Sinä joka et ole somessa, tunnetko ulkopuolisuutta?
Oon poistunut niistä, ei oo mun juttu. Mut nyt oon tuntenut oloni hieman ulkopuoliseksi kun kaikki työkaverit on siellä ja päivittäin kuulen heidän kommentoivan milloin kenenkin päivityksiä ym. En haluaisi yhtään palata someen enkä päivittää mitään elämästäni mutta pelkään jääväni ulkopuoliseksi. En ymmärrä miten some voi olla niin tärkeä ihmisille. Miten muut olette asian ratkaisseet?
Kommentit (17)
Some on toksista paskaa ja täysin turhaa. Jokainen päivitys on turhanpäiväinen paitsi somekuplan sisällä. Oikea maailma on irti somesta eikä some voi koskaan koskettaa sitä. Lopetin facebook-tilini kaksi vuotta sitten enkä ole palaamassa takaisin.
En tunne. Kuulin 2 henkilön keskustelun tässä 1 päivä.
- Ei sekään henkilö kommentoinut tai reagoinut päivitykseeni
Sitten he jauhoivat seuraavat 5 minuuttia miksi ei ole reagoinut ja kuinka töykeää se on jne..
Ok, siis 2 elävää oikeaa ihmistä olivat vierekkäin, eivätkä puhuneet oikeista asioista keskenään vaan jostain virtuaaliklikkauksista...
Eläkää ihmiset oikeaa elämää! Keskittykää silloin sen ihmisen läsnäoloon ja yhteiseen hetkeen, kun sellaista vietätte.
En. En ole koskaan ollut missään somessa ellei tätä vauva.fi lasketa. Netistä luen uutiset ja käytän pankkia yms. palveluja.
Ja olen töissä IT-alalla.
Vierailija kirjoitti:
99 % nykyihmisistä on sellaisia, etten halua olla missään tekemisissä. Ja se jäljelle jäävä 1 % ei ole somessa.
Juuri näin.
Aluksi tuntui, enää ei. Aika auttoi.
En ole "oikeassa somessa", ainoastaan näillä höpöhöpökeskustelupalstoilla, tavallaan somea nämäkin. Ehkä joistain jutuista jään vähän ulkopuoliseksi, mutta olen introvertti niin ei se niin haittaa.
Vierailija kirjoitti:
En tunne. Kuulin 2 henkilön keskustelun tässä 1 päivä.
- Ei sekään henkilö kommentoinut tai reagoinut päivitykseeni
Sitten he jauhoivat seuraavat 5 minuuttia miksi ei ole reagoinut ja kuinka töykeää se on jne..
Ok, siis 2 elävää oikeaa ihmistä olivat vierekkäin, eivätkä puhuneet oikeista asioista keskenään vaan jostain virtuaaliklikkauksista...
Eläkää ihmiset oikeaa elämää! Keskittykää silloin sen ihmisen läsnäoloon ja yhteiseen hetkeen, kun sellaista vietätte.
Porukka flippaa täysin jos vatsapissa viesti on luettu mutta siihen ei ole kommentoitu emojilla. Alkavat jauhaa siitä kaikkea paskaa.
En ole ollut somessa moneen vuoteen. Vapaus on ihanaa! Somessa ollessa etenkin yksi laski aina peukkujaan ja kommentteja. Koska en käynyt joka päivä Facebookissa, hän kovisteli minua laittamaan peukutusta. Jos en olisi käynyt sitä tekemässä, olisin joutunut torjumaan hänen riitelynhalujaan. Hän muuten veti herneen nenään ja oikein soitti törkeän puhelun hän tajusi, ettei löydä minua Facebookista. Sanoin, etten ole hänelle mistään velkaa.
Poistuin Facebookista vuonna 2013. En ole koskaan ollut ig:ssä, TikTokissa, Snapchatissa tai vastaavissa. En myöskään deittisovelluksissa. Rehellisesti, en juurikaan koe ulkopuolisuutta. Joskus saan osakseni ihmettelyä ja useimmiten kysyn, että mitä menetän kun en ole niissä.
Alle 40v mies.
Vierailija kirjoitti:
En tunne. Kuulin 2 henkilön keskustelun tässä 1 päivä.
- Ei sekään henkilö kommentoinut tai reagoinut päivitykseeni
Sitten he jauhoivat seuraavat 5 minuuttia miksi ei ole reagoinut ja kuinka töykeää se on jne..
Ok, siis 2 elävää oikeaa ihmistä olivat vierekkäin, eivätkä puhuneet oikeista asioista keskenään vaan jostain virtuaaliklikkauksista...
Eläkää ihmiset oikeaa elämää! Keskittykää silloin sen ihmisen läsnäoloon ja yhteiseen hetkeen, kun sellaista vietätte.
Osa ilmeisesti kyttää 24/7 klikkauksia ja kommentteja sekä muiden saamia vastaavia. Kaikenlaiseen skeidaan sitä voi ainutkertaisen elämänsä käyttää!
Ääripään ihmiset kärsivät aina, mutta on olemassa kultainen keskitie. Ei ole pakko päivittää Faceen, miten vatsa toimi tänään.
Voi myös toimia, kuten introvertti vaimoni. Hän ei ikinä kirjoita mihinkään sosiaaliseen mediaan mitään. Esimerkiksi sukumme Whatsapp-ryhmään laittaa satunnaisen yläpeukun jollekin kuvalle.
Niinpä kukaan ei ihmettele, miksi ei tee mitään. Helppo juttu.
Lähdin somesta pois jo useampi vuosi sitten ja takaisin en mene!
Kyl mä sanoisin että jos somettomuus jättää sut oikeasti sen porukan ulkopuolelle, niin ei vaan voi olla kovin suuri menetys.
Jäin somesta pois joitain vuosia sitten. En jaksa sitä, kuinka ihmiset ottavat henkilökohtaisesti sen, jos ei heidän pävityksiään peukuttele tai kommentoi. Huomasin omasta itsestänikin, miten siihen voi jäädä koukkuun ja alkaa oikeasti tuijotella niitä tykkäyksiä, joilloin tajusin, että mun on aika poistua sieltä ja keskittyä taas ihan oikeaan elämään. Ei ole kaduttanut. Töissä toki huomaa, että jää vähän joidenkin juttujen ulkopuolelle, mutta ei se mua niin hirveästi haittaa.
Yksityisyys on voimavara. Olin nuorempana ulkoaohjattava, väkivaltaisia miehiä yms. Pohjalla hyväksikäyttö lapsena. Pieleen on mennyt suunnilleen kaikki. Nyt vanhempana en näe mitään syytä levitellä asioitani. Tiedän että löytäisin jotkut kaverit halutessani kaukaakin, mutta ei sitten kuitenkaan huvita. Av:lle kirjoitan joskus, mutta muu elämä tapahtuu irl. Elämä menee hirveän nopeasti. 50-vuotiaaksi voi bilettää. 60- vuotiaana tuleekin vaivoja, alkaa unohdella asioita, samanikäisiä kuolee.
99 % nykyihmisistä on sellaisia, etten halua olla missään tekemisissä. Ja se jäljelle jäävä 1 % ei ole somessa.