Äidiksi tuleminen 35+ iässä, kokemuksia?

Tähän pätee sama kuin kaikkiin muihinkin asioihin: teet niin tai näin, aina menee väärin. 

Olen vähän reilu parikymppisenä vanhemmiksi tulleiden lapsi. Kyllä heitä ainakin kiinnosti ns. biletys, mitä se silloin kasarilla olikaan. Dokaamista nyt ainakin, aika usein. (Kyllä se minuakin kiinnosti siinä iässä.) Henkisesti en tuntenut saavani vastakaikua vanhemmiltani, jotka olivat lisääntymisestään huolimatta ihmisinä varsin raakileita, vaikka varmaan ainakin välillä parhaansa yrittivätkin ja onnistuivat tarmokkaasti rakentamaan passelit elämisen puitteet perheelleen. 

Olin päälle kolmekymppinen, kun sain omat lapset, vaikka pitkään meinasinkin, että ei kiitos. Tunsin olevani silloin paljon parempi ja valmiimpi äiti & ihmisyksilö silloin, kuin mitä olisin ollut 10 saati 15 vuotta aiemmin. Nyt kun lapset ovat isompia, enkä itsekään vielä ikäloppu, voin harvakseltaan käydä baarissa tms. jos huvittaa tai tehdä jotain muuta ilman lasten läsnäoloa. Väitän kyllä, että oli kivempaa olla villi ja vapaa nuorena ja nuorena aikuisena kuin nyt keski-ikäisenä, koska nyt en ole kovin villi enkä vapaa. 

En yleistä, mutta ne tuntemani lapset, joiden vanhemmat ovat olleet parikymppisiä esikoisen syntyessä, ovat kyllä aika paljon hölmömpiä, kuin ne lapset, joiden äiti on ollut lähempänä neljääkymppiä lapsen syntyessä. (Mun lapset on jotain siltä väliltä, minä itse kuuluin tuohon hölmö-sarjaan.) Mutta en siis todellakaan yleistä, tämä on päättelyä vain omasta suppeasta kokemuspiiristäni.  

Yhteenvetona: oli ikä mikä tahansa, siinä on hyvät ja huonot puolensa. Lapsien "hommaaminen" on kuitenkin ainakin itselleni ollut hyvin käänteentekevä asia, he ovat niin rakkaita. 

Mä aloin odottaa esikoista ollessani 36, syntyi kun olin 37. En osaa sanoa johtuiko jokin raskausvaiva iästä, mutta vähissä ne vaivat olivat. Ei radia tai hepatoosia tai myrkytystä tai mitään muutakaan suurempaa, ainoastaan liitos- ja selkäkipuja. Lapsella kaikki hyvin koko raskausajan. Syntyi rv 40+5 spontaanisti. Vauvavuoden lapsi nukkui todella huonosti ja olin aika zombi kun itsekään saanut nukkua kuin pari tuntia yössä. Mutta en usko että nuorempanakaan olisi ollut yhtään virkeämpi noin lyhyillä unilla.

Nyt olen 39 ja keväällä oli keskenmeno ja nyt taas raskaana. Saa nähdä miten käy. 

Vierailija kirjoitti:

Mä aloin odottaa esikoista ollessani 36, syntyi kun olin 37. En osaa sanoa johtuiko jokin raskausvaiva iästä, mutta vähissä ne vaivat olivat. Ei radia tai hepatoosia tai myrkytystä tai mitään muutakaan suurempaa, ainoastaan liitos- ja selkäkipuja. Lapsella kaikki hyvin koko raskausajan. Syntyi rv 40+5 spontaanisti. Vauvavuoden lapsi nukkui todella huonosti ja olin aika zombi kun itsekään saanut nukkua kuin pari tuntia yössä. Mutta en usko että nuorempanakaan olisi ollut yhtään virkeämpi noin lyhyillä unilla.

Nyt olen 39 ja keväällä oli keskenmeno ja nyt taas raskaana. Saa nähdä miten käy. 

Ja nyt vielä huijasinkin, olin 37 kun aloin odottaa, 38 kun syntyi. 

Up

Esikoinen 35-vuotiaana (täytin viikon päästä 36v), kuopus 38-vuotiaana. Esikoisesta raskauduin ensimmäisestä kierrosta ja toisesta kolmannesta kierrosta. Eka raskaus helppo, synnytys kamala. Toinen raskaus oli vaikeampi, synnytys helppo. 

 

hyvin jaksoin ja sain 44 v. Kiitos.