Ootteko miettiny miten kerrostaloasuminen vaikuttaa psykologisesti?

No, mulla ei oo mahdollusuutta muuhun. Elämä on mennyt raha-asioissa pieleen.

En mitenkään nauti kerrostaloasumisesta, mutta onneksi en ole vanki. Kesät talvet ulkoilen päivittäin vähintään kolme tuntia ( työssäni ulkoillaan paljon) kesäaikaan ja vapsapäivinä huomattavasti enemmän. 

Vietän paljon aikaa luonnossa, minkä olen todennut olevan hyväksi.

Mulle sopii, tuntuu ettei oo yksin kotona :) Tosin isona miinuspuolena et ei tosiaan tiedä mitä ne naapurit häärää. Edellisessä asunnossa oli uudet epämääräiset asukit kuukauden pari, syttyi tulipalo niitten asunnossa ja piti sit itekin muuttaa pois ku asunto kärsi savuvahinkoja yms. Onneksi olin vuokralla. Mut olihan se vähän traumaattinen kokemus ku olin silloin ite paikalla ja koko rappukäytävä savussa jne.

N32

Vierailija kirjoitti:

Just tultiin kotiin, asuttiin taas 3 kuukautta autossa paljon paremmissa maisemissa. Vaikutelma: siistiä, tilavaa, huono ilma, kuuma, katto matalalla. Silti talveksi on kiva pesiytyä kaikkien mukavuuksien ääreen.

Mitä muuta voi odottaa, jos asuu autossa?

Positiivisesti vaikuttaa. Kokeilin talon omistamista, ja se vaikutti kaikin puolin negatiivisesti. Päätin että poistan tarpeettomat stressitekijät ja vaivannäön elämästäni, myin omakotitalon pois ja muutin kerrostaloon. Voin suositella todella lämpimästi.

Oikein hyvin. En tykkää yhtään olla ikkunat vasten naapuria kuten omakotitaloalueilla. Tai jutella pihalla/postilaatikolla naapurille ja olla kytättävänä koska se tulee ja menee ja mitä pihallaan tekee. Enkä kuunnella naapureiden pihajuhlia. Kerrostalossa heitä näkee harvoin eikä tarvitse jutella. Pidän myös korkealla asumisesta ja merinäköalasta kaikista ikkunoista. Meri rauhoittaa, joten on oikein positiivinen vaikutus mentaalisesti.

Onko ap joku kerrostalokateellinen? Mitäpä se kellekään pitäisi kuulua missä asutaan,kukin siellä missä tykkää.

Minulle se ei sopinut, vaan elin sen 15 vuotta jonkinlaisessa jatkuvassa pakotetussa sopeutumistilassa ja hienoisessa stressissä. En voinut vaikuttaa ympäristöstä kantautuvaan meluun tai hajuihin. Elämisen äänet häiritsivät, ja myös itse aiheuttamiani pyrin koko ajan minimoimaan. Jouduin elämään muiden aikataulujen mukaan, heräsin aamulla muiden asukkaiden ääniin, en voinut siivota kun halusin, en voinut päättää itse esim. remonttien aikatauluja, ja aistin tietysti koko ajan muiden läsnäolon ympärilläni, mikä itselleni on kuormittavaa. Vasta kun muutin maalle omakotitaloon, tajusin miten älyttömän stressaantunut olin ollut. Joitain ahdistaa tällainen eristyneisyyden olotila, hiljaisuus ja muiden ihmisten puuttuminen, mutta minulle se sopii paremmin. 

Vierailija kirjoitti:

Onko ap joku kerrostalokateellinen? Mitäpä se kellekään pitäisi kuulua missä asutaan,kukin siellä missä tykkää.

Koko juttu tuli mieleen kerrostalokämpässäni. Ei mulla silleen oo mitään kerrostaloasumista vastaan, lähdin vain pohtimaan sen luonnetta ja merkitystä ihmiseen

Ihan samanlaistahan se on kuin vaikkapa jollain kivikaudella. Esim. porukkaa on asunut Kaukasus-vuorten luolissa toistensa päällä ja alla ja sivulla. Samassa, isossa luolassa on voinut asua useampi perhekunta ja elukoita siinä sivussa. Lauma tuo turvaa ja toisaalta pienet luolat toistensa vieressä ovat tuoneet yksityisyyttä. 

Tai jos vielä kauemmaksi mennään, niin puiden latvoissahan ne apinatkin heiluu, maahan laskeutuminen on aina vaaran paikka, siksi se tehdäänkin useimmiten laumassa.

Kyllä se stressaa. Yöllä pitää miettiä, häiritsenkö. Rapussa pitää nähdä naapuria joka on tyly. Kaikki kuuluu naapuriin. Vankila. Haaveilen asuntoautoelämästä.

Ei mitenkään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisrodun viimeinen alamäki alkoi juuri kaupungistumisesta. Luontoyhteys heikkeni kun ihmiset survottiin pieniin harmaisiin betonikuutioihin. Samalla ihminen menetti yhteytensä eläimiin ja kasveihin, työt muuttuivat robottimaiseksi liukuhihnatyöksi. Ensin liukuhihna kulki edessäsi, nykyään monessa työssä pään sisällä. Siihen päälle vielä dobamiinipumppu jota älypuhelimeksikin kutsutaan.

Juuri näin .  Asuin elämäni maalla joka oli minulle luonnollinen olotila .kun akasi oven niin astuin nurmikolle ..Sairastumisen myötä jouduin asumaan kerrostaloon 3. kerros ..Vaikka asunto on iso kaksio ja uusi niin kärsin tästä kopista korkealla ..Minulle tämä ei ole luontainen asunto ihmisille eikä eläimille .  

Talo ylipäätään ei ole luonnollinen

Juu ja lautatalo on todella kaukana niistä maakuopista, missä suomessakin vielä alle 100v sitten asuttiin. Koita kestää

Vierailija kirjoitti:

Oikein hyvin. En tykkää yhtään olla ikkunat vasten naapuria kuten omakotitaloalueilla. Tai jutella pihalla/postilaatikolla naapurille ja olla kytättävänä koska se tulee ja menee ja mitä pihallaan tekee. Enkä kuunnella naapureiden pihajuhlia. Kerrostalossa heitä näkee harvoin eikä tarvitse jutella. Pidän myös korkealla asumisesta ja merinäköalasta kaikista ikkunoista. Meri rauhoittaa, joten on oikein positiivinen vaikutus mentaalisesti.

Maaseudullakin nykyään ulla taalasmaat soittelevat puhelimella, jos näkevät jotain mistä jurputtaa. Karseaa porukkaa. Kerrostalossa saa asua suht rauhassa, kunhan noudattaa järjestyssääntöjä. Maalla ei mitään sääntöjä ole, edes lakia ei kunnioiteta

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se stressaa. Yöllä pitää miettiä, häiritsenkö. Rapussa pitää nähdä naapuria joka on tyly. Kaikki kuuluu naapuriin. Vankila. Haaveilen asuntoautoelämästä.

Kannattaa kokeilla nukkua yöllä

Mukavaa on, tutut ja mukavat naapurit tekevät olon turvalliseksi. Viereinen metsä antaa hyvät mahdollisuudet erilaisiin liikunnan harrastuksiin, valmiit polut kesäisin, talvisin eri pituiset ladut ja ulkokuntosali sekä kuntoportaat heti kulman takana. Kyllä täällä viihtyy.

Oon miettinyt ja aika karmeeta asumista kun se piha puuttuu.

Itseeni vaikuttaa niin, että ahdistaa ja stressaa. Olen pedantti ja noudatan sääntöjä pilkulleen, joten kyllä, vituttaa suuresti kun muita ei kiinnosta toisten asumismukavuus tippaakaan. Erään bileitä järjestävän hirviönaapurin (veti myös päihteitä ja oli väkivaltainen) jälkeen kesti vuosia, etten tuntenut pakokauhua aina kuullessani bassonjytkettä seinän takaa. 

Olen yliherkkä, tiedän. Ja juuri siksi haluan muuttaa maalle johonkin rotiskoon. 

Miten se asumiskorkeus maanpinnasta vaikuttaisi mielentilaan? 

Vierailija kirjoitti:

Miten se asumiskorkeus maanpinnasta vaikuttaisi mielentilaan? 

No jos ihmiset on maaeläimiä tai muuten vaan tottunu elämään sen pinnalla, niin voisko olettaa, että monen metrin korkeuksissa jatkuvalla oleilulla ei ole minkäänlaista merkitystä?