Päiväkodissa laitetaan sakset ja keppihevoset piiloon, koska väkivalta on varhaiskasvatuksessa arkipäivää

Äidit herätkää! Ei lasten ole hyvä olla siellä päiväkodissa. Kotihoito kunniaan ja lapsille turvallinen alku elämään.

Vierailija kirjoitti:

Haluavat tehdä kiinnipitoja. Mutta mistä resurssit siihen?



Kiinnipitoon tarvitaan aina kaksi aikuista, jo ihan lapsen ja aikuisen oikeusturvan kannalta. Kiinnipito voi kestää helpostikin tunnin tai ylikin, ja se sitten sitoo vähintään sen kaksi aikuista tilanteeseen.

Eli ehkä kannattaisi panostaa ennakointiin: pienet ryhmät, riittävästi aikuisia, aistikuormitus vähemmäksi, ei turhaa fyysistä kontaktia, haastavimmilla omat avustajat, siirtymien suunnittelu järkeväksi, fyysistä sallittua aktiviteettia lapsille.

Ei siihen tarvita kuin yksi aikuinen jollei sitten kyse ole poikkeuksellisen vahvasta lapsesta ja fyysisesti heikoista aikuisista. Mitään tuollaista kahden aikuisen sääntöä ei ole laissa. Lisäksi jos käytetään valjaita niin ei välttämättä tarvita yhtään aikuista (paitsi vähän matkan päähän pitämään silmällä muiden töiden ohessa).

Ennakointi ei toimi, koska lapsen on aivan liian helppo olla piittaamatta siitä ja tehdä mitä haluaa. Lisäksi ennakointiin ei edes ole rahaa.

Työskentelen päiväkodissa ja olen kuullut pitkään alalla olevilta työntekijöiltä, että meno on muuttunut aina vain hurjemmaksi. Tähän nyt löydämme monta erilaista syytä.

Medialaitteiden käyttö niin vanhempien kun lasten puolelta vaikuttavat lapsen aivoihin: lyhykestoiset mukaansatempaavat videot vähentävät pitkäjänteisyyttä. Erilaiset lapsille sopimattomat videot ja pelit voivat madaltaa kynnystä aggressiiviseen käytökseen. Tai mitä lapsen kehitykselle tekeekään vanhempien ja lapsen välisen vuorovaikutuksen vähentyminen, kännyköiden viedessä äidin tai isän huomioin.

Suositaan avoimia oppimisympäristöjä ja isoja päiväkotirakennuksia, joissa ryhmille on käytössä yhteiset eteiset, sekä isot ruokalat. Koulukin yleensä tungetaan samaan rakennukseen. Se ärsyketulva ihmisten, melun, tilojen vaihtelujen ja siirtymisien johdosta on aivan mieletön. Se kuormittaa lapsia ja erityisesti heitä, joilla jo ennestään on erityisherkkyyksiä ja keskittymisen haasteita.

Varhaiskasvatuksen vähäiset resurssit vaikuttavat myös. Ei ole aikaa ennakoida tilanteita. Monet väkivaltaiseen tilanteeseen johtavat kahnaukset olisi ollut minun työuran aikana vältettävissä, jos olisi aikaa ja riittävästi työntekijöitä. Puhumattakaan henkilöstön kuormittumisesta, joka johtaa poissaoloihin, joka taas johtaa sijaisiin, joka taas johtaa lasten oireiluun.

Lapset tiedostavat aikuisten keinottomuuden. Enää lapsia ei voi rajata siinä määrin kuin ennen. Lapset tietävät jo pienestä lähtien oikeutensa tulla esiin omana itsenään niin hyvässä kuin pahassa. Lasta tulee kannustaa ja kehua hienosta käytöksestä, ei rankaista huonosta. Lapset eivät pelkää seurauksia, koska tietävät että heillä on oikeus harjoitella omia tunnetaitojaan. 

Kannattaa välttää noita varhaiskasvatuslaitoksia ja laittaa mieluummin lapsi perhepäivähoitoon. Siellä on kodinomainen ympäristö ja useimmilla perhepäivähoitajilla maalaisjärki pelaa.

Onkohan näitä ongelmia enemmän isoissa ryhmissä? 



tästä syystä kannattaa muuttaa maalle lasten kanssa . Ja valita se asuinpaikka maantieteellisesti niin, että siellä on pakko olla oma päiväkoti ja koulu. Itse asun sellaisessa paikassa . Koulussa ryhmäkoko 12-20 ja päiväkodissa samaa luokkaa kun huomioidaan vuoropäiväkodin aikataulut. 



maantieteellisesti siis paikka jossa on jokin rajoittava tekijä, esim järvi ja seuraavat kylät /kaupungit tarpeeksi kaukana ettei niihin voi lapsia pakottaa (ja järvi tms muu tekijä aiheuttaa sen että väliin ei tule mitään moottoritietä).  Toki tarkistaa että onhan siellä olemassa ko. palvelut . 

työmatkaa on tunti suuntaansa mutta on lapsen lapsuuden arvoista. 

Kotoahan se malli otetaan. Sen jälkeen se tuodaan päiväkoteihin ja kouluihin. Jossain vaiheessa jos ei jo nyt se näkyy työelämässä. Myös vanhusten yksiköissä on ihmisiä joiden tekemisiä pitää vahtia jatkuvasti etteivät satuta muita. 

Tästäkään ei varmaan saa täällä keskustella. Aamulla oli hyvä keskustelu koulussa kiusaamisesta, mutta kas kummaa eihän tästä aiheesta saanut puhua. Hys hys!

Vierailija kirjoitti:

Onkohan näitä ongelmia enemmän isoissa ryhmissä? 



tästä syystä kannattaa muuttaa maalle lasten kanssa . Ja valita se asuinpaikka maantieteellisesti niin, että siellä on pakko olla oma päiväkoti ja koulu. Itse asun sellaisessa paikassa . Koulussa ryhmäkoko 12-20 ja päiväkodissa samaa luokkaa kun huomioidaan vuoropäiväkodin aikataulut. 



maantieteellisesti siis paikka jossa on jokin rajoittava tekijä, esim järvi ja seuraavat kylät /kaupungit tarpeeksi kaukana ettei niihin voi lapsia pakottaa (ja järvi tms muu tekijä aiheuttaa sen että väliin ei tule mitään moottoritietä).  Toki tarkistaa että onhan siellä olemassa ko. palvelut . 

työmatkaa on tunti suuntaansa mutta on lapsen lapsuuden arvoista. 

Ei takaa yhtään mitään ja kokemusta on siltäkin puolelta. Ei tarvita kuin yksi tai kaksi lasta ja koko ilmapiiri on tuhottu olipa se paikka kunta kylä tai kaupunki. Mutta hyvä puhe maaseudun elinvoiman puolesta.

Itsekin vakassa töissä olleena, ei enää ikinä. 7kk jaksoin pitkin hampain. 

Virhe tehtiin siinä vaiheessa kun väkivaltamonopoli siirrettiin hoitajilta lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa välttää noita varhaiskasvatuslaitoksia ja laittaa mieluummin lapsi perhepäivähoitoon. Siellä on kodinomainen ympäristö ja useimmilla perhepäivähoitajilla maalaisjärki pelaa.

Mun lapsuudessa meidän naapuri oli pph. Lapset "ulkoilivat" eli saivat kävellä soralla. Mitään ulkoleluja ei ollut eikä todellakaan mitään pelejä. Tämä siis 1999.

Me taas ostettiin asunto pariskunnalta, jossa rouva oli ollut pph koko tämän vuosituhannen. Lasten naulakko tippui näytössä seinältä. Oli sellainen iso kelluva kaappi, jonka pohjassa on naulakot. Koko hökötys oli kahden liian pienen ruuvin varassa seinässä. Lisäksi kävi ilmi että asunnon keittiön "rasvakerros" ei ollut rasvaa, vaan asunnossa oli poltettu sisällä ja lapset pidettiin suurimman osan ajasta nukkumassa.

Kolmas tietämäni pph oli vuosia napannut hoitopäivän aikana muutamat oluet siinä työn lomassa. Joka päivä.

Ei ikinä pph:lle.

Sairasta

Vierailija kirjoitti:

Onkohan näitä ongelmia enemmän isoissa ryhmissä? 



tästä syystä kannattaa muuttaa maalle lasten kanssa . Ja valita se asuinpaikka maantieteellisesti niin, että siellä on pakko olla oma päiväkoti ja koulu. Itse asun sellaisessa paikassa . Koulussa ryhmäkoko 12-20 ja päiväkodissa samaa luokkaa kun huomioidaan vuoropäiväkodin aikataulut. 



maantieteellisesti siis paikka jossa on jokin rajoittava tekijä, esim järvi ja seuraavat kylät /kaupungit tarpeeksi kaukana ettei niihin voi lapsia pakottaa (ja järvi tms muu tekijä aiheuttaa sen että väliin ei tule mitään moottoritietä).  Toki tarkistaa että onhan siellä olemassa ko. palvelut . 

työmatkaa on tunti suuntaansa mutta on lapsen lapsuuden arvoista. 

Nämä on vaan niitä asioita, joista sitten lopulta säästetään. Ainakin meidän alueella syrjemmässä sijaitsevat päiväkodit ja koulut lakkautetaan yksi kerrallaan. 

Vierailija kirjoitti:

Johtuneeko siitä, että eräät ja niiden vanhemmat, eivät ole koskaan asuneet kalustetuissa huoneissa, puhumattakaan siitä, että tuntisivat sakset. Viisakkoveitset tutumpia.

Suurin osa päiväkodin asukeista ovat suomalaisia.

Nille päivänsäteille ja kullinnupuille voi rakentaa pehmustettuja ja äänieristettyjä pyöreitä huoneita, joissa lelut ja värikkäät palikat on naulattu kiinni lattiaan. Kalustus on rakennettu teräsputkesta, ja sekin on pulttikiinnitylsellä lattiassa. Siinä, kun päivän repivät, riuhtovat ja huutavat kurkkusuorana yrittäessään kamoja irti lattiasta, katoaa kummasti se ylimääräinen energia. Klo 13 on yhteisruokailu vastaavassa huoneessa, safka on pesuvadissa, ruokailutyyli vapaa (ei aterimia). Ruuan jälkeen vessatus ja sieltä suihkulinjaston läpi iltapäivälevolle lepositeissä. Ennen kotiinlähtöä vielä 1,5h juoksutusta aidatulla ja lukitulla alueella. Tuskin tekee enää hirveesti mieli riehua.

-erityiskasvatuksen erityisasiantuntija ja prosessori-

Vierailija kirjoitti:

Työskentelen päiväkodissa ja olen kuullut pitkään alalla olevilta työntekijöiltä, että meno on muuttunut aina vain hurjemmaksi. Tähän nyt löydämme monta erilaista syytä.

Medialaitteiden käyttö niin vanhempien kun lasten puolelta vaikuttavat lapsen aivoihin: lyhykestoiset mukaansatempaavat videot vähentävät pitkäjänteisyyttä. Erilaiset lapsille sopimattomat videot ja pelit voivat madaltaa kynnystä aggressiiviseen käytökseen. Tai mitä lapsen kehitykselle tekeekään vanhempien ja lapsen välisen vuorovaikutuksen vähentyminen, kännyköiden viedessä äidin tai isän huomioin.

Suositaan avoimia oppimisympäristöjä ja isoja päiväkotirakennuksia, joissa ryhmille on käytössä yhteiset eteiset, sekä isot ruokalat. Koulukin yleensä tungetaan samaan rakennukseen. Se ärsyketulva ihmisten, melun, tilojen vaihtelujen ja siirtymisien johdosta on aivan mieletön. Se kuormittaa lapsia ja erityisesti heitä, joilla jo ennestään on erityisher

Hyvä pointteja. Mulla ei ole lapsenlapsia, mutta kun olen hoitanut sukulaislapsia, olen ihmetellyt lapsille suunnattujen mitä-lie-tik-tokkien määrää ja laatua. Siinä missä omat lapseni viime vuosituhannella istuivat telkkarin ääressä katsomassa 1-1,5 tunnin mittaisia lapsille tarkoitettuja lastenohjelmia tai Disney-elokuvia, nämä nykyiset ohjelmat  kestävät hädintuskin kahta minuuttia. Ei mikään ihme, jos lasten keskittymiskyky ja kärsivällisyys on heikentynyt, kun jo pienestä pitäen tulee jatkuvalla syötöllä lyhytkestoista säpinää, joissa ei ole oikeasti edes mitään juonta tai ajateltavaakaan. 

Vaihdoin oman lapsen päiväkodin alueen rauhallisempaan ryhmään, kun lähi-idästä tulleen perheen tytär yritti puhkoa lapseni silmän suutuksissaan. Olin syvästi järkyttynyt ja mietin, mistä tuo niin pieni tyttö oli oppinut hyökkäämään veitsellä lapseni kimppuun, kunnes katsoin vanhempiin. 5 lasta eivätkä pitäneet kellekään kuria, ennen kun sain lastensuojelun heille kylään. 

Vierailija kirjoitti:

5 lasta eivätkä pitäneet kellekään kuria, ennen kun sain lastensuojelun heille kylään. 

Kun ulkomaalaiset perheet tulevat Suomeen, niin ensimmäinen asia mikä niille kotouttamiskoulutuksessa kerrotaan on se, että lapsille ei Suomessa saa pitää kuria. Heidän kotimaissaan on kyllä hyvinkin tiukka kuri kouluja myöten, ja on aikamoinen järkytys, kun Suomessa siitä joutuu äkkiä oppimaan eroon. Käytännössä se mitä tuossa tapahtuu on, että lapset kaappaavat vallan näissä perheissä.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa maahan muuttajien aiheuttamilta ongelmilta. Ei suomalaiset lapset taistele saksilla.

Kyllä taistelevat ja myös uhkailevat niillä opettajaa. Aivan kotimaiset pullaposket.

Tuntuu siltä, että kaikki kieltäminen, "ei"- sana tai ylipäätään lapsen minkäänlainen kasvattaminen katsotaan henkiseksi tai fyysiseksi väkivallaksi. Aina pitäisi vain ymmärtää eikä ikinä asettaa rajoja.