Miten selvitä helvetillisestä jännityksestä ja ahdistuksesta ensitreffeille mennessä?

Älä jännitä turhaan. Sehän on vasta ensi tapaaminen. Molemmille selviää, kannattaako jatkaa tutustumista vai onko toinen ihan vääränlainen tyyppi. Ole oma itsesi äläkä esitä mitään. Ei sitä pitemmän päälle jaksa kuitenkaan. 

Olet ehkä vähän liikaa ladannut odotuksia ja sitä myötä myös paineita noihin treffeihin. Menkää vaikka kävelylle, se voi olla helpompaa kuin istuminen jossain kahvilassa tms. Ajattele niin että tuskin tuosta mitään tulee, kunhan nyt käyt vain katsomassa. Voi helpottaa omaa oloa ja noita ennakkopaineita. Jos ihan mahdottomaksi menee, niin ota beetasalpaaja. Jännitys ei katoa, mutta sitä ei näe ulospäin.

Hyväksy vaan se, että jännittää, puhu itsellesi samalla tavalla kuin puhuisit parhaalle kaverillesi, sano että on ihan ok jännittää, ei se haittaa mitään, sekin menee ohi aikanaan, pitää vaan sietää hetki epämukavaa tunnetta. Kun sitten tapaat sen miehen, niin jos se jännitys ei tunnu menevän ohi, niin tunnusta vaan ihan reilusti, että nämä on ekat treffit ja sinua jännittää kovasti, se usein helpottaa välittömästä jännittämistä. 

Ajan mittaa treffeillä käymiseen tottuu eikä se enää jännitä, jos siis ei nyt jo ekasta kerrasta nappaa :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahdistus? Väärä mies, diskaa.

Ei välttämättä. Mä olen about samanlainen aina ennen ensitreffejä. Joskus olen jopa perunut viime tipassa tuosta syystä. Jännitys menee ohi yleensä heti ensihalauksella, sen voimalla olen selvinnyt.

 

 

Ja mikä on tilanteesi nyt, oletko jo naimisissa ja äiti?

 

😂 Ei, olen sinkku! Mutta kaikista treffeistä selvinnyt hengissä 😅 Valitettavasti tämä ei edes näköjään helpota ajan myötä. Mun ongelma on se, että kaikki miehet on olleet pettymyksiä. Paljastunut jos jonkinmoista isoa ongelmaa ja draamaa elämässä, en kaipaa sellaista itselleni enää yhtään.

En usko että miltään treffisivustoilta jää muuta kuin paha mieli suurimmalle osalle ihmisiä. Parempi on tavata livenä heti vaikka jossain kesätapahtumissa, niitähän on Suomi täynnä. Etsi sentyyppisiä missä käy paljon miehiä, autot, moottorisahalla veistämiset yms. Taikka facebookiin johonkin ryhmään liittyminen.

Vierailija kirjoitti:

Hyväksy vaan se, että jännittää, puhu itsellesi samalla tavalla kuin puhuisit parhaalle kaverillesi, sano että on ihan ok jännittää, ei se haittaa mitään, sekin menee ohi aikanaan, pitää vaan sietää hetki epämukavaa tunnetta. Kun sitten tapaat sen miehen, niin jos se jännitys ei tunnu menevän ohi, niin tunnusta vaan ihan reilusti, että nämä on ekat treffit ja sinua jännittää kovasti, se usein helpottaa välittömästä jännittämistä. 

Ajan mittaa treffeillä käymiseen tottuu eikä se enää jännitä, jos siis ei nyt jo ekasta kerrasta nappaa :)

Jep, tottumisen takia kävin mahdollisimman monilla treffeillä ja matalalla kynnyksellä. Harjoittelu tekee mestarin tai ainakin vähemmän jännittäjän

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahdistus? Väärä mies, diskaa.

Ei välttämättä. Mä olen about samanlainen aina ennen ensitreffejä. Joskus olen jopa perunut viime tipassa tuosta syystä. Jännitys menee ohi yleensä heti ensihalauksella, sen voimalla olen selvinnyt.

 

 

Ja mikä on tilanteesi nyt, oletko jo naimisissa ja äiti?

 

😂 Ei, olen sinkku! Mutta kaikista treffeistä selvinnyt hengissä 😅 Valitettavasti tämä ei edes näköjään helpota ajan myötä. Mun ongelma on se, että kaikki miehet on olleet pettymyksiä. Paljastunut jos jonkinmoista isoa ongelmaa ja draamaa elämässä, en kaipaa sellaista itselleni enää yhtään.

Annoin äsken neuvoja myös vapaaehtoisen maanpuolustuksen toiminta hyvä sauma tavata niin tervepäisiä miehiä että poliisi on niille a-s-eluvankin antanut. Tai ajat moottoripyöräkortin ja ajat  yhteiskokoontumisiin niin ei varmasti ole kiinnostuneistamiehistä puutetta.

No varmaan ihan lähdössä jo kannattaa asennoitua ajatusten ja odotusten kanssa siten, että lähdet tapaamaan uutta ihmistä ja tutustumaan häneen.

Kaikki ulkonäkö- ja haluttavuusaspektit ei tässä kohtaa ole vielä olennaisia, eli te molemmat menette ihan vain omina itsenänne; ette esittämään mitään, ette toista miellyttääksenne.

Tapahtuman kannattaa olla hyvin rento ja leppoisa, ja siksi itse suosin vaikka jotain kivaa rantakävelyä tmv., jossa liikutaan ja samalla höpötellen. Liikkeessä näkee myös jo vähän, miten kehonkieli ja kiinnostuksen kohteet toimii



Muista ap se klisee, että sinä olet aina tärkein kuitenkin ensin itsellesi. Sinun ei tarvitse miellyttää ketään, ja jos ei kelpaa sellaisena kuin on, niin who cares. Sydän auki, ja avoimin mielin tapaamaan uusia ihmisiä :)

Vierailija kirjoitti:

Asiaa jotenkin vielä pahentaa se, että mies on musta tosi kiinnostunut ja innoissaan, minkä pitäisi kaiken järjen mukaan toimia juuri päinvastoin. Mihin mun itsetuntoni yhtäkkiä tipahti!?

Ap

Miksi valitsit mustan miehen? oletko ra s s issti

Tehkää sellaiset treffit jossa ei tarvitse jännittää. Jossa on jotain mielekästä puuhaa ja liikkumista. Ei paikoillaan istumista kahvin äärellä.

Ihan turhaa myös jännittäminen kun todennäköisesti mies haluaa vain seksiä. Ei silloin kiinnosta millainen nainen on.

Näin miehenä olisin lähinnä otettu jos jännitys näkyisi jopa päällepäin. Kertoisi minulle siitä, että olet oikeasti minusta kiinnostunut.

Itse jännitän myös treffejä mut järjestäen kaikki menneet kivasti ja tavannut vain tosi kivoja naisia, joista jokunen parisuhdekin muodostunut.

Tsemppiä, hienosti ne tulee menemään.

"Ei paikoillaan istumista kahvin äärellä."

Riippuu siitä millaista ihmistä hakee. Itse haluan nimenomaan sellaisen ihmisen joka pystyy keskustelemaan rennosti vaikka pari tuntia putkeen ilman että pitää olla jotain oheistekemistä. Ja silloin sopii juuri treffit joissa vain jutellaan eikä viedä huomiota pois muualle.

Itse tiesin tavanneeni sen itselleni oikean kun miehen kanssa vain puhetta riitti ja riitti eikä olisi halunnut millään lopettaa ensimmäisiä treffejä.

Eli ne treffit kannattaa suunnitella sen mukaan millaista ihmistä hakee ja mitä puolia toisesta haluaa nähdä.

Vierailija kirjoitti:

Siis mä laittaisin just viestiä että ei hele kuin paljo mua jännittää nää treffit että älä ihmettele jos oon paskajäykkä ja tärisen alkuun. Jos tyyppi on kiva niin ymmärtää. Toki todella kpäät osaa olla alkuun tosi ymmärtäväisiä ja sit naamiot riisutaan kun on jo saatu se toinen koukkuun että ikinä ei voi ihmisistä tietää :D Sori tää ei varmaan auta yhtään.

Tää oli hyvä :D Ja niin totta!

Vierailija kirjoitti:

Olet ehkä vähän liikaa ladannut odotuksia ja sitä myötä myös paineita noihin treffeihin. Menkää vaikka kävelylle, se voi olla helpompaa kuin istuminen jossain kahvilassa tms. Ajattele niin että tuskin tuosta mitään tulee, kunhan nyt käyt vain katsomassa. Voi helpottaa omaa oloa ja noita ennakkopaineita. Jos ihan mahdottomaksi menee, niin ota beetasalpaaja. Jännitys ei katoa, mutta sitä ei näe ulospäin.

Tuo on kyllä totta, olen ladannut liikaa odotuksia...! Näin siinä käy kun pitkään on tuntematta yhtään mitään yhtään ketään kohtaan... 😮

Kiitos kaikille ihanista kommenteista! Oloni on hiukkasen parempi! Havaitsin että jos alan ajattelemaan, että todennäköisesti joudun kokemaan vielä aika monet ensitreffit ja otan nämä vaan harjoituksen kannalta, nii paineet pienenee! 🥰

Sithän saatan jopa yllättyä positiivisesti, heh 😅

Ap

Voin kokemuksesta kertoa, että niillä treffeillä kannattaa vaan alkaa käymään, siis useammalla jos vähänkään on kiinnostusta. Jännittäminen tippui lähes nollaan koska odotukset eivät enää todellakaan olleet korkealla. Joskus vuosia sitten kokeilin online deittiappeja, ei niistä mitään treffeistä mitään koskaan seurannut mutta tapaamisten jännittäminen väheni huomattavasti. Huomaat että treffikumppanikin on vain ihminen ja jos ei natsaa niin sitten ei, ei siinä välttämättä mitään vikaa ole kummassakaan. On kuitenkin ihan eri asia treffata toinen livenä kuin chattailla appin kautta, että ei niitä odotuksia kannata nostaa kattoon ennen kuin on edes tavannut.

Joo täällä toinen jolla ihan samoja juttuja! Jännitän treffejä -ihan hulluna- jos olen itse oikeasti kiinnostunut. Jopa niin, etten saa nukuttua! Mikä on ahdistavaa sekin.

Mulla itsellä ei auta tuohon epävarmuuteen mikään "kelailu", mennä vaan, vaikka pelottaa. Syön usein propral-lääkkeen ennen treffejä. Se vastustaa adrenaliinia, niin että paniikkia on helpompi hallita. 

Mua auttaa radikaali hyväksyntä. On mahdollista, että toinen pettyy muhun. Voin vain olla oma itseni. Jos toinen ei pidä musta, on parempi, ettei juttumme jatku yhtään pidemmälle. En jaksa enää esittää muiden mieliksi muuta kuin olen kuten nuorempana tein. Arvostan itseäni tarpeeksi, etten tekeydy muuksi kuin mitä olen. En tarvitse ketään yksittäistä ihmistä niin epätoivoisesti enkä halua elää valheessa. Itsetuntoni kestää torjunnan, ei esittämistä.

Kun tiedostaa ja ymmärtää sen, että yhdelläkään naisella ei ole mikään velvollsiuus tai pakko edetä minun kanssani treffien jälkeen yhtään mihinkään, eikä minun hänen. Yritän siis olla vain oma itseni, joka on utelias ja kiinnostunut tietämään kuka toinen on.

En ole toistaiseksi päässyt etenään yhdenkään treffikumppanini kanssa pidempään parisuhteeseen, niin en sano, että tähän olsi tottunut mutta sanon, että koen ja ja tunnen elämäni paremmaksi kun olen sitä kohtaan utelais ja avoin kuin se, että kovasti ajattelsin kuinka ikävä ja kamala paikka se on.

Toki itse inkon tunteet ovat ja ovat olleet toisinaan aika vahvatkin kun en oikein tiedosta miksi en ole saanut mahdollsiuutta edetä kenenkään kanssa pidempään parisuhteeseen.

Mutta mahdollsiuuden löytäminen siihen ei ainakaan nopeudu jos halveksin tai moitin yhtään ketään tai ajattelen kuinka "taas" joudun luultavasti kokemaan pettymyksen kun parhaimmassakin tapauksessa nainen haluaisi olla lopulta vain kaverini tai ystäväni. - Jonka jälkeen vosin vain arvailla, että halusiko hän sitä aidosti vai oliko vain kohtelias.  

Vai onko minun vuoroni kertosa tosielle, ettei meitä ole minusta tarkoitettu olemaan tuleavaisuudessa parisuhteessa.

- No onneksi näitä kaikkia ei aina tarvitse vielä kokea tai tehdä ensittreffein yhteydessä.

Juu, rennolla fiiliksellä vaan, silmiin rohkeasti katsellen, hyvä siitä tulee! 

Vierailija kirjoitti:

Asiaa jotenkin vielä pahentaa se, että mies on musta tosi kiinnostunut ja innoissaan, minkä pitäisi kaiken järjen mukaan toimia juuri päinvastoin. Mihin mun itsetuntoni yhtäkkiä tipahti!?

Ap

Tämän takia suosin treffeille jotain aktiviteettia. Ei minusta ole ensi treffeillä kahvittelemaan ja kasvokkain juttelemaan, rupeaa ahdistaa ja tunne on kuin työhaastattelussa. Keilailu, patikointi, kiipeily, ja vaikka ihan lenkkeily on toimivia itselle ja se laukasee sitä jännitystä kun saa tehdä samalla jotain.

Tämän takia en treffaile tuntemattomia. Pitää tutustua ensin ihan muissa olosuhteissa (töissä, opiskeluissa, harrastuksissa). Silloin ne pahimmat odotukset on molemmin puolin jo karisseet ja voi olla oma itsensä (vaikka oikeat trefit jännittäisikin).