Oon 60v. ja olen elänyt jo kyllin kauan.

Niinpä.

Äidilläni oli tuollainen jakso ikävälillä 50-60. Vaihdevuodet tuottaa tuollaista, perhe olisi säästynyt paljolta, jos äiti olisi vain suostunut hakemaan hormonikorvaushoidon, mutta äidin mukaan "hänellä ei kyllä mitään vaihdevuosioireita ole". 

Ei ole tahtonut kuolla enää 60 ikävuoden jälkeen ja nautiskelee elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ystävä, joka on kohta 70 v.ja hehkuttaa aina olevansa ikinuori, kylläsymiseen asti. Loppui ne jorinat kun tulee lonkkaleikkaus eteen. Juu, nuori muori kitisee nivelvaivojaan. Hän kiljuukin olevansa sydämeltään nuori. No, bailaamaan sitten nivelillään. Tervemenoa. Rasittava tyyppi. 

Hän on siis ystäväsi, mutta sinä et hänen. 

Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa!

Olen 65 ja nautin elämästäni yhtä paljon kuin nuorempanakin. Minulle iloa tuottavat kivan työn ja kivan perheen ohella ihan pienetkin asiat. On ihana aloittaa päivät aamu-uinnilla järvessä, jatkaa siitä koiran kanssa metsään lenkille ja aloitella päivän työt kahvikupillisen äärellä. Lukeminen tuottaa paljon iloa, samoin taidenäyttelyissä ja konserteissa käyminen, matkustaminen, lastenlasten hoitaminen, ystävien tapaaminen, jooga ja puutarhanhoito. Lista on loputon. 

Koska olen jo kerran käynyt rajantakana, ja nähnyt, mitä siellä on, on mielenkiintoista nähdä tämäkin elämä mahdollisimman pitkään. Vastoinkäymiset minusta riippumattomista syistä ovat väistämättömiä, mutta aion vaikuttaa siihen mihin pystyn. Luonto, liikunta, matkustaminen, uuden kielen opettelu ym. Kaikkea ei kylläkään ehdi. Ja kaiken aion tehdä yksin, jotta välttäisin muiden estelyt ja vaatimukset.

Vaihda asennetta! Kun on terve, voi elää iloisesti vaikka satavuotiaaksi!

Onneksi pääsen kohta pois suomesta