Lue keskustelun säännöt.
Etsin runoilijaseuraa
31.08.2024 |
ja aloitan etsimiseni runoilemalla.
Kaipaan sitä mitä
olen seurassasi.
Olen lupaus ja ilo.
Olen hellyytesi kohde
kosketuksesi värinä.
Olen syvä tunne ja suuri mysteeri.
Olen uusi sivu elämässäsi
jonka uskalsit kääntää.
Olen uskollinen tukipylväs
Elämän tuulissa.
Olen valmis
tähän reissuun.
Kommentit (117)
Runosuoleni on ummessa, tarvitsen punaviintä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pallo hukassa, jalka koukussa.
En ollut koulussa, enkä loukussa.
Varmana saappaassa vettä, voi että.
Tiessä on liettä, bussi hyppää mutkassa tiestä.
Pomputi pomputi, tukkaa lähtee päästä.
Sylin sulle säästän.
Runoilijaseuroista on kyllä totisesti pulaa, ei ole helppo löytää.
Runosuoneni laimenee
Punaviini lämpenee,
särkee päätäni huomenina,
tulvina, tulevina
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinut tuulesta kuulin
Ukkosesta kosketuksesi
Salamoista hulmuavat kutrisi
Rakeista kiihkeät huulesi
Vaahtopäänä tarjosit kätesi
Kalaisin käsin vastasin
sukelsin helmeni perään
ja nyt hengitän sinua
Nämä on tosi ihania.
Luin hetken ihan hengittämättä.
Ajattelin että olisit juuri sinä,
Jolta sain sylittäin iloa, lohtua, jännitystä,
Turvaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sivu olisit paperinen
sinut rikki repisin
jalkani alla palasiksi polkisin
tikun raapaisisin
liekit nuolisivat ensin pintaasi
kunnes korventaisivat olemattomiin
roudan sulattaisin avullasi
käsin kohmeisin kaivaisin kuopan
sinut sinne lakaisisin
Hymyillen elävien kirjoihin palaisin
Savuaisitko silmiini, jos olisit kostea lehtikasa pihatammeni alla
Sataisitko päälleni, jos olisit kesästä hullaantunut pilvi
Polttaisitko ihollani, jos sinulla olisi kaikki Auringon voima
Purisitko varpaitani, jos saisit talven kuulaimman hengen
Mitä tekisitkään minulle keväällä, kun kaikki luonto avautuu elämälle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskinpa tuo auttaisi.
Joku vettä päälle lirauttaisi.
Kohta jo virkoaisi ja sinut kuuhun linkoaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen liian tyhmä runoilijaksi.
Runoilijalta edellytetään vähintään yhtä hoitojaksoa suljetulla osastolla.
Vierailija kirjoitti:
Jos sivu olisit paperinen
sinut rikki repisin
jalkani alla palasiksi polkisin
tikun raapaisisin
liekit nuolisivat ensin pintaasi
kunnes korventaisivat olemattomiin
roudan sulattaisin avullasi
käsin kohmeisin kaivaisin kuopan
sinut sinne lakaisisin
Hymyillen elävien kirjoihin palaisin
Runolla tuholla
leikkiä mulla,
mullan mullah, sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jahtasin mielihyvää
kuin öykkäri Afrikassa Gnu- eläintä.
Luulin että minulla oli mielihyvään oikeus.
Kaikkea kanssa, tarkoitus oli kärsiä.
Että voisi mennä itkumuurille itkemään.
Ja katin kontit !
Tyydytin perustarpeeni Maslowin pöydässä
kuin hullu hotkin hiilihydraatteja
ja vaivuin syvään tyydyttyneisyyteeni.
Aivosumu sitten
esti suuremmat sekoilut.
Aamulla tarkistin tilitiedot;
ja tosiaan, olin sammunut sohvalle kuorsaamaan.
Samalla tavalla jatkui päiväni
ja elämäni.
En minä paljon sitten tahtonutkaan
tai en jaksanut.
Olin jokihelmisimpukka syrjäisessä veessä.
Olisin tahtonut näyttää että minä olen helmi;
vanha mutta uskomaton.
Kauan saa joessa vesi virrata
kunnes saavut sinä
ja me yhdessä teemme kaikkea
ja ei mitään.
Onko se se merkitys .
Vierailija kirjoitti:
Savuaisitko silmiini, jos olisit kostea lehtikasa pihatammeni alla
Sataisitko päälleni, jos olisit kesästä hullaantunut pilvi
Polttaisitko ihollani, jos sinulla olisi kaikki Auringon voima
Purisitko varpaitani, jos saisit talven kuulaimman hengen
Mitä tekisitkään minulle keväällä, kun kaikki luonto avautuu elämälle
Puremat rakkauden voivat tulehtua,
Kirjoittaisin, jos osaisin lausua sinut.
Säveltäisin, jos osaisin laulaa sinut.
Maalaisin, jos osaisin nähdä sinut.
Soittaisin, jos saisin ajatella sinua.
Tanssisin, jos saisin koskettaa sinua.
Tulisin luoksesi, jos saisin rakastaa sinua.
Kun on aamu ja herään
Mun tekis mieleni taas keppanaa
Kun on aamu ja alan oksentaa
Mun tekis mieli taas keppadää
tekis mieleni taas keppadää, keppadää, keppadää
DAA DAAA DAA KEPPANAAA!
elämä pydähdyksissä
kun olen tässä, vuosia
ei tapahdu mitään paitsi sinä
paitsi me, olemattomat
Suljetulla osastolla
sivutolkulla kirjoitan sinusta
tupakkakopista ruokalaan
jonossa kuljet rinnallani
satoja askelia kuljen kanssasi
niin monet vuoden ajat yhdessä
yhtä hymyä loistaen kerron sinulle haaveistani
suunnittelemme yhteistä tulevaisuutta
käytävällä havahdun
kuulen vain omat askeleeni
huudan sinua
auta
kädet tarttuvat kaikkialle yksikään ei ole sinun kätesi
herään hoitajan tuodessa aamiaista
saan käteni vapaaksi
kädessäni vihko
täynnä tyhjää
Olet äänetön kaiku
huokaus tyhjässä huoneessa
olet synkin uneni
pahin painajaiseni jonka todeksi elin
kipeä muisto
kaikki arpiset haavani auki repivä tuho
jota joskus kutsuin nimellä
Rakas