Etsin runoilijaseuraa

Vierailija kirjoitti:

Kirjoittaisin, jos osaisin lausua sinut.

Säveltäisin, jos osaisin laulaa sinut.

Maalaisin, jos osaisin nähdä sinut.

Soittaisin, jos saisin ajatella sinua.

Tanssisin, jos saisin koskettaa sinua.

Tulisin luoksesi, jos saisin rakastaa sinua.

Hei! Mä tajusin tuon maalaus = näkeminen. Mä hahmotan maailman visuaalisesti.

rakas jota ei tunne

antaa tilaa liikaakin

kaikki asiat ovat sanomatta

eikä niitä tulla koskaan sanota

Vierailija kirjoitti:

kaikki asiat ovat sanomatta

eikä niitä tulla koskaan sanota

*sanomaan

piu pappa puppa luppa puu pappa luppa on pupalla lupa näyttää muna ruma

pii pappa lupa, puppa on ruma, on puppalla lupa, näyttää suuri ja ruma

lapa liipappa lupa, piipappa lupa lipi puppa lupa, lii lappa masu, vasu on ruma, ripappa dapa dipa dii pam pum

puu puppa pötköllö poskelle ja herään koskaan en.

Kahvi valuu,

kuin musta sieluni,

kesän riuduttama,

kohti syksyä valoisaa.

Kuolleiden runoilijoiden seura

Kalmanhajuinen seura

Norman Bates johtaa puhetta

vaikka ompelukone on ainoa mikä pitää ääntä

ja kerhon kasassa

Vierailija kirjoitti:

Kuolleiden runoilijoiden seura

Kalmanhajuinen seura

Norman Bates johtaa puhetta

vaikka ompelukone on ainoa mikä pitää ääntä

ja kerhon kasassa

Luin ensin että kerhon kassa. olis ollut sekin hyvä.

Elän tässä ajassa.

Keitän kahvia näin myöhään.

Haluan valvoa senkin jälkeen

Kun maaottelut on mittailtu.

Haluan valvoa ja muistaa sinua.

Muistaa ilolla

Muistaa surulla, lähes itkien.

Pidemmäksi olin yhteisen matkamme ajatellut.

Menit jonnekin.

Et halunnut arkea.

Ja minä kun olen arki-ihminen.

On raskasta olla suuri sielu

pikkusieluisten seurassa.

Kas sellaista on työelämä

arpapelia kaikenkaikkiaan.

Sydän tykyttää

onko ne mu-lu-kut jälleen samassa vuorossa.

Joskus tuntuu

että olisi hyvä

että sielumme olisikin kloonattu.

Sillä tavalla

ettei kukaan olisi jälkeenjäänyt

sielun sivistyksessä.

Että mun ilo olisi sen mu-lu-kun-kin ilo.

Mutta ei, se on kateellinen,

Kun ei se. Ymmärrä.

Siniset harmaat miehet lenkkitamineissaan

on kuin ei muut tietäisi mitä edustavat

sininen takki virroilla kun kunto viisarien myötä vääjämättä laskee

virta laskee keskustaan, eikä naisilla sinistä näe pururadoillaan

harmaat miehet sinisissään vuodesta toiseen marssii edustuksellisesti, minä jouluain ootan

pururatoja ilman sinitakkisia setiä

onneksi viisarien myötä sinisille tulee syksy, ei koskaan kevät

tulevaisuus on viherpuna

Pienen hetken yhtä olimme 

tunsin 

tunsit sinäkin 

pikkuhiljaa toiseen suuntaan kääntyen harhaili katseesi kaikkialle 

välimatka kasvoi

isoja ja pieniä kiviä väliimme asettelit

Aika muovasi väliimme lopulta muurin

muurin rakensit kivistä jotka ympärillemme asettelin 

suojaksi

jota murtumaan ei saa

Nyt se muuri välissämme pitää huolen siitä ettei meitä enää ole

Jos palstalla runoaisi idästä trolli

oisko tyylilajinsa kolkko ja pimeähkö molli

tavoitteenaan hämmentää Suomea

laittaa sekaisin koko kansallinen huusholli

Kas mielestä miestä ja kynästä märkää

niin kuin tiedät, sarvesta vain härkää

Kylläpä saatiin pöytälaatikot tyhjiksi nopeasti! 

Rakkaus on kyynel poskella, pimeässä yksin komerossa. 

Rutistan itseäni lujaa. 

Olen kaunis. Vain itselleni. 

Olen tässä ja nyt. Hengitän. 

Niin paljon olen saanut ja niin vähästä kiitollinen. 

Olipas kerran muuan Petturi Urpo

ei ollut vahvin lajinsa politiikka eikä varsinkaan TurPo

sotaista liittoa tuo aina vain kannatteli

siks punavaa viivaa naapuri kartoilleen suunnitteli

Niin Urpo vei kansalta voileivät suusta

jutellen sekavia teollisuudesta ja puusta

peittäkseen valheiden löyhkän jota nousee sen suusta

Miksi synnyin elämään 

ainoana tehtävänä kärsiä ja kuolla

Miksi näin valon pimeydessä 

Vain nähdäkseni kuinka se sammuu

Mikä on tarkoitus millekään 

mieletön elämä elettynä 

merkityksetöntä kaikki

miksi uskotte uskomattomaan 

elätte ihmeitä odottaen 

tekemättä niitä itse 

kuinka monta elämää on tehtävä

ollakseen valmis 

luopumaan 

toivosta

Taikavoimallani,

Tiedäthän?

Saisin muurin murtumaan

Ylitettäväksi.

Mutta en tiedä haluatko sitä?

En tiedä haluanko sitä?

Muistan miltä näytät pellon keskellä

Kauranhelpeitä vierelläsi.

Tai tammukkajoessa 

Kalavalheita kehitellen.

Mielessäni elin jo meidän elämän

Lähes kokonaan.

Kuka sanoo mitä pitäisi tehdä?

Näytäppäs Ponssekuski sun la tissimus dorsi

Että liikkuisko niillä ykskään kaadettu korsi

Hah, noilla ei tapeta edes yhtä raakkua 

surkea on ämmäkin joka tuollaisen ruipelon porsi

en tiedä

vaikka tietäisinkin

olisin vaiti