikymppinen. Nuorilla on asuntolainaa hampaisiin saakka ja pelkkiin korkoihin menee helposti yli 1000€/kk. Samaan aikaan keski-ikäisillä vanhemmilla saattaa olla 100k nollakorkoisella tilillä, kun eivät ole jaksaneet miettiä, mihin sen sijoittaisi. Kyllähän sitä miettii, onko järkeä että oma lapsi maksaa lainasta yli 4% korkoa ja omat rahat makaa nollakorkoisella tilillä.

Ei aikuisen lapsen avustaminen tarkoita sitä, että se tehtäisiin oman toimeentulon tai hyvinvoinnin kustannuksella. Eikä se tarkoita sitäkään, että sohvalle makailevalle laiskimukselle lapioitaisiin rahaa huvituksiin. Pikemminkin kyse on siitä, että huomataan, että nyt tätä varallisuutta on jo enemmän kuin kylliksi ja perintöä tulee jäämään todella paljon. Sitten katsotaan perintöverolaskurista, että perintöön menee melkein 500k. Joku pienituloinen kateellinen siellä nyt ajattelee, että kyllähän silloin perintö on niin iso, että siitä on varaa maksaa. Mutta kun se perintö on kertynyt ansiotuloista, mitkä ovat jo korkeasti verotetut ja sijoitusten tuotoista. Niin ei se tunnu kivalta, että siitä noinkin paljon menisi valtiolle.

Ennemmin sitä tekee arvion, että minkä verran säästöjä riittäisi itselle loppuelämän ajaksi ja auttaa sitten lapsia arjen menoissa, jotta he pystyvät kartuttamaan omaa varallisuuttaan.

Meillä on useampi lapsi, olimme suurperhe. Vähän voimme kuitenkin auttaa taloudellisesti. Olemme taanneet asuntolainoja, maksamme lastenlasten harrastusmaksuja, tarjoamme ruokaa, maksamme ruokakaupassa, annamme käteistä, tuimme opiskeluaikoina niin ettei tarvinnut ottaa opintolainaa jne.

"Kyllä ja ei. Kyllä jos saisin miljoonan perinnön, en todellakaan harmittelisi perintöveron määrää. Mutta ei ilman sitä miljoonan perintöä."

Etkö harmittelisi, jos saisit tuon miljoonaperinnön kuusikymppisenä? Etkö harmittelisi, jos olisit vaikkapa leskeksi jääneenä yksinhuoltajana joutunut todella tiukille kolmen pienen lapsen kanssa, iso asuntolaina niskassa? Etkö olisi toivonut saaneesi osan niistä rahoista silloin, kun niille olisi ollut todellista tarvetta?

Vierailija kirjoitti:

Maksan asuntolainaansa ja olen ostanut esimerkiksi kodinkoneita. Mitä tuota rahaa jemmaamaan jonnekin hamaan tulevaisuuteen, kun tarve on nyt ja tässä. Meillä on yksi lapsi ja mielelläni avitan. Hän myös auttaa meitä, kun toisella brakaa selkä ja mulla jalat.

Juuri näin! Elämässä raha-asiat menee nurinkurisesti kun nuorena ei ole rahaa vaikka sille olisi käyttöä mutta vanhana pankkitili pullistelee muttei enää tarvi rahaa eikä ole mahdollista nauttia niistä terveenä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maksan asuntolainaansa ja olen ostanut esimerkiksi kodinkoneita. Mitä tuota rahaa jemmaamaan jonnekin hamaan tulevaisuuteen, kun tarve on nyt ja tässä. Meillä on yksi lapsi ja mielelläni avitan. Hän myös auttaa meitä, kun toisella brakaa selkä ja mulla jalat.

Juuri näin! Elämässä raha-asiat menee nurinkurisesti kun nuorena ei ole rahaa vaikka sille olisi käyttöä mutta vanhana pankkitili pullistelee muttei enää tarvi rahaa eikä ole mahdollista nauttia niistä terveenä. 

Eikö siitä rahasta nauti jopa enemmän silloin kun ei enää ole niin terve että jaksaisi esim. hankkia sitä rahaa. Kun ei jaksa siivota tai tehdä remontteja itse tai tarvitsee jonkun joka hoitaa asioita joihin ei itse enää kykene sairaana.

Lapsi vasta 17v, mutta mietinnässä on opiskelujen rahoitus ilman lainaa. Olen myös säästänyt hänelle rahastoihin viimeiset 15 vuotta (toki itselleni myös suuremman potin). Lisäksi mies alkoi sairastella, joten pitää varautua myös hänen tulojen tippumiseen / poistumiseen tai hänen säästöjen syömiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maksan asuntolainaansa ja olen ostanut esimerkiksi kodinkoneita. Mitä tuota rahaa jemmaamaan jonnekin hamaan tulevaisuuteen, kun tarve on nyt ja tässä. Meillä on yksi lapsi ja mielelläni avitan. Hän myös auttaa meitä, kun toisella brakaa selkä ja mulla jalat.

Juuri näin! Elämässä raha-asiat menee nurinkurisesti kun nuorena ei ole rahaa vaikka sille olisi käyttöä mutta vanhana pankkitili pullistelee muttei enää tarvi rahaa eikä ole mahdollista nauttia niistä terveenä. 

Eikö siitä rahasta nauti jopa enemmän silloin kun ei enää ole niin terve että jaksaisi esim. hankkia sitä rahaa. Kun ei jaksa siivota tai tehdä remontteja itse tai tarvitsee jonkun joka hoitaa asioita joihin ei itse enää kykene sairaana.

No totta kai oma vanhuus ja elintaso säilytetään, ei tässä ole tarkoitus koko omaisuutta hävittää viisikymppisinä.  

Ohis 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasvattamalla lapset niin hyvin, ettei ne tarvitse mitään. Heillä on ihan omat työurat, rahat, talot ja perheet.

Kyse onkin nyt siitä, että käärinliinassa ei ole taskuja. 

Käyttämällä varallisuuden itseeni ja palveluihin joita tarvitsen. Lasten ei tarvitse vaikkapa käydä siivoamassa minulle vaan voivat käyttää vapaa-aikansa kuten itse haluavat.

No eihän nuo nyt toisiaan poissulje mitenkään. 

Parhaitenhan sitä lasta tuetaan kasvattamalla se lapsi siten että hän pystyy hankkimaan varallisuutensa itse eikä perusta elämäänsä sille miten paljon häntä taloudellisesti tuetan.

Itse en esimerkiksi anna vastikkeetonta rahaa kovinkaan usein. Mutta rahaa saa esim. palkaksi kun leikkaa esimerkiksi nurmikon tms.