Lue keskustelun säännöt.
Runo tähän hetkeen
29.08.2024 |
On ilta ja aurinko paistaa kuolleesta kulmasta.
Olen eläin ja saalistan yöaikaan haukkoja.
Etsin turvallista yösijaa.
Näin sinut kulkemassa kotiisi.
Saalistin sinut.
Sain ruokaa ja kodin.
Saa sammuttaa valot.
Hyvää yötä rakkaani.
Kommentit (59)
Ihan vinkiksi teille että runoudessa luovuttiin mitallisuudesta jo vuosisata sitten. Ja loppusoinnut eivät tarkoita mitallisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kriitikot löysi paikalle mutta ei yhtään runoilijaa? Helppo arvostella jos ei itse tee muuta.
Sitä ihmettelen että siinä tuen saajassa (Ukraina)
on joku ongelma jonkun mielestä
(aina)
tuotiin erikseen esiin nimenomaan sateenkaariväki,
jonka jokainen näki
joita moni pitää saastana.
toiset asiana vakavana
Onko se väki erikseen mainittava,
aina uudelleen nostettava
eikö tuki mene kaikille?
vai vain toisille?
Onko ukrainassa erityisen paljon homoja, vai pelkkiä pomoja?
joita venäjä tai venäjän johto halveksii?
joista toiset uneksii?
Oliko se tuki tarkoitettu tämän hoitoon sairautena? Oliko tuki tarkoitettu niinkuin haureutena?
Oliko tämä vakavampaa kuin sota?
Tehdäänkö avustuksilla näille kota?
Me emme tiedä lopulta mihin tuki katoaa
ehkä joku niihin ensin kajoaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menen metsään poimimaan kukkia. Otan vauvan mukaan. Hyvästi.
Vauvalle terveisiä. Hän on Jumalan siunaama aina.
Sanoisin että tässä vaiheessa on myöhäistä toivottaa mitääm.
He paaavat kun kun kukat tai lehdet on poimittu. Hyvät toivotukset eivät mene koskaan hukkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kalu alkaa sykkiä kohta pitää potkurilla lykkiä.
Syksy on, syksy on, sammuu lyhty auringon. Tuuli metsän teitä hiipii puitten lehdet repii, riipii, kukat nukkuu ikävään, ikävään".🥀
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aurinko ei laske koskaan
jos silmä meni roskaan
aurinko ei laske, se on paradoksi
joku sen lopulta keksi
maapallo eteen käy
liikkeelle loppua ei näy
näin yö ja päivä vaihtuu
mielenkuva auringon laskusta haihtuu
pyörimme vain mukana
olomme on sekava
Röttelöinen talo pellon laidalla siintää, melskaa sikäläinen sekalainen seurakunta
Elonkorjuu, satoa niittää, lystipidolla siitä kiittää, vallaton tahti tuo minkä sahti suo
Jos karhunpainiksi meno yltyy hamehelma jo varhain siihen kyltyy. Miehet ne vain ohraa kittaa jo ottavat miehestä mittaa.
Oljenkorsi hampahissa tahtia lyö, loppunut onpi työ, hamehelmat huumoria veisaa jätkät rivissä tokaisee kiusata ei saa
Valihtevat isäntää talolle piiaksi se taisi olla isännille jo liiaksi, tuohtunut tunnelma hyvvää ei takkaa kun jo porstuassa mies housuunsa kakkaa. Huumori tuosta ei mihinsäkkään lakkaa, emännät jo kantamuksiansa pakkaa.
Juhlien on aika loppu, emmännille taisi tulla hoppu. Isännät keskenänsä juo, emännät tämän kunnian suo. Työläs arki taka-alalle painuu kotityöt kodossa vainuu, sitä ei herrasväki mielissään varto, nyt odottaa jo mielissäin tarto. Remusakki viimein sammuu yhteinen sävel on ammuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hetkinen meni hektinen
Lattia kannattelee
Rakkaus ja kuolema. Saisipa kokea myös ensimmäisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Astun polulle
kaiku tervehtii
haiku loikkii vastaan
Aamulla loppuu eilinen kalja,viinistä löytyy viimeinen malja,täytyypä hakea vielä lisää kohta muistutan kuollutta isää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nostan hymyn huulille
Silmänpohjan kautta
Unessa olen onkimaton
Riippumaton
Jumalaton
Uskomaton
Sataa, sataa, metsä kastuu.
Metsästäjä paskaan astuu
Ne olivat parhainpia aikoja
ne olivat huonoinpia aikoja
Se ol viisauden ikä
se ol tyhmyreitten ikä
se ol Beliefin Epookki
se ol Incredulin Epookki
***
Vierailija kirjoitti:
Ne olivat parhainpia aikoja
ne olivat huonoinpia aikoja
Se ol viisauden ikä
se ol tyhmyreitten ikä
se ol Beliefin Epookki
se ol Incredulin Epookki
***
Se ol Valon merenpoika
Se ol Pimeyden merenpoika
Se ol toivon lähde
se ol despoottien talvi
Liu kastui
Pikku Liu
Irvikissa tarjosi
Kas tässä sateen varjosi
Jos luulit tätä totoroksi
On sulla väärä digipoksi
Ruudussa on outo naama
Pakko olla dalai laama
Kuulokkeet on hukassa
Se söi ne kusi sukassa
99 farts
Eikä kukaan kuule
Jatka vaan siellä kansanopiston kirjoittajapiirissä käymistä. Ei nuo tekeleet koulutytön raapustuksia parempia ole kliseisine kielikuvineen.