Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Itken juuri yksinäisyyttäni
22.08.2024 |
Erosta vuosi ja ei kavereita ja asun kaupungissa jota vihaan. Ikävä exää. En tule toimeen yksin ja en ole töissä. Kaiket päivät yksin kotona tai yksin kävelyllä....ei tän elämän piyänyt mennä näin
Kommentit (63)
Olin just tulossa tekemään samanlaisen päivityksen. Yksinäisyys riipasee. Olen parisuhteessa ja minulla on lapsia. Silti olen todella yksinäinen. Kaipaisin todellista ystävää kenen kanssa juoruilisin aina välillä ja kävisin viinillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, milloin viimeksi kävit paskalla?
Vierailija kirjoitti:
Jeesus rakastaa sinua
Jeesus on minunkin paras kaveri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jeesus rakastaa sinua
Nämä on lähinnä vttuilua vakavasti ongelmaiselle ihmiselle. Voisko lopettaa?
Ja perään vielä se "murheita annetaan vain niin paljon kuin jaksaa kantaa"- tai jotain sinnepäin.
Entä kun ei jaksakaan enää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vkonloppu pukkaa päälle...ota kunnon "pohjat",ja lähde baariin!..ei ole yksinäistä ja saa petiseuraa!
Aika masentavaa lukea näitä ruikutuksia yksinäisyydestä kun ap:llakin on se paras kaveri joka haluaisi vielä jatkaa parisuhdetta ja tuolla toisella valittajalla kumppani ja lapset.
T: oikeasti yksin, ei lapsia, eksiä, saati puolisoa/sitä parasta kaveria jonka kanssa olla yhteyksissä kuten ap:lla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi ja miesviha piti olla kantavia voimia vahvaksi itsenäiseksi naiseksi. Täytyy olla ohimenevä kriisi koska feminismi itsessään on absoluuttinen totuus.
Vihaat kaupunkia ja samat nurkat ahdistaa. Miten olisi muutto, jonnekin missä viihdyt? Miestä vailla niin maaseutu ja pikku kaupungit on niitä täynnä, 100% ns. ostajan markkinat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietysti myös surevan ja kotona olevan ihmisen pitää harrastaa pitkäkestoista liikuntaa, jotta siitä on jotain hyötyä ja säännöllisesti, varsinkin kun nyt alkaa syyskausi ja lyhenevät päivät.
Voitko ajatella, että olet nyt itkusi itkenyt ja surusi surrut ja nyt alkaa uusi aika. Aloitat uuden tyylin ajatella, askartelet vaikka kauniita kortteja lehtien ja mainosten värikuvista ja pahvinpalasta ja kirjankansimuovilla päällystät. Hankit villalankaa ja neulot ja virkkaat vaikka palatorkkupeittoa. Aina pitää olla jotain, johon täysin keskittyä ja saa käsillään jotain kaunista aikaan. Tyhjän panttina ei pidä koskaan olla, johan siinä mielikin rupeaa reistailemaan.
Sitten on vaikka mitä kursseja eri puolilla Suomea parista kuukaudesta puoleen vuoteen jne. Nekin voivat antaa uusia ajatuksia, maisemat vaihtuvat ja kavereitakin löytyy samaa opiskelevista. Seuraa kirjastossa lehti-ilmoittelua ja kysy työvälityksestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettava tilanne ap, vastentahtoinen yksinäisyys on kova koettelemus.
Miten olisi vapaaehtoistyö kuten spr yms kaveritoiminta tai työväenopiston kurssit? Myös paikallisista fb ryhmistä voi löytyä lenkkiseuraa?
Kannattaa myös harkita muuttoa, jos ahdistus liittyy nykyiseen paikkakuntaasi.
Yksinäisyyteen tottuu hiljalleen, mutta sosiaalinen ihminen kaipaa jossain määrin seuraa vaikka olisikin jo sinut yksinolonkin kanssa.
Mielestäni täyttä vittuiluaämmiltä, jotka tässäkin ketjussa kertoo, kuinka yksinäisiä ovat, ja sivulauseessa kertovat, että puoliso ja lapsia ainakin löytyy. Ihan silkkaa ylimielisyyttä tulla kommentoimaan tällaisiin ketjuihin.
Yksinäisyys on raastavaa, kun sitä ei voi sanoa kenellekään ääneen. On vain nämä anonyymipalstat.
Auttaako se itku ja ruikutus? Poistaako se sen yksinäisyyden tai muun vaivan? Ei näytä edes helpottavan varsinkaan jos siellä alla on mielenterveyden kanssa haasteita. Ja koska se itkeminen ja ruikuttaminen ei ketään ovellesi tuo niin olisiko ideaa ottaa ihan rohkeasti ja lähteä etsimään esim. tapahtumista tai muista kokoontumisista mitkä vaan itseä kiinnostaa? Mielenterveyden haasteisiin saa ammattiapua. Kukaan ei sinun puolestasi voi asioille mitään tehdä eikä maagista taikasauvaansa heiluttamalla parantaa elämänlaatuasi vaan se kaikki lähtee sinusta itsestäsi. Tsemppiä!
Minäkin olen yksinäinen. Oma mies särki sydämeni, kun huomasin hänen kuluttaneen säästötililtä varoja Onlyfanssiin.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen yksinäinen. Oma mies särki sydämeni, kun huomasin hänen kuluttaneen säästötililtä varoja Onlyfanssiin.
-Kaikilla pariskunnilla seksin tarve ei ole yhtäläinen. Toiset haluaa enemmän, jotkut ei ollenkaan.
Alue: Aihe vapaa
Olettaen ettet ole eläkeikäinen, mitä jos menisit töihin, edes johonkin? Ainakin olet ihmisten ilmoilla ja tunnet itsesi osaksi yhteiskuntaa edes jollain tasolla. Työkavereiden joukosta saattaa jopa löytyä vapaa-ajan ystäviä, eihän sitä tiedä. Siitä vaikka aloittaa. Sitten kun parempi rahatilanne, vaikka harrastusten pariin ja sitä kautta tapaamaan ihmisiä. Varmaan joitain ilmaisharrastuksiakin toki tarjotaan valtion toimesta.