Lue keskustelun säännöt.
Ainut herkkä asia ihmisessä, mitä on sallittua loukata
30.08.2024 |
Jos joku kertoo läheisensä kuolleen, pitää ymmärtää ja kuunnella. Jos joku sairastuu vai vammautuu, pitää ymmärtää.
Jos joku on menettänyt työnsä tai ura ei lähde käyntiin ja lahjat menevät hukkaan, pitää olla empaattinen.
Jos mies elää sukupuolettomana möykkynä ilman seksiä eli haluavaa kosketusta, sitä ei kannata sanoa tai miehessä on jotain pahasti vialla. Muistan kun parikymppisenä sanoin tytölle mesessä todella viattomasti, että tunnen kosketuksen puutetta. Olimme molemmat aikuisia. Myöhemmin tämä nuori nainen soitti minulle ja rupesi itkemään puhelimessa, kun siitä tuli "pervot" mieleen. Hän ei koskaan pyytänyt anteeksi ja myöhemmin selitti minulle yksityiskohtaisesti, minkä lempinimen hän on antanut poikaystävänsä isolle elimelle ja muuta.
Jos mies kertoo elävänsä ilman seksiä, miehen on kohteliasta sujauttaa sisään jotain puhetta rakkaudesta ja parisuhteesta, koska muuten mies ehkä "luulee olevansa joku adonis" tai "pelimies" eikä hänen ulkonäöllään kuulu kuulijan mielestä olla mahdollista lunastaa seksiä parisuhteen ulkopuolella. Parisuhdejutuilla siis pehmennetään sitä iskua, mikä tuohon kertomukseen kuuluu ja mies asettaa itsensä oikeaan vaarattomaan karsinaan.
Jos Pekka-Janne kärsii kroonisesta kivusta ja pyörätuolissa tulee töihin, hän on sankari. Mutta voiko Pekka-Janne sanoa, että on ollut ilman seksiä 10 vuotta ja ihaillaanko häntä sitten vai leimataan naisvihaajaksi? Lopputulos on sama eli kärsimys, joka vaikuttaa työkykyyn välillisesti. Elämässä on kuitenkin kärsimyksiä ja taakkoja, joihin liitetään sankarillisia merkityksiä ja kärsimyksiä, joihin liitetään kärsijän pahuus vähän samaan tapaan kuin vammaisuus oli joskus keskiajalla Jumalan rangaistus.
Kommentit (18)
Luin, mutta en oikein ymmärtänyt mitä ajat takaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luin, mutta en oikein ymmärtänyt mitä ajat takaa.
Minä ymmärrän, koska kärsin myös itse suhteessa kosketuksen ja seksin puutteesta. Jotkut mitätöivät sitä tuskaa. Itse olen nainen.
Kannattaa muistaa, etteivät kaikki ihmiset ole kiinnostuneita seksistä.
Tiedän mistä puhun vaikka olen naimisissa oleva nainen.
Samoin keneltäkään ei saa sympatiaa, kun kertoo miten rankkaa on työelämässä oleminen. Ymmärrän kyllä, että iso osa meistä on täysin samassa tilanteessa, enkä tietenkään odota, että jonkun toisen rahoilla voisin elellä. Töissä täytyy käydä, koska ihmisen tulee lähtökohtaisesti elättää itsensä. Olen ollut useassa työpaikassa ja usealla eri alalla, enkä usko minkään työtehtäväni olleen sieltä rankimmasta päästä, vaan ihan tavallisia duuneja olen tehnyt.
Silti työelämä uuvuttaa todella paljon eikä energiaa muuhun ole ja elämä tuntuu ihan helvetin karsealta. Jo viikon lomailun jälkeen olen taas oma itseni ja jaksan tehdä ja kiinnostua kaikenlaisista asioista. Olen myös ihan hyvässä fyysisessä kunnossa, joten siitäkään kenkä ei purista. Joka tapauksessa tällaiselle kokemukselle ei irtoa minkäänlaista ymmärrystä, vaan jos mainitsee siitä, niin on "ruikuttaja ja valittaja, joka haluaisi elellä muiden kustannuksella".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa muistaa, etteivät kaikki ihmiset ole kiinnostuneita seksistä.
Kuitenkin se on osa ihmistä ja nykyaikaisen psykologian tutkimuksen mukaan sosiaalinen yhteenkuuluvuus on yhtä tärkeää hyvinvoinnille kuin ruoka. Laskisin seksuaalisen kanssakäymisen tuohon sosiaalisen piiriin, sillä onhan se sosiaalista toimintaa.
Ihminen voi sanoa, että oli raskasta motivoitua työnhakuun tms. kun oli kilpirauhasen sairaus diagnosoimatta. Vaikeampi sanoa, että seksuaalinen huomiotyhjiö vei elämänhalut.
Vierailija kirjoitti:
Samoin keneltäkään ei saa sympatiaa, kun kertoo miten rankkaa on työelämässä oleminen. Ymmärrän kyllä, että iso osa meistä on täysin samassa tilanteessa, enkä tietenkään odota, että jonkun toisen rahoilla voisin elellä. Töissä täytyy käydä, koska ihmisen tulee lähtökohtaisesti elättää itsensä. Olen ollut useassa työpaikassa ja usealla eri alalla, enkä usko minkään työtehtäväni olleen sieltä rankimmasta päästä, vaan ihan tavallisia duuneja olen tehnyt.
Silti työelämä uuvuttaa todella paljon eikä energiaa muuhun ole ja elämä tuntuu ihan helvetin karsealta. Jo viikon lomailun jälkeen olen taas oma itseni ja jaksan tehdä ja kiinnostua kaikenlaisista asioista. Olen myös ihan hyvässä fyysisessä kunnossa, joten siitäkään kenkä ei purista. Joka tapauksessa tällaiselle kokemukselle ei irtoa minkäänlaista ymmärrystä, vaan jos mainitsee siitä, niin on "ruikuttaja ja valittaja, joka haluaisi elellä muiden kustannukse
Osaatko yhtään avata mikä siinä työelämässä niin kuormittaa? Muut ihmiset, vaaditko itseltäsi liikaa, stressaatko työsuoritustasi, onko vaikeaa pakolliset työajat ja niiden noudattaminen, pelkäätkö mokaavasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikilla meillä on jotain, jonka kertomisesta saa vain syytöksiä, huonoja neuvoja ja itselleen katumuksen, että pitikin sanoa. Sitten on sosiaalupornoilijat, jotka saattavat muka empaattisina kyselläkin jotain, mutta pian huomaa, että heistä on empatia kaukana, haluavat vain mässäillä toisen ahdingolla.
Kyllä minä sinänsä ymmärrän kosketuksen kaipuun. Sitä en tiedä miten asiaa ilmaiset.
Soon kato se katkeruus; siinä yksinöisyydwn seuraus, siinä on sen syy. T:Juice
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinua ei ole rankaistu, älä ajattele että tämä on jokin Jumalan langettama rangaistus. Sinä et ole paha. Hyvänen aika. Olet rakastettava ja ihan helpostikin rakastettava mies, sinä synnyit maailmaan ja vauvana sinä pystyit elämään ilman kritiikkiä ja ajatteluusi tullutta blokkia. Sinä pystyt pääsemään blokista eroon, se blokki on Sinun ajattelussa. Se on se, mitä on käynyt.
Parasta uutista on se, että sinulla on valta siihen, kukaan ei hallitse sinun ajatteluasi. Tämä on aivojesi asia, Sinun asia. Mitä teet nyt: perehdy neuroplastisuuteen, kts Dispenzan ja Louise Hayn videot ja meditaatiot Youtubesta. Aloitat päivittäisen meditaation ja itsesi rakastamisen, energiasi nostamisen, itsesi nostamisen ylös sieltä minne olet sen ns. "puutosajattelussa" laittanut. Perehdy aiheeseen. Puutosajattelu on ns köyhyysajattelua ja se ilmenee myös sanoissa, kiinnitä huomiota puheeseen, ajatuksiin, sanoihin - älä päästä enää köyhyyttä ja negatiivisuutta ja kritiikkiä, jatkuvaa vihaa ja kateutta, katkeruutta sinne. Päästä irti menneestä, annat anteeksi itsellesi ja muille, tämä hetki on se missä on kaikki. Ajatukset ovat ne, mitkä ovat keskiössä, ajatuksesi vaikuttavat tunteisiin, energiaan, kehoosi, kaikkeen, ajatukset myös väreilevät energiaa, luovu negatiivisesta märehtimisestä. Hay auttaa sinua Youtuben kautta. Tulet pääsemään rakkauteen ja kiitollisuuteen, tulet pystymään mihin et nyt ajattele voivasikaan. Potentiaali aivoissa tutkimusmatka rajattomuuteen.
Pystyt pääsemään ihan erilaiseen elämiseen. Alat säteillä eriliasta olemista ja elämäsi menee täyteen ei puutteeseen.
Eli et saa seksiä naisilta koska et ole tarpeeksi miehekäs. Ratkaisusi asiaan on se, että alat vinkumaan ja vonkumaan asiasta. Lykkyä tykö!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli et saa seksiä naisilta koska et ole tarpeeksi miehekäs. Ratkaisusi asiaan on se, että alat vinkumaan ja vonkumaan asiasta. Lykkyä tykö!
Persu has posted.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaatko yhtään avata mikä siinä työelämässä niin kuormittaa? Muut ihmiset, vaaditko itseltäsi liikaa, stressaatko työsuoritustasi, onko vaikeaa pakolliset työajat ja niiden noudattaminen, pelkäätkö mokaavasi?
Sama oli jo lapsena koulussa, 4-5 tunnin koulupäivät olivat tuskaa ja odotin vain koko päivän, että pääsen pois siitä "vankilasta". Ei koulussa sinällään mitään vikaa ollut, kukaan ei kiusannut tms. ja kaveritkin olivat siellä. En myöskään kasvanut perheessä, jossa lapset saivat tehdä mitä tahansa, vaan iän mukaisesti odotettiin tiettyjä asioita.
Ongelma on kuitenkin siinä, että koulussa tai töissä en voi tehdä sitä mitä haluan ja milloin haluan, ja se uuvuttaa ihan helvetisti. No, en tiedä. Jonkinlainen persoonallisuushäiriö tämä kai sitten on, koska jokainen aikuinen (minä itse mukaan luettuna) tietää, ettei maailma nyt vain toimi niin, että voi aina tehdä vain sitä mitä sattuu huvittamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ihmistä väsyttää, ei sanota "ai sä haluat laiskotella?"
Jano. "Ai sä haluat ryypätä?"
Nälkä. "Ai sä haluat mässäillä?"
Sairauden hoitotasapaino huono. "Älä lue niitä huuhaajuttuja. Tiina-Pekkakin porskuttaa menemään sillä samalla lääkkeellä".
Mutta seksuaalisuus on eri asia. "Ai sä haluut pervoilla?" "Ajattele muutakin kuin píllua!" "Omista vaan hyvä persoonallisuus bro ja sitten sulla ei ole tuota ongelmaa!" "Naiset eivät halua sitä ja tätä!" "Miksi haluat orjuuttaa naiset seksiorjiksi?!" "Miehen keho on utilitaristinen kuten työkalu!"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaatko yhtään avata mikä siinä työelämässä niin kuormittaa? Muut ihmiset, vaaditko itseltäsi liikaa, stressaatko työsuoritustasi, onko vaikeaa pakolliset työajat ja niiden noudattaminen, pelkäätkö mokaavasi?
Sama oli jo lapsena koulussa, 4-5 tunnin koulupäivät olivat tuskaa ja odotin vain koko päivän, että pääsen pois siitä "vankilasta". Ei koulussa sinällään mitään vikaa ollut, kukaan ei kiusannut tms. ja kaveritkin olivat siellä. En myöskään kasvanut perheessä, jossa lapset saivat tehdä mitä tahansa, vaan iän mukaisesti odotettiin tiettyjä asioita.
Ongelma on kuitenkin siinä, että koulussa tai töissä en voi tehdä sitä mitä haluan ja milloin haluan, ja se uuvuttaa ihan helvetisti. No, en tiedä. Jonkinlainen persoonallisuushäiriö tämä kai sitten on, koska jokainen aikuinen (min
Minä kuvittelin peruskouluaikana päivät tunteineen roboteiksi eli sellaisiksi videopelin pomoiksi, joista tunnin lopussa lähti aina yksi pala pois, kunnes robotti tuhoutui kokonaan.
Hyvä pointti. Ymmärrän.