KAUHUTARINA
Ei ehkä pitäisi kertoa tätä,mutta itse kuulin tämän viime viikolla tuttavaltani,jonka ystävästä tarina kertoo ja minua se jäi kyllä vaivaamaan.
En muista ihan kaikkia yksityiskohtia mutta tarinan kuitenkin pääpiirteittäin.En siis halua pelotella mutta mielestäni jokaisella on oikeus tietää tällaisista tapauksista.
Eli tarina sijoittuu Keski-Suomeen ja ajallisesti muistaakseni ihan tähän lähivuosiin ei siis mihinkään akukaisuuteen vaan käsittääkseni 2004-2005 vuosien ajalle.
Pariskunta oli sisällä sairaalassa synnytysosastolla raskauden ollessa jo jonkin verran yliaikainen. Sairaalaan sisään tultaessa sydänäänet olivat kuuluneet täysin normaalisti ja vauvalla piti olla kaikki hyvin ja vauvan siis täysin terve lapsi.
Äiti sai lääkitystä synnytyksen käynnistämiseen ainakin kerran, tästä en ole varma ennättikö saada toiseen kertaan ja valitettavaa on myö sse etten nyt enää muista sitäkään mitkä raskausviikot ja päivät olivat meneillään.
Lääkkeet eivät vaikuttaneet ja pariskunta lähetettiin kävelylle sairaalan kanttiiniin ja sanottiin että kohta jatkettaisiin käynnistyslääkitystä.
Pariskunta kulutti neuvotun ajan kahvilassa ja meni takaisin osastolle.Jossa jonkinajan kuluttua kätilö tutki äitiä ja sanoikin kesken kaiken ahkevansa lääkärin paikalle. Ei selittänyt asiaa sen tarkemmin vanhemmille vaan poistui huoneesta.
Lopulta kätilö palasi huoneeseen lääkärin aknssa joka kertoi vanhemmille ettei vauvan sydänäänet kuuluneet enää aj että mitään ei olisi enää tehtävissä. Terve vauva siis kuoli kohtuun yliaikaisuudesta johtuneeseem istukan toiminnan loppumiseen.
Järkyttävää aj kammottavaa mielestäni että tällaista voi käydä. Voin vain kuvitella vanhempien tuskan tuossa tilanteessa.
Itse aion olla erittäin tarkkanaa että synnytys ei mene liian kauas lasketusta ajasta,riskejä kun ei meille odottajille näköjään aina hoitohenkilökunnan puolelta kerrota.
Toinen saman tyylinen tilanne koski äitiäni ja pikkuveljeäni tosin 80-luvulla mutta kuitenkin. Äiti oli ollut useita kertoja yhteydessä neuvolaan ja sairaalaan omien epämääräisten aistimustensa ´takia koska hänen mielestään vauva ei liikkunut enää normaalsiti ja hän itse voi huonosti. Lääkärit sanoivat vain liikkeiden muutosten johtuvan vauvan kasvusta, ettei se enää mahdu liikkumaan entiseen tapaan,mutta äiti aavisteli muuta. Raskaus oli jo kolme ja puoli viikkoa yli lasketun ajan kun lääkäri lopulta suostui käynnistämään synnytyksen. Kun vauva syntyi-tuli kohdusta enää vajaa puolikas kahvikupillinen(ei mukillinen vaan pieni juhlakuppi)lapsivettä. veljeni iho oli taipeista ja sieraimista ja korvista täysin tulehtunut rikki ja vauva muutenkin kriittisessä tilassa.
Että olkaa ihmiset tiukkana näissä käynnistys- ja omissa tuntemusasioissanne.!!!!!!
Masu-mamma 34+4
Kommentit (27)
raskaana olen minäkin kuten nimimerkkini lopussa olevista viikoista voi jokainen tulkita ja siksi asia minuakin niin kovin mietitytti että tännekin päätin asiasta mainita.
Mitä tulee kyseisen tarinan raskausviikkojen kertomiseen,mainitsin niistä kyllä sen verran kuin varmuudella muistin eli oli selkeästi yliaikainen, en halunnut siihen laittaa tarkkaa numerolukua kun ene sitä muistanut enää...
Ja äidillä ei siis ollut raskausmyrkytystä eikä muutakaan terveydellistä syytä istukan toiminnan loppumiselle,tämän asian oli lääkärit todenneet tutkimuksissa.
Se on harmi jos joku ei kestä lukea ikäviä asioita täältä,siksi jutun alussa mainitsinkin että kyseessä ei ole miellyttävä tarina ja etten ole varma pitäisikö sitä täällä kertoa,mutta mielestäni niin monet ihmiset luottaa sokeasti lääkäreihin että myös näistä ikävistä asioista olisi ihmisten saatava infoa. Tämänkin tarinan vanhemmat luottivat lääkärin sanaan että vauvalla ei ole mitään hätää vaikka raskaus onkin mennyt niin yliaikaiseksi ja ikävästi kävi.
Mutta siis tässä oli tämä ja kuten jo aloituksessani sanoin en suinkaan halunnut peloitella raskaana olevia, mutta maailma ei muutu onnelliseksi tai suruttomaksi vaikka kaiken käärisikin punpuliin ja vaikenisi kaikista ikävistä jutuista. Jos ei halua lukea mitään miletä mahdollisesti järkyttävää voi joko jättää " Kauhutarinaksi" otsikoidut viestit(tein otsikon juuri siksi suurennellen asiaa ettei sinne herkkikset eksy) tai vaikka lukea ihan rauhassa päivien kuluksi lasten kirjallisuutta eikä näitä palstoja niin ei ole sitten vaaraa oi niin herkän mielen järkkymisestä.
Viestin voisi myös lukea ihan kokonaisuudessaan eikä vain napata sieltä muutamia sanoja,yritin kyllä ottaa asiassa mahdollisimman monta puolta huomioon.
Masu-mamma 34+5
Esimerkiksi istukoiden kalkkeutumisen vuoksi Suomessa käynnistetään kaksosraskaudet viimeistään viikolla 40+0. Joissakin tapauksissa jo aikaisemminkin, kuten minulla jo viikolla 35. Kyllä niitä synnytyksiin kuolleita vauvoja melkein kaikki tuntee ja itseni hyvä tuttava kuoli synnytykseen. Se, että siitä huolehtii ja pelkää etukäteen ei yhtään edesauta tai estä sen tapahtumista. Vaikka Suomessa kuolee vuosittain jonkun kirjoitajan mukaan 400 vauvaa, niin huomatkaa että lapsia jää eloon lähes 60.000 vuosittain. Eli kohtukuoleman riski on 0,06%.
Lämmin halaus sinulle, joka olet lapsesi menettänyt kohtuun. Kiitos, etät kerroit siitä.
mielestäni näistä asioista puhutaan ihan liian vähän, siksipä vanhemmat eivät useastikaan osaa kuulostella omia tuntemuksiaan vauvan voinnista ja uskovat lääkäriin kuin jumalaan, vaikka joskus ei ole syytä tietty mitään epäilläkään olevan vialla, mutta kyllä kaikkien olisi hyvä saada tietää näistä ikävistäkin asioista koska niitä tapahtuu, ja voi tapahtua omallekin kohdalle, ei tämä pelottelua ole vaan realistisuutta, itse olen sellainen että haluan ehdottomasti tietää asioista että osaan varautua eri mahdollisuuksiin.
Omasta puolesta voin kertoa sen että esikoiseni meni yliaikaiseksi 41+6 ja seuraavana päivänä olisi ollut käynnistys, vauva sitten päättikin päivää ennen sitä syntyä, painoa oli 4700g 52cn hartiat tiukassa, lapsivesi vihreää, istukka kokonaisuudessaan vihreä, eli kyllä tuo vihreä lapsivesi ja istukka hiukan säikäytti että oli ollut vaarana vauvalla hapenpuutteelle, istukka veti ilmeisesti viimeisiään, tällä kertaa (rv33 menossa) on lääkärin kanssa sovittu jo alkuraskaudessa että jos painoarviossa on tulossa saman kokoinen niin käynnistetään viimeistään laskettuna aikana, turhia riskejä on ihan turha ottaa.
tuulikukka:
Vaikka Suomessa kuolee vuosittain jonkun kirjoitajan mukaan 400 vauvaa, niin huomatkaa että lapsia jää eloon lähes 60.000 vuosittain. Eli kohtukuoleman riski on 0,06%.Minä olin se, joka antoi luvun 400. Valitettavasti minun laskupäälläni tuo kohtukuoleman riski on 0,66% eli tahtoo sanoa että 1 vauva 150:stä syntyy kuolleena. Mutta tämä siis kaikki rv22 jälkeen eli ihan siellä viimeisillä viikoilla riski on kyllä jo pienempi.
-enkelivauvan äiti lyhyellä matematiikalla varustettuna-
Minusta ainakin on aivan sallittavaa, että kerroit tarinan täällä. Olenpa minäkin pari tuollaista tarinaa kuullut, joten ei todella ole mikään mahdottomuus, valitettavasti.
Ja jos joku todella on niin herkkä, niin tarinahan tosiaan on otsikoitukin jo " kauhutarinaksi" , niin tarvitseeko sitä lukea, jos tietää ottavansa asian jokapäiväiseksi päänvaivakseen? Asia on pelottava, mutta en ainakaan sitä itse jää sen kummemmin murehtimaan. Kaikkea voi sattua, mihin emme juurikaan voi itse vaikuttaa. Voimme vain toivoa parasta. Aivan sama, kuin keskenmenotkin --pelottavat meitä jokaista raskauden alussa, mutta sen tapahtuessa emme ole voineet asian eteen mitään tehdä, eikä siitä voi itseään syyllistää. Eihän siis stressata liikoja etukäteen asioista, mihin emme voi vaikuttaa..? Näin raskaus sujuu varmasti parhaiten.
Hyvää odotusaikaa kaikille!!!
Pi-Ki rv 38+4
takia. Samassa perheessä myös neljäs raskaus meinasi päättyä samalla tavoin mutta koska esikoisen kohtalo oli tiedossa seurattiin istukkaa tarkemmin ja vauva ehdittiin leikata ulos ennen kuin menehtyi. Itse odotin esikoistani kun kuulin tästä ja henkilö joka asiasta ensin kertoi oli ihan vauhkona ja tolkutti että en saa antaa raskauden mennä yli. Minulla kuitenkin mennyt kaksi raskautta yli ja esikoisella huomattiin syntymän jälkeen että istukka ilmeisesti toiminut vajaatehoisesti koska vauva oli viikkoihin nähden kovin pieni. Silti en ole seuraavissa raskauksissa juuri pohtinut liikaa mitä voi tapahtua. Tiedostanut olen että raskaudessa on riskinsä mutta en ole pilannut raskautta pelkäämällä sellaista mille ei kuitenkaan voi mitään jos on tapahtuakseen. Tietysti on hyvä vaatia huolenpitoa ja tarkkailua kun on la mennyt ja luottaa omiin tuntoihin mutta tuollaisista ei voi syyttää kyllä ketään sillä syntymä on kovaa puuhaa tapahtui se millä tahansa tavalla.
aliisa rv 12+4
Minunkin tuttavani synnytti tuossa puoli vuotta sitten kuolleen tyttövauvan. Tarkemmin en asiasta tiedä, koska en todellakaan halua tuollaisesta asiasta udella. Sen verran vain, että liittyi jotenkin raskausmyrkytykseen.
kertokaa joku, joka paremmin tietää miten siis raskausmyrkytystä ei huomata aiemmin...?? Tuttavani vauva oli kuitenkin jo täysiaikainen, saattoi jopa mennä ylikin, en muista tarkkaan.
Nyt hän on muuten uudelleen raskaana, toivotaan, että menee tällä kertaa hyvin!!
Kamalaa, että tällaisia asioita tapahtuu, mutta valitettavasti se vain on totta! Ei sitä tietenkään kellekään toivoisi, ei edes pahimmalle vihamiehelleen.