Käytöshäiriösten vanhemmat!
Meillä on nelivuotias poika jonka oireyhtymään kuuluvat käytöshäiriöt eli hän raapii muita, ei noudata ohjeita, aina vaan lyö muita, rikkoo ja paiskoo tavaroita, teke pahojaan aina kun aikuinen ei nää vaikka saa aina rangaistuksen puuhistaan jne. Eli käytännössä jatkuva ja paha uhmaikä. Miten te muut olette jaksaneet/selviytyneet lapsenne kanssa?
Kommentit (2)
Perheneuvolan asiakkaana ja ontässä taustalla muutakin..
Se mitä on ainakin saatu konkreettisia neuvoja hankaliin tilanteisiin, niin ennakointi, huomio, sylijäähyt (tehoaa parhaiten vaikka hermoja vaatii ja ei auta siitä sekunnista vaan saattaa vaatia tunnin kaksi sylittelyä suunnilleen) ja nimenomaan hankalia tilanteita vältellään, kuten vaikka kauppaan ei viedä lapsia tietyissä olosuhteissa kun arvioidaan että lapsi ei jaksa, tai itse ei jaksettaisi lapsen kanssa... Tai vaikka kyläilyreissuja on ollut pakko karsia.
Se on harmittavinta ja hankalinta sillä ihmiset eivät oikein ymmärrä aina, mutta minkäs teet. Oma perhe on tärkein. Tai ollaan menty niihin juhliin ja kerrottu emännälle, isännälle jo etukäteen että saatetaan karata lapsemme takia jossain vaiheessa äkisti, ja näin on sit käynytkin joskus. Siis jos muut keinot on käytetty, ja vaihtoehtona on enää pako paikalta ns. leikin loppu.
Tarrapalkintoja on yritetty, mutta ei ne oikein tunnu toimivan tai ei olla jaksettu pitää kiinni viimeiseen asti sitkeästi. Esim. vaatteiden paikalleen laittaminen sisään tullessa on hankalaa. Pikkuveljen lyöminen ja kiusaaminen on ongelmana myös pahiten ja sellainen rumien huutaminen, ja aikuisten lyöminen.
Karkit ja kaakao on pannassa, korkeintaan jotain suklaata, jäätelöä (kts. lisäaineetonta ja väriaineetonta yms) ja ruoan päälle. Hunaja on parempi herkku onneksi.. ja sokeria voi käyttää yhä ruoan seassa.. säännölliset ruokailuajat, ja riittävä ulkoilutus. Ja tarpeeksi kaveriseuraa joka päivä. Jos meinaa riistäytyä käsistä, niin ollan lähdetty pihalle etsimään kaveriseuraa lapselle tai menty kylään naapuriin tai kutsuttu joku kaveri äkkiä meille. Ehkä se pelkkä tympiintyminenkin aiheuttaa sellaista ikävää käytöstä.
Perheneuvola on myös sanonut et me on ehkä annettu liikaa periksi lapselle.
Ja pitäis olla johdonmukaisempi. Jaksamistahan se vaatii, ja et saa nukutuksi itse. Ja omasta itsestä huolehtimista, että sitten jaksaa lapsen kanssa olla johdonmukainen.
Lisäksi meillä lapsi tuntuu uskovan parhaiten kun sen raivostumisen ja huutamisen ja jäähyttelyn sijasta ottaa sylkkyyn ja selittää kuin toivonsa menettänyt miten haluaisi lapsen käyttäytyvän ja hellittelee.
Esimerkistä oppii parhaiten lapset, että miten heidän toivotaan käyttäytyvän.
En sitten tiedä, sillä toinen lapsemme on kuin "enkeli" hymypoika, mut ehkä osin kuuluu myös uhmaikään, jota toisella ei sitten ole niin pahana nyt... Ja sanotaan, että jos on 4-5 vuotiaana pahin uhma, niin on erittäin viisas lapsi. Ehkä on liikaa just annettu periksi näille lapsille myös aiemmin ja nyt on viimeinen hetki kokeilla ne äärimmäiset rajat.
lapsesi voi olla adhd lapsi. heitä kasvatetaan palkitsemalla. meillä poika suuttuu helposti ja todellakaan ei voi itse sille mitään. adhd epäily on. pari kertaa on lyönyt, mutta yleensä ei käy päälle, vaikka suuttuukin.
lisäksi ennakoiminen on erittäin tärkeää eli kun jonnekkin mennään, niin ennakoidaan meno ja miten pitää käyttäytyä.
meillä tehosi siihen, kun poika sanoi puistossa tappavansa jonkun taaperon.
kokeilin ennakoimista ja se tehosi. poika sanoi vielä matkalla ettei sano sitä( tappaa) ja ei sanonut.
samoja kasvatuskeinoja käytetään vaativiin lapsiin.