Lue keskustelun säännöt.
Etsin runoilijaseuraa
31.08.2024 |
ja aloitan etsimiseni runoilemalla.
Kaipaan sitä mitä
olen seurassasi.
Olen lupaus ja ilo.
Olen hellyytesi kohde
kosketuksesi värinä.
Olen syvä tunne ja suuri mysteeri.
Olen uusi sivu elämässäsi
jonka uskalsit kääntää.
Olen uskollinen tukipylväs
Elämän tuulissa.
Olen valmis
tähän reissuun.
Kommentit (117)
Get up keb up
Kebappiukot ja -anopit
Diavolit ja -betekset
Se on ruoka ja aika
Mähkitään ja röhkitään
Ahmitaan ja ahnehditaan
Ahdetaan itseemme
Karvaisen leipurin leipää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhdeksän kuukauden keveys
Lyijynraskas loppuelämä
Liha, lihasi, lihamme
Monet suosivatkin kasviksia
Mutta, kuvaile se tunne, kun kuulet uuttukyyhky kujertaa, - se oli se kesä täsä ny.
Niinpä.
Se meni jo
aikamme
ei mitään yritystä enää
näkemiin
En osaa kirjoittaa yhtä ainoaa runoa, mutta osaan säveltää niitä.
Nämä runot ovat hyviä. Jatka samaan malliin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP, mitä teet tällä foorumilla!?
Järkevämpää on, että kirjoitat runoja ja julkaiset runokirjan.
Tsemppiä!
Ortena hauraana muistojen alla,
en katkea koskaan, vain syö ajan halla
Hopeista ympyrää yksiksein pyörin,
sielussa kuutamo maiseman hyörin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran, sankkien korpien päässä
Kaukainen suhisi muusikameli
Ja sen äänen sointea humps
Kun taivas on liian sininen
maailma saa erektion
ja silti me vaadimme järviltä enemmän
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kellä sielu on housuissaan suuri
Vaietkoon siit niin kuin kivimuuri
Sillä pienille suuri on aina uhka
Tuhkamunatkin lauantaina
Täällä minä olen, minä keltaisen kartanon tytär, täällä minä apua huudan kaivossa, jonne isäni minut heitti, kun ei omaksi lapsekseen uskonut. Täällä minä itken ja apua huudan, ikuisesti...
Minäkin olen täällä, se kartanon pieni kuriton poika, täällä minä itken kartanon mullan alla, minne isäni minut piilotti. Täällä minä odotan, että joku minut löytäisi ja toisi päivänvaloon.
Täällä minä istun pihakeinussa, se syytetty, solvattu kartanon rouva. Ei ketään kiinnosta minun tarinani, yksinäni istun keinussa, valkoisen päivänvarjon alla, kunnes aurinko vihdoin laskee.
Ja täällä, täällä tammien varjossa seison minä, minä kartanon herra, joka vein itseltäni kaiken, sen kaikkein tärkeimmän. Täällä minä kuljen levottomana ja syytän itseäni, ikuisesti..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huulissa polttaa denssi
Reisissä kadonnut kadenssi
Ihmistä vaivaa dekadenssi
Kas kun! parsku ja tuotrea puu
Melkööt puistoiseen muskoon
Kas kun, viin se jo somistuu
Kervessä kasilpata juoskoon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aaveet maatuu
Mut hiivaa kuolemaan en saa
Aaveet maatuu
Vahvalta kilju vaikuttaa
Soliseva puro.
Laskee kylmää vettä, pieneen lampeen.
Mutkittelee.
Puut kumartavat sen yllä.
Koitan kurottaa mutta en yllä.
Se on kaunis, sekä jylhä.
Tekisi mieli koskea sen vartta.
Hiljaa työntyä sen kuohuihin...
No niin menipä tämä taas, nyt pitää jo lopettaa.
Taas eläintarhan väki on
ryöminyt koloistaan.
Ne vauvapalstalla taas on
aamusta iltaan vaan.
Jää treenit pois ja urheilu.
On hauskempaa tääl v!ttuilu.
Oi Luoja, täällä ruoskitaan
ja syödään toisiaan!
Viihtyisitkö kellona
möykkynä ihmisranteessa
tunnustellen pulssia
piipaten hapenpuuttetta
mittaillen painajaista?
Vai olisitko jellona
saalistaja ovela
makoilisit laumassa
pureksisit peuroja
pennuille nau'uskellen?
Mätisäkkiman
Sulle autot ja taksit ovat elämää enemmän
Turn on vain, kun naista on vähemmän
Hyllyvän hyväksyt vain kaupassa
Muoviset pihakalusteeni kokoksi kokosin
Likaisella moottoriöljyllä ne päältä kastelin
Lisäsin kekoon vaahtomuovipatjoja vanhoja
Vielä lääketuubeja, paristoradioita ja palovaroittimien raatoja
Mikä ihana tuoksu kun jätteet roihulla palaa
Kypsennän liekissä pihviä, loimutan myös kalaa
Mausteeksi nuotioon 10 kiloa PVC-putken palaa
Sitten kun
Simpukka avaa kuorensa
Tule iltahämärässä
Katsomaan helmemme hehkua
Siltapalkin alla