alle 2v tyrannit! apuja!

että pääsisit vaikka yksin kävelylle rauhoittumaan niin empä muuta neuvoa osaa antaa kuin että nuku kun lapsetkin nukkuvat.



Pienten lasten kanssa vaan on tämmöistä, tiedän mistä puhut. Mulla tohon päälle vaan 2.5v esikoinen. Eli 3 alle 3v, hulinaa riittää ja mies myöskin reissutöissä. Meillä onneksi niin ihana mummo että tulee arkisin joka päivä kaymään kahvilla ja on lasten kanssa sen hetken kun käyn koirien kanssa ulkona. Pääsee hetkeksi hengähtämään.



Voimia.

Toivottavasti eivät noin sekoa 2-vuotiaina. En osaa kauheesti neuvoa... eivätkö rakenna legoilla tai tee nuppipalapelejä tms hiljaista hommaa? Yks mikä meillä kans rauhottaa on omenan tai porkkanansiivut kouraan.



Mulla on kans mies usein poissa, joten sympatiat täältä. : )

mä kun luuli että mulla on asiat huonosti! siis saman ikäinen uhmis mullakin YKSI kappale ja otan jo siitä stressiä. ainut keino millä oon saanut riehumiset loppumaan on se napakka " huuto" että nyt seis, ja sitten aloitetaan alusta uusilla leikeillä ym. ehkei paras mahdollinen keino mutta kun hempeät keinot on kokeiltu ja todettu hyödyttömäks on pakko ottaa ohjat kovalla kädellä.

on oikeita petoja... (hellässä mielessä tarkotettuna).. mulla kaks ja yks vuotias ja kyllä kans hulinaa riittää.. kannattaa muistaa että tässä iässä on se paras hetki määritellä kaapin paikka, nyt jos luistaa niin myöhemmin on aina vaikeampaa. vaikka tekee tiukkaa niin koita pitää komentoa yllä äläkä sorru lahjomaan jne. ja koita keksiä jotain mitä ne vois tehdä ja sinä saisit vaikka vieressä lukea lehteä tai vaan istua... jotkut värikynät jotka ei kauheesti sottaa ja paperia.. tai pelit tms missä menis ees hetki ja saisit lepää

mies kans reissuhommissa. Sillon kun on oikein meno päällä ja mulla menee hermot niin on nää vaihtoehdot:



-ulos

-dvd ja jotain naposteltavaa

-piirtäminen

-musiikki ja " tanssi"



Näillä saan yleensä ainakin sen 10min aikaa itselleni et voin juoda kahvin rauhassa, joskus jopa ruhtinaallisen tunnin rauha :) Ulkona tietty voi mennä pidempäänkin.

kun se ainut keino alkaa olla toi raivona huutaminen, että nyt loppu! Ja minäkun luulin, ettei sellaisia keinoja tarvitse käyttää enkä haluaisikaan. Se vie itseltä niin paljon energiaa. Toinen vähän leikkii itsekseen, mutta toinen ei oikeastaan. Välillä otan syliin, mutta siinä eivät ole hetkeäkään, vain sylissä ollaan jos kävelen. Aika mahdottomuus siis! huomaan että miten enemmän olen väsynyt ja täynnä tätä sitä etäisemmäksi alan loitota lapsista ja se on tosi pelottavaa. Missä ovat ne vauvat jotka jäivät siihen mihin ne laittoi :)

sekin ahdistaa kun siivoan välillä lelut, samantien ne heitetään ja levitellään joka ikiseen paikkaan. Olen ollut mielestäni aika tiukka ja tomera kuka määrää kaapin paikan, valitettavasti nyt pystyn tekemään se enää suurimmaksi osaksi kamalan huudon seurauksena. Täytyy sanoa, että olisin nyt todella mielelläni töissä mutta en pysty sitä nyt tekemään pakon sanelemana. Kiva kuulla, että muillakin on tällaista, minusta vain tuntuu että olen aivan yksin ja seinät kaatuu päälle ja minnekkään ei tietenkään pääse kun pakkanen paukkuu ja lapset nukkuu. Kun ovat kipeinä, nukkuvat vähän huonommin. Hemmetti, kukapa olisi uskonut että tällaisia tunteita tuntee lapsiaan kohtaan, niitä rakastaa maailmassa yli kaiken, mutta silti ....

vain yksi vähän alle 2 vee terroristi, mutta hänelle ei aina tarpeeksi aikaa, kun vauvakin vaatii välillä huomiota.



lähinnä halusin kysyä toimiiko muilla tiukka äänen korottaminen? Meillä, kun se ei aiheuta mitään reaktioita. ainoa keino on hakea tilanteesta pois, ja se ei onnistu aina nopeasti esim. imettäessä pienempää



ap:lle en siis osaa apua antaa, paljon myötätuntoa kyllä.

ajatusvirhe, eivät lapse nuku nyt, vain pakkanen paukkuu.

tässä lyhyesti:

1. lopeta itse huutaminen

2. sanot napakasti EI ja jos ei tehoa, viet jäähylle/ otat lelut pois/ viet pois tilanteesta

3. lyöminen ja toisen kiusaaminen ei ole missään määrin sallittua, puutut siihen aina

Ihan totta, ei pitäsi itse huutaa. siitä syystä

varmaan lapset käyttäytyvät kuten käyttäytyvät. Täytyy

yrittää hillitä enempi itseään. Pystynkin siihen paremmin,

kun en ole näin uupunut ja mies on auttamassa, illat ja viikonloput.

Nythän kaikki on minun kontollani. Mutta täytyy yrittää. Ja kyllä olen katsonut noita nannyja. Ja meillä on aina pienestä pitäen jaettu lelut, siis yritän opettaa, että ne jaetaan. Aina on pyydetty anteeksi jos on lyöty tahallaan tain vahingossa. Aina olen pyrkinyt olemaan tasapuolinen ja rauhallinen, mutta nyt tuntuu että kaikki menee vain niin äärimmäisyyksiin. Mutta tämäkin että sain tänne purettua, auttoi paljon. Kiitos vastanneille ja sypatiat todellakin kaikille samojen ongelmien kanssa taisteleville, varsinkin kolmen äidille, huh, en tiedä miten teet kaiken sen.

Kiva myös että kolmosen äiti tulee kylään joka päivä, todella hienoa! Oletko kauan yleensä poissa, kauan äitisi vierailee? itselläni on vähän se, että jos joku tulee kylään, sitä vain sitten juttelee ja viihdyttää vieraita osaamatta lähteä pois. Täytyy sitten sitäkin nyt yrittää vaikka jo tänään kun saan veljeni kylään.

Kauhean vaikeaa asettaa rajoja tälle uhmailija 2-v:lle, kun imettämässä vauvaa. Tää parivuotias, kun oikein käy laittamassa oven kiinni ennen kuin menee tekemään tuhmuuksiaan. Kiipeää keittiön kaappien päälle hakemaan jotain kiellettyä tai muuta vastaavaa.



Onneksi siitä tiedän, et nyt tuli kiire :) Ja sit vauva parkuu, ku tissi lopsahti suusta. Huoh! Ja aika ärhäkkä paketti tämä meidän parikuukautinenkin. Jos suuttuu jostain niin ei periksi anna. Pitää todella sitten " lepytellä" , että antaa " anteeksi" tämän hurjan tempun, että repästään tissi suusta ennen, kun vatta on täysi :)



Aina näin rauhallisena hetkenä naurattaa nää jutut, mutta kun itseä väsyttää, niin kyllä siinä aina muutama kiukun ja väsymyksen kyynel tulee tirautettua.



Ei voi muuta sanoa, että onneksi tämä esikoinen meillä on ollut helppo lapsi. Ihan ihmetyttää miten erilaisia nää muksut voi olla.

2v. on tollainen. kehitykseen kuuluu tavaroiden heittely, raapiminen ja läpsiminen, itsekkyys ja kauhea uhma. kaiken sammuttaminen ja päälle laittaminen myös on nyt ajankohtaista. voin sanoa, että aika auttaa. 3v. on jo aivan erillainen. meillä poika nyt 2.10kk ja ei enään heittele tavaroita ja raavi isoveljeänsä selästä. eikä nappuloiden painaneminkaan enään kiinnosta.

alkaa olla jo samaa luokkaa. Tätäkö tää nyt sitten on sinne 2v. asti (vai 20v asti!? :D)? Tosi väsynyt täälläkin ja mitkään jäähyt tuskin ovat näille tillikoille ajankohtaisia. Tänäänkin aamu 6 herätys, sitten tuskin jaksoivat olla hereillä lounaaseen. Ruoka ei kelpaa eikä maito. Päiväunille vein nukahtivat puoleksi tunniksi ja nyt kiskovat lakanoita sängyssään ja kätkättävät. En tajua tuotakaan, aikainen aamuherätys aiheuttaa aina pätkät päiväunet ja sitä myötä koko päivä on yhtä huutoa ja hulinaa ja suoraan sanottuna helvettiä.

ja kaksi vähän vanhempaa, mutta päivät on helvettiä, sanon minäkin. Kaikki aika menee pienen villikon perässä. Ei se näin pitänyt mennä...