Muistan kun köyhässä lapsuudessa syötiin

Isä kalasti kesällä ja talvella madekoukut järveen, se oli hyvä lisä ruokavalioon.marjat metsästä, sienistä en lapsena tykännyt.

Meillä oli useimmiten leipäressua ja vesivelliä. Joskus naapurilta saatuja nauriita.

Meillä oli pöydässä usein jänistä, metsoa, teertä, sorsaa, hirveä, kaurista ja tietysti myös kaloja kun meren rannassa asuttiin. Oli kyllä herrojen herkut, ei noihin riistalihoihin ole enää varaa eikä niitä edes saa kaikkia ostettua.

Kouluun mentiin hiihtämällä, matkaa oli sata kilometriä ja ylämäkeä molempiin suuntiin. Päivät oltiin töissä tehtaalla, illat pellolla. Viikonloppuna mentiin sotaan. Äiti synnytti 12 lasta. Kaikilla niillä oli rutto.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli pöydässä usein jänistä, metsoa, teertä, sorsaa, hirveä, kaurista ja tietysti myös kaloja kun meren rannassa asuttiin. Oli kyllä herrojen herkut, ei noihin riistalihoihin ole enää varaa eikä niitä edes saa kaikkia ostettua.

Niinpä joo, mutta ei noilla pelkästään perhettä ruokita.  Tarvittiin voita, leipää, maitoa, jauhoja, kananmunia, perunoita ja porkkanoita, kauraryynejä, suolaa, sokeria, margariinia jne.  Teetä ja kahviakin oli joskus saatava.  Ne oli niitä perus elin- tarvikkeita, joista jo niistäkin oli meillä köyhässä lapsuudessa toisinaan pulaa.  

Lihan meillä useimmiten korvasi halpa makkara.  Kalaa isä hommasi kyllä, mutta pyssymies hän ei ollut.

Kahvin kanssa oli yleensä korppuja, niitä ostettiin torilta yhdeltä myyjältä aina isossa paperisäkissä.  Jos oli tarvikkeita, niin kyllä äiti leipoi hyvää pullaa ja marjapiirakkaa.  Aina ei ollut. Naapurit oli yhtä köyhiä, ei aina pystynyt niiltäkään lainaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Kouluun mentiin hiihtämällä, matkaa oli sata kilometriä ja ylämäkeä molempiin suuntiin. Päivät oltiin töissä tehtaalla, illat pellolla. Viikonloppuna mentiin sotaan. Äiti synnytti 12 lasta. Kaikilla niillä oli rutto.

Meillä hiihdettiin kouluun 4" karvaiset laudat suksina kesää talvea (lunta oli myös kesällä / ilmastonmuutos), toisella sauvalla lykittiin vauhtia ja toisella samaan aikaan hätisteltiin susia ja karhuja kauemmas etteivät syöneet. Ei ole kyllä koskaan selvinnyt miksi sekin piti niin vaikeasti tehdä, kun kerran asuttiin kaupungin keskustan omakotitaloalueella, ja kouluun meni valaistut sekä asvaltoidut pyörätiet. Niillä ei ollut koskaan kesällä lunta, mutta siellä pientareella oli lunta, pakkasta ja pimeää kesälläkin. Noh, oppipahan ainakin olemaan. Liekö se sitten ollut porukoilla ajatuksenakin tuossa touhussa.