Lue keskustelun säännöt.
Kuivia alkoholisteja paikalla?
25.08.2024 |
Moi.
Olen 38v alkoholisti ja yrittänyt löytää motivaatiota juomisen lopettamiseksi.
Tullut kuunneltua paljon aiheesta podcasteja ja lukenut artikkeleita. Monissa näistä jutuissa kuivat alkoholistit kertovat "saavansa paljon enemmän tilalle", kun ovat lopettaneet juomisen.
Voisiko joku avata mitä se "paljon enemmän" tarkoittaa konkreettisesti? Olen aika ajoin useamman viikon juomatta ja odotan tämän jonkin löytyvän, mutta se ei koskaan löydy.
Oma arki menee normaalisti hammasta purren ja viikonloppua odotellen, että pääsee juomaan. Perjantaina jo aamupäivästä alkaa helpottamaan oloa kun tietää että iltapäivällä saa avata korkin.
Mikään ei tunnu kivalta ilman alkoholia. On harrastuksiakin, niitäkin harrastan aina humalassa. Olen toki kokeillut myös ilman, mutta ei ole yhtä mukavaa.
Mitä se kuivien alkoholistien "paljon enemmän tilalle" tarkoittaa?
Kommentit (66)
Sitä on vaikeata selittää. Sulta poistuu se pakko juoda. Et oo kireä ja vain odota perjantaita ja pään nollausta. Et enää pakene.
Raittiina saat vapauden ja se mahdollistaa ihan mitä tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hakeudu AA-ryhmään joko paikan päälle tai netissä. Lisätietoa saat osoitteesta www.aa.fi
Antabus voi myös olla isokin "kyynärsauva" raittiuden alkuvaiheessa, mutta kaikille se ei pelkästään riitä. Jos haluat enemmän yksilöllistä tukea juomisen lopettamiseen, niin oman kaupunkisi tai kuntasi päihdetyöstä saat apua.
Mikäli takana on rankka ryyppyputki, niin aloita raitistuminen katkaisuhoidon kautta. Omakustanteisesti tai sosiaalityön maksusitoumuksella voi mennä Minnesota-hoitoon yms. laitoshoitopaikkoihin.
Itse olen ollut kohta kaksi kuukautta raittiina, otan Antabusta 100mg päivittäin ja käyn AA-ryhmässä kahdesti viikossa. Tässä ollaan vielä sen verran alussa, että alkoholia tekee välillä mieli aivan järjettömästi, ahdistaa ja suututtaa eikä mikään oikein innosta. Fyysinen ja psyykkinen vointi ovat kuitenkin jo paljon paremmat; mieli on kirkkaampi, uni tulee paremmin ja energiaa riittää. Tsemppiä sinulle, kyllä sinä pystyt raitistumaan kunhan löydät itsellesi oikeanlaista apua ja riittävää motivaatiota!
Vierailija kirjoitti:
Sitä on vaikeata selittää. Sulta poistuu se pakko juoda. Et oo kireä ja vain odota perjantaita ja pään nollausta. Et enää pakene.
Raittiina saat vapauden ja se mahdollistaa ihan mitä tahansa.
Kuinka kauan pitää olla juomatta, että saa tämän selittämättömän tunteen?
Moi,
Minulle se "paljon enemmän" tarkoittaa mm. näitä asioita:
Ei kaameata krapulaa morkkiksineen.
Aloin lenkkeilemään ja syömään terveellisesti.
Hoikistuin, jopa kaunistuin.
Löysin puolison jota rakastan.
Rahaa säästyi ja aloimme matkustelemaan.
Välit läheisiin korjaantuivat.
- Terv. äippä, ilman alkoholia ja tupakkaa vuodesta 2004.😊
Minä en ole alkoholisti mutta eräästä toisesta riippuvuudesta kuiville rämpinyt.
Alkuun irrottautuminen oli pelkkä päätös - ei jonkin oivalluksen seuraus tms. Mielessäni ei yhtäkkiä napsahtanut mitään. En alkanut yhtäkkiä kokea, että elämä on parempaa ilman tätä asiaa x jonka vuoksi irrottautunut siitä. Päinvastoin. Alkuun masensi ja pahasti. Mikään ei tuntunut miltään.
Nyt vuosien jälkeen tilanne on siinä mielessä edelleen sama, että en vieläkään saa mistään sellaisia huippuja kuin sain asiasta x. Mutta. Kun on nyt joidenkin vuosien ajan elänyt emotionaalisesti loivempaa vuoristorataa, niin siihen alkaa hiljalleen tottua. Ne vaisut huiput alkaa hiljalleen tuntua jopa joltain. Pääosin on tasapaksua, sitten jokin asia tuntuu ihan pikkuisen joltain ja yhtäkkiä tuo vaisu kiva onkin suhteellisesti melkeinpä tosi kivaa. Tietenkin ne menneen elämän megahuiput välillä välähtelee mielessä, mutta aina vain harvemmin ja harvemmin.
Mutta vielä olennaisempaa: Mieli on vuosien aikana alkanut arvostaa sitä, ettei megahuippuja seuraavia megalaskuja ole myöskään. Sitä on jotenkin tasapaksun tyytyväinen ja helpottunut. Ei erityisen huippuonnellinen, ei kilju riemusta. Mutta tyytyväinen.
Ja sitä ainakin itse nykyisin arvostan paljon.
No joo. Kaiketi se, että voiko saavuttaa tuollaisen tyytyväisyyden emotionaaliseen tasapaksuuteen, riippuu ainakin vähän siitä, miten kyllästynyt nousuja seuranneisiin laskuihin kuiville vetäytymisen aikana oli. Jos nousujen autuus omassa mielessä vielä päihittää laskujen kauhut, niin voi olla vaikeaa tyytyä tasapaksuun elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sinun täytyy vain juoda niin kauan, että oma pohja tulee vastaan.
Tuhansia kertoja takana "ei enää koskaan" kokemuksia, mutta elämä selvinpäin on vaan ihan perseestä.
Siinäpä se - juo kunnes haluat elää selvänä. Ei ole muuta keinoa, tiemmä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä on ne harrastukset joita harrastat humalassa?
Kalstusta, veneilyä, luonnossa liikkumista, pyöräilyä. Näiden lisäksi kavereiden kanssa puistoilua, mutta siitä varmaan pitää ainakin luopua, jos mielii selvänä olla.
Aina kun lähden harrastamaan, niin taskussa on viinapullo tai reppu täynnä olutta.
Tänä viikonloppuna kävin keräämässä sieniä ja join taas 0.7l viskipullon siinä ohessa.
Siis. Oletko nyt ihan tosissaan? 😮
En nyt ala saarnaamaan että olet muillekin turvallisuusriski noilla promilleilla, ihmettelen vaan miten ihmeessä sä missään "liikut" ja harrastat tai saat sitä noilla juomilla aikaan.
Mä luulin että mä oon paha, kun saattaa mennä viskipullo viikonlopusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä on vaikeata selittää. Sulta poistuu se pakko juoda. Et oo kireä ja vain odota perjantaita ja pään nollausta. Et enää pakene.
Raittiina saat vapauden ja se mahdollistaa ihan mitä tahansa.
Kuinka kauan pitää olla juomatta, että saa tämän selittämättömän tunteen?
Juomatta päivän, sata päivää vai enemmän? Sitten, kun olet raitis. Kyse ei ole juomattomuudesta vaan raittiudesta.
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole alkoholisti mutta eräästä toisesta riippuvuudesta kuiville rämpinyt.
Alkuun irrottautuminen oli pelkkä päätös - ei jonkin oivalluksen seuraus tms. Mielessäni ei yhtäkkiä napsahtanut mitään. En alkanut yhtäkkiä kokea, että elämä on parempaa ilman tätä asiaa x jonka vuoksi irrottautunut siitä. Päinvastoin. Alkuun masensi ja pahasti. Mikään ei tuntunut miltään.
Nyt vuosien jälkeen tilanne on siinä mielessä edelleen sama, että en vieläkään saa mistään sellaisia huippuja kuin sain asiasta x. Mutta. Kun on nyt joidenkin vuosien ajan elänyt emotionaalisesti loivempaa vuoristorataa, niin siihen alkaa hiljalleen tottua. Ne vaisut huiput alkaa hiljalleen tuntua jopa joltain. Pääosin on tasapaksua, sitten jokin asia tuntuu ihan pikkuisen joltain ja yhtäkkiä tuo vaisu kiva onkin suhteellisesti melkeinpä tosi kivaa. Tietenkin ne menneen elämän megahuiput välillä välähtelee mielessä, mutta aina vain harve
Tämän kirjoittaja elää siis tyytyväisenä tasapaksua elämää, mutta älkää luulko että kaikkien raitistuneiden elämä olisi tasapaksua, ei ole. Päin vastoin isoja tunteita, mutta selvin päin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen raitistunut 1,5 vuotta sitten ja olen suunnilleen sinun ikäinen. Ennen raitistumista elämä oli aika harmaata mössöä, odotin aina viikon kohokohtaa, eli perjantaita ja juomista.
Nyt koen paljon enemmän elämäniloa joka päivä. Jaksan kuunnella lasten juttuja, jaksan käydä liikkumassa, nautin musiikista ja ruuasta ihan eri tavalla. Hidasta se muutos on ollut ja aina välillä hämmästyn, miten iso ero voinnissani on. Olen kiitollinen siitä, että jaksoin tsempata silloin, kun tuntui, että en pärjää ilman pulloa. Miten monta kertaa se vaatikaan sen päätöksen tekemistä. Ei se kertapäätös riitä. Joskus pitää valita monta kertaa päivässä. Se on sen arvoista, minä lupaan sen sinulle.
"Tämän kirjoittaja elää siis tyytyväisenä tasapaksua elämää, mutta älkää luulko että kaikkien raitistuneiden elämä olisi tasapaksua, ei ole. Päin vastoin isoja tunteita, mutta selvin päin"
Minä olen kuullut vastaavia tarinoita paljonkin. Eikä ikävä sitä omaa riippuvuuden kohdetta koskaan katoa. Mutta en tiedä onko alkoholisteilla jotenkin erilaista kuin muilla riippuvaisilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä on vaikeata selittää. Sulta poistuu se pakko juoda. Et oo kireä ja vain odota perjantaita ja pään nollausta. Et enää pakene.
Raittiina saat vapauden ja se mahdollistaa ihan mitä tahansa.
Kuinka kauan pitää olla juomatta, että saa tämän selittämättömän tunteen?
Ei pelkkä juomattomuus tuo mitään tuollaista tunnetta, se on täyttä toiveajattelua.
Juomattomana olisi hiukan edellytyksiä hoitaa itseänsä henkisesti terveeksi ja sitten _saattaa_ saavuttaa tilan jossa ei ole pakkoa juoda jne..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkoholia on mukava juoda. Vain juomisen seuraus on huono. Seuraavana päivänä: huonosti nukuttu yö takana, kärttyisyys.
Nii. No mulla se seuraus on että vaimo lähti ja vei muksun mukanaan. Nyt vieraantunut lapsesta ja sitä kasvattaa joku vit un mikko omanaan. Että olis vaa pitäny lopettaa kun tuli tommonen olo kun ap.lla, eikä odotella että vaimo lähtee.
Menikö vielä niin, että nainen "nalkutti" juomisesta mutta kun sulla on oikeus? Oliko ihan akan vika että pakko on juoda kun ei sitä kestä selvinpäin?
Mitä näitä nyt oli. Ainiin "minuahan ei akat määräile".
Ei, kun se meni niin, että nainen antoi ehdot ja en suostunut niihin. Ihan täysin ymmärsin miksi nainen halusi että lopetan juomisen, mutta en pystynyt. Miksi oletat että alkoholisti ei ymmärrä syyttää itseään? Luuletko että alkoholisti ei vihaa itseään juomisen takia?
Tosin jos mulla olis tommonen akka joka ei ymmärrä mistään mitään niin olisin juonut ihan vaan siksi että se lähtisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä on ne harrastukset joita harrastat humalassa?
Kalstusta, veneilyä, luonnossa liikkumista, pyöräilyä. Näiden lisäksi kavereiden kanssa puistoilua, mutta siitä varmaan pitää ainakin luopua, jos mielii selvänä olla.
Aina kun lähden harrastamaan, niin taskussa on viinapullo tai reppu täynnä olutta.
Tänä viikonloppuna kävin keräämässä sieniä ja join taas 0.7l viskipullon siinä ohessa.
Siis. Oletko nyt ihan tosissaan? 😮
En nyt ala saarnaamaan että olet muillekin turvallisuusriski noilla promilleilla, ihmettelen vaan miten ihmeessä sä missään "liikut" ja harrastat tai saat sitä noilla juomilla aikaan.
Mä luulin että mä oon paha, kun saattaa mennä viskipullo viikonlopusta.
Kyllä minulla jalat kantaa vielä viinapullon jälkeen, enkä ole edes mitenkään epäkohtelias juovuksissa. En koe olevani muille mikään turvallisuusriski, eiköhän se ole oma kallo kun halkeaa jos pyörällä kaatuu. Veneillessä en ihan viinapulloa juo, mutta kyllä varmaan vähä yli promillerajan menee joka kerta. Tiedän joo, aika paha tilanne on.
Ap
Ps kiitos vielä kaikille viestittelijöille. Ehkä tästä oli jotakin apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä on vaikeata selittää. Sulta poistuu se pakko juoda. Et oo kireä ja vain odota perjantaita ja pään nollausta. Et enää pakene.
Raittiina saat vapauden ja se mahdollistaa ihan mitä tahansa.
Kuinka kauan pitää olla juomatta, että saa tämän selittämättömän tunteen?
Se on varmasti hyvin yksilöllistä. Itselläni oli ainakin ensimmäinen vuosi raittiina todella vaikeaa. Joillain menee kauemmin, joillain vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
"Tämän kirjoittaja elää siis tyytyväisenä tasapaksua elämää, mutta älkää luulko että kaikkien raitistuneiden elämä olisi tasapaksua, ei ole. Päin vastoin isoja tunteita, mutta selvin päin"
Minä olen kuullut vastaavia tarinoita paljonkin. Eikä ikävä sitä omaa riippuvuuden kohdetta koskaan katoa. Mutta en tiedä onko alkoholisteilla jotenkin erilaista kuin muilla riippuvaisilla.
Ei katoa täysin, mutta hälvenee kyllä. Itselläni nyt lähes seitsemän vuoden raittiuden jälkeen ei enää kyllä tule mieleen, että pitäisikö korkata. Harvoin enää näen uniakaan, joissa olen humalassa. Ja niissä unissa on aina se kauhun tunne läsnä, että mitä minä olen mennyt tekemään, retkahdin näin monen raittiin vuoden jälkeen. Sitten on suuri helpotus, kun herää, ja tajuaa sen olleen vain unta. Silloin, kun raitistumisesta oli vasta muutama vuosi aikaa, ikävöin kovasti nousuhumalan tunnetta. Nykyään olen hyväksynyt sen, että nousuhumalan tunne nyt vain on sellainen asia, jota en voi enää kokea. Ei kaikkia muitakaan haluamiaan asioita elämässä saa, ja se on ihan ok. Elämä on joka tapauksessa parempaa näin, raittiina.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se löytyy.
Ajatus kypsyy kokoajan.
Toisten kokemuksella ei ole merkitystä siihen saakka, kun haluat viellä juoda.
Vertaistuki auttaa vasta, kun et enää halua juoda.
Niin. Turha kuunnella miten vaikeaa se on, lopettaminen tuli vaan kerta päätöksellä. Vertaistukena oma peilikuva ja tervasnuotio korvessa, viikon verran yksin Kainuun korvessa miettimässä luonnon antimilla. Taitaa kuusi vuotta olla aikaa, viinat on säilynyt kaapissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä on ne harrastukset joita harrastat humalassa?
Kalstusta, veneilyä, luonnossa liikkumista, pyöräilyä. Näiden lisäksi kavereiden kanssa puistoilua, mutta siitä varmaan pitää ainakin luopua, jos mielii selvänä olla.
Aina kun lähden harrastamaan, niin taskussa on viinapullo tai reppu täynnä olutta.
Tänä viikonloppuna kävin keräämässä sieniä ja join taas 0.7l viskipullon siinä ohessa.
Siis. Oletko nyt ihan tosissaan? 😮
En nyt ala saarnaamaan että olet muillekin turvallisuusriski noilla promilleilla, ihmettelen vaan miten ihmeessä sä missään "liikut" ja harrastat tai saat sitä noilla juomilla aikaan.
Mä luulin että mä oon paha, kun saattaa mennä viskipull
Ei välttämättä tarvitse tai kannata ensisijaisesti pohtia nuo juomisen tai juomattomuuden käytännön puolia.
Kyllähän on paljon ihmisiä jotka ovat ihan onnellisia runsaan juomisenkin kanssa.
Kysymys itse kullekin on että tuoko alkoholi itselle iloa vaiko puudutusta.
Jos juo puuduttaakseen niin AA:ssa pyritään löytämään ja työstämään nuo syyt. Se on se mekanismi millä juomisen loputtua he voivat löytää tyytyväisyyttä, moni tietty tosin hurahtaa AA:han itseensä, mikä on aika surullista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sinun täytyy vain juoda niin kauan, että oma pohja tulee vastaan.
Tuhansia kertoja takana "ei enää koskaan" kokemuksia, mutta elämä selvinpäin on vaan ihan perseestä.
Siinäpä se - juo kunnes haluat elää selvänä. Ei ole muuta keinoa, tiemmä.
Niin, kai siitä elämästä pitää tulla suurimmalla osalla täysin sietämätöntä ennen kuin pystyy raitistumaan. Tosin siinä vaiheessa moni t**paa itsensä kännissä, jotkut taas hakevat vihdoin viimein apua. Ei se motivaatio vaan monesti tule ennen kuin on niitä rajumpia seurauksia.
Sun täytyy ottaa kokonaan toinen asenne elämään. Nyt se on se, että mielihyväpommituksen tulee olla koko ajan päällä, että olisi kivaa. Siitähän riippuvuudessa on kyse. Elämä ei ikävä kyllä ole koko ajan mitenkään erityiskivaa ja se kiva seuraa sitten arjen iloissa kun oppii nauttimaan normaaleista asioista selvin päin.
Ne mielihyväpaukutkin voi ottaa muualta järkevämmistä lähteistä kuten ihmissuhteista, harrastuksista, taiteista tai urheilusta. Sen rahan jonka käyttää kaljaan voi jatkossa vaikka sijoittaa ja seurata kuinka iso summa kertyy rahoista joka ennen meni kurkusta alas. Itse esim. maksoin velkoja ja ulosottoja pois niin, että rekisteri on niiden suhteen puhdas.
Jäähän siinä myös aikaakin vaikka mille uudelle ja mieli ei jää jumittamaan samojen asioiden pariin vuosikymmeniksi. Tosin alkkiksella ei välttämättä ole niitä vuosikymmeniä kun kirroosi, haimatulehdus tms. vie sitä ennen.