Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten mahdollista että ihmisellä on ollut hyvä lapsuus vaikka periaatteessa ei ollut?
23.08.2024 |
Hän syntyi vanhemmille joilla oli ongelmia, esimerkiksi isällä päihteidenkäyttöä ja mielenterveysongelmia. Isä kuoli kun lapsi oli 1-2v. Sen jälkeen äidillä oli ongelmia mielenterveyden kanssa. Äiti kuoli kun lapsi oli eskarissa.
Tämä lapsi on aina ollut tyytyväinen lapsi joka luottaa ihmisiin ja itse hän ei koe lapsuuttaan kauheaksi tai ankeaksi, vaan hänen mielestään hänellä oli hyvä lapsuus.
Onko tuossa traumaa taustalla vai mitä
Kommentit (50)
No nuo vanhemmat on voineet silti olla rakastavia ja turvallisia, samoin kuin lapsen myöhemmät hoitajat. Itse en muista jostain eskari-iästä juuri mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No nuo vanhemmat on voineet silti olla rakastavia ja turvallisia, samoin kuin lapsen myöhemmät hoitajat. Itse en muista jostain eskari-iästä juuri mitään.
Niin, se on oikeasti todella tärkeää ihan siitä lähtien minkälainen ilmapiiri on kotona. Jos kotiin on hyvä ja turvallista mennä ja olla siellä, sieltä saa asianmukaista ja hyvää hoitoa, tukea ja kannustusta, on se lapselle merkityksellisempää kuin se ketä siellä kotona on.
Miksi yrität väkisin vääntää tälle traumataustaa?
Vierailija kirjoitti:
No nuo vanhemmat on voineet silti olla rakastavia ja turvallisia, samoin kuin lapsen myöhemmät hoitajat. Itse en muista jostain eskari-iästä juuri mitään.
Jos näin oikeasti on, ihmisestä tulee kyllä pääsääntöisesti hyväitsetuntoinen ja tunne-elämältään kärsivällinen, myönteinen.
Nämä ihmiset kannattelevat yhteiskuntia kaikkialla kaikkina aikoina ja he voivat olla helposti vaikka lastenhoitajina. Olemme menetettyjä ilman näitä luonteita ja persoonia.
Näyttääkö siltä että nykyinen kulttuurimme haluaa ruokkia ja tukea tälläisiä hiljaisia tukipilareita?
Ihminen suojelee itseään näkemällä lapsuutensa hyvänä, vaikka todellisuudessa se ei olisi sitä ollut. Kaltoinkohtelua vanhemmiltaan saanut lapsi saattaa silti nähdä vanhempansa hyvinä, vaikka ulkopuolisin silmin katsottuna he eivät sitä olisi olleet. Mielen keino säilyttää psyykkinen tasapaino.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nuo vanhemmat on voineet silti olla rakastavia ja turvallisia, samoin kuin lapsen myöhemmät hoitajat. Itse en muista jostain eskari-iästä juuri mitään.
Niin, se on oikeasti todella tärkeää ihan siitä lähtien minkälainen ilmapiiri on kotona. Jos kotiin on hyvä ja turvallista mennä ja olla siellä, sieltä saa asianmukaista ja hyvää hoitoa, tukea ja kannustusta, on se lapselle merkityksellisempää kuin se ketä siellä kotona on.
Just se ukki tai mummu joka tajuaa lapsen nälän pelastaa usein paljon. Mutta entäpä jos näitäkään ei ole, missään. Mikään kansa ei kestä pitkään tältä pohjalta, se on päivänselvää ja se pätee nykyään hyvin moneen maahan. Tuo tunneköyhyys nävertää koko maailmaa, eniten ehkä läntistä osaa. Ehkä jopa täysin tuotetusti. Ajatus on epämiellyttävä.
Onko sinulla traumataustaisille kun kuvittelet että kaikilla muillakin olisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei luultavastikaan muista tai ymmärrä kaikkea mitä on tapahtunut alle kouluikäisenä. Ja sehän on ihan hyvä asia
Vierailija kirjoitti:
Ei luultavastikaan muista tai ymmärrä kaikkea mitä on tapahtunut alle kouluikäisenä. Ja sehän on ihan hyvä asia
Tai sitten siellä vaan ei ole tapahtunut mitään sellaista mikä olisi aiheuttanut hänelle traumaa tai muuta vahinkoa.
Alue: Aihe vapaa
"Miten niin jotain traumaa olisi varmasti syntynyt? Mistä sen voi tietää?"
Näin juuri. Samasta tapahtumasta toinen ihminen traumatisoituu ja toinen ei.