Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Koulukiusattu

Vierailija
28.08.2024 |

Kun on nuori mies jolla on omat lapselliset haaveet olla sankari, kiusaaminen, väkivalta ja nolaaminen on hirveätä.

Olen itse kiusattu,nykyään  63 vuotias ja edelleen tunnen häpeää siitä että en ollut tarpeeksi kova että olisin voinut pysäyttää tuon kauhean toiminnan.

Kukaan ei välittänyt. Minua lyötiin, mukiloitiin ja nöyryytettiin kaikkien nähden mutta kukaan ei puuttunut asiaan.

Pohdin itsemurhaa ja olin aika lähellä toteuttaakseni ajatuksen,

Nyt olen ihan ok, tavallaan jotenkin menestynytkin, mutta päivääkään ei mene että en ajattelisi kauheutta.

Te, jotka kiusaatte, lopettakaa. Te, jotka olette kiusattuja, hakekaa apua.

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 |
28.08.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Niinpä. Täytyy muistaa että joku tollo voi kiusata fiksumpaansa jostain syystä, ja oikeuttaa sen itselleen jostain kolmannesta. Pahaltahan se tuntuu jos mukiloidaan. 

Vierailija
2/4 |
28.08.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Viisautta ei ole ihmisille annettu, mutta sitä voi rukouksessa pyytää.

Harva vain nöyrtyy siihen. 

Useat liittyvät kiusaajien puolelle pönkittämään omaa egoaan kiusaamalla toisia.

Koulun jälkeen jatkavat sitä sitten työelämässä. Sitä kovemmin kiusaavat mitä vähemmän heistä välittää.

Osa siirtyy sanoista tekoihin kun kiusaaja ei saa tyydyttävää reaktiota kiusatusta.

Surkuhan niiden puolesta tulee, kun on niin vähän suotu. 

Paljon rukoiltavaa tänä iltana... 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/4 |
28.08.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Up

Vierailija
4/4 |
28.08.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Täällä toinen, lähes koko kouluajan (peruskoulusta lukioon) kiusattu. Piakkoin 40 lasissa. Pikkuhiljaa pääsemässä jotenkin jaloilleen. Ehkä. Tosin vasta sain vähän lisää ikäviä uutisia. Katsotaan nyt kuinka sen kanssa käy. Häpeä omasta "heikkoudesta" edelleen vahva. Ei kavereita (työkavereita ei lasketa). Ei ystäviä. Ei puolisoa. Ei lapsia. Eikä tule ikinä olemaankaan. Ei vieläkään tunne kuuluvansa yhtään minnekään. Odottaa koko ajan vaan jonkin taas kaatuvan. Ehkä siksi että joku päättää tuosta vain "lyödä puukon selkään" tai siksi ettei itse osaa olla osa yhtään mitään. Kun on tottunut olemaan ulkopuolella. Aina kun yrittää saada edes jonkinlaisen kontaktin johonkin henkilöön, tämä henkilö vetäytyy heti kuoreensa. Kukaan ei edes vaivaudu katsomaan pintaa syvemmälle. Kyllästynyt olemaan yksin. Muttei saa (tai anneta) olla osa mitään. Saa nähdä kuinnka kauan vielä jaksaa.