Etsin runoilijaseuraa

Uroskauris, kypsä nauris

Vieras kieli, rietas mieli

Verkkosukat, kuohuviini

Luksus-sviitti, silmät kiinni

Saunarauhaa, löylykauhaa

Lipaisuja, sukkanauhaa

Väriset kuin haavanlehti

Sormi vasta sisään ehti

Poskillesi punan tuotan

Nektarillas huulet juotan

Voihkees kuuluu käytävälle

Kolmas astuu peremmälle

Rappion runottareni, rituaalien rakastajattereni, missä sinä viivyt

Missä viineinesi ja noidanpunaisine hiuksinesi

Kiihkossani jo metsään suuntasin, kivellemme kiipesin ja alttarimme alustin

Haureuden henget ja irstauden ilottaretkin ovat jo täällä

Joudu jo, joudu pian, sillä sinua syntiä sykkien odotan

Sijoittaja-Pentti

Lainaas vielä centti

Älä laitaa viittä

Pankit kaatuu siittä

Hei lantio-Lissu

Tässä sladdi-Hissu

Kun sä  törmäät puihin 

Miks mua sattuu luihin

Isontalon Anna ja Järven Henna

ne kuherteli kahren kesken

Isontalon Anna ja Järven Henna

Ne kuherteli kahren kesken

Jos nuolet mun varpaat ja sormeilet vakoa

Niin minä teen susta lesken

Jos nuolet mun varpaat ja sormeilet vakoa

Niin minä teen susta lesken

Odotan asemalla

Viimeistä junaa.

Lippuni on pääteasemalle..

Juna on myöhässä.

Katson ympärilleni.

Vähän väkeä. Vieressä nuoripari syleilee.

Yö on syvänsininen.

Tajuatko? Syvänsininen!

Ei pikimusta? Ehkä on muitakin yksityiskohtia

Joita en ole vielä huomannut.

Luokseni tulee keski--ikäinen mies.

Hei sinä! hän sanoo.

Muistatko minut?

Muistan! Nuoruuteni rakas.

Olisi mukava jutella, hän ehdottaa.

Lippuni on halpa kun ostin sen ajoissa, 

Joten sen voin unohtaa

Tärkeän keskustelun vuoksi.

Mennäänkö minun luokseni? 

Kysyn itseäni hämmästellen.

Minulle käy! hän sanoo.

Kohennan tyhjää reppuani

Ja käännymme pois

Juuri kun junan valot tulevat näkyviin.

Vaellamme pimeydessä

Jotta löytäisimme tunnelin

Jotta näkisimme kajastavan valon

Jotta astuisimme sisään tunneliin

Jossa meitä vastaan kiitää juna

Otan uuden suunnan.

Syysperhonen lehahti terassin kaiteelle

Lämpimän syystuulen myötä.

Lähden sinne minne

Perhosen tuntosarvet osoittaa.

Pieni tuulenpuuska

Käänsi sen pohjoiseen.

Sinnekö palaisin?

Isieni ja äitieni maille.

Vuosikymmenet pelkkiä aakkosia

Runosuonet tukossa kuin putket pakkasella

Tuloksena lyyrinen infarkti

Kuukausi kielettömällä teholla

Elämäntapaan vokaalikielto

Onko loppuelämäni tsekkiä?

Oi avaruuteni

Oi sen olioni

Tule luokseni tänään

On lauantai-ilta

Kumottaisiin olutta ja painovoima

Vierailija kirjoitti:

Vuosikymmenet pelkkiä aakkosia

Runosuonet tukossa kuin putket pakkasella

Tuloksena lyyrinen infarkti

Kuukausi kielettömällä teholla

Elämäntapaan vokaalikielto

Onko loppuelämäni tsekkiä?

Onko loppuelämäni tsekkiä?  <3 :D

Kyy kyykyttä kyykkää

Kyytä kyttää kyykyttääjä

Kyykyttääjää kyykyttäjä kyykyttää

Kyttää kyykyttäjää kyykyttä

Näin unen.

Seisoin pikkuinen yöpaita ylläni

Lumisten lakeuksien keskellä

Yritin huutaa lapsiani, joitten kanssa

Olin retkelle lähtenyt,

Mutta ääneni ei kantanut.

Viimein tajusin

Että he eivät minua kuulisi,

Eivät tulisi etsimään,

Ehkä eivät kaipaisikaan.

Ja heitä,

Juuri heitä

Olen rakastanut enemmän kuin

Uskoin pystyväni ikinä rakastamaan.

Nojaan myrskyä vastaan

Se menee sivuiltani ja pääni yli,

Mutta jalkani pysyvät vakaina paikallaan.

Hämmästytkö tätä alkukantaista voimaa?

Sisälläni on myrsky, jota mikään ei kaada.

Se haluaa sinut,

Syleillä, rutistaa, ottaa.

Illan tullen olet rauhallisessa aallokossa.

Kaadan haaleaa lähdevettä selkääsi pitkin.

Hyväilet vettä kauhovaa kättäni

Annan kädellesi vapaan vaellusmatkan. 

Hyvän tuoma joulun juovi

Pahan juova musta luomi

Shampanjasta syvään koomaan

Pontikasta melanoomaan

Tasan ei käy onnen lahjat

Turhuudet ja olkipatjat

Allahko meille auringon kantaa?

Muhamettikö makeat mustikat antaa?

Minareettiko tuo kauppatorille taikaa?

Monikulttuuriko rikastaa nykyistä aikaa?

Hii: lisää etnisyyttä Suomen juniin!

Hoo: lisää tiemiehiä pelottelemaan lasten uniin!

Huu: lisää Timoja raiskomaan öihin!

Haa: lisää virkamiehiä Migrin töihin!

Ääni vihreälle ja saat kaikkea tätä

Ääni vasemmalle, aatteelle joka on mätä

Mikä sinua suomalainen oikein vaivaa?

Miks haluat itselles ja meille muille hautaa kaivaa?

Runoi Lija.

Lija Laven, uskoisin.

Saattoi olla Leakin.

Lavea kenties.

Oli miten oli, joku runoi.

Runoi oikein runoamasta päästyä.

Ja mitäkö minä sitten?

Niin-

Alts heimer on syönyt minulta haiman.

En maista enää mitään.

Tiedäthän sinä homeisen pahvin.

Siltä sanat tuoksuvat sormieni päissä.

Kampaviineri ja Satosen Suomi OY

Lakon uhka vai mahdollisuus?

Neuvottelujen pattitilanne 

Nouseva sankari on kampaviineri

Sen kulinaarit kaloriarvot tukkeuttavat selkeän ajattelun