Itken juuri yksinäisyyttäni

Vierailija kirjoitti:

Olin just tulossa tekemään samanlaisen päivityksen. Yksinäisyys riipasee. Olen parisuhteessa ja minulla on lapsia. Silti olen todella yksinäinen. Kaipaisin todellista ystävää kenen kanssa juoruilisin aina välillä ja kävisin viinillä. 

Mulla sama tilanne. Missä päin asut?

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen yksinäinen. Oma mies särki sydämeni, kun huomasin hänen kuluttaneen säästötililtä varoja Onlyfanssiin. 

Toivottavasti oli edes hyvät vuorovaikutuksethuoran kanssa :D

Vierailija kirjoitti:

Valitettava tilanne ap, vastentahtoinen yksinäisyys on kova koettelemus.

Miten olisi vapaaehtoistyö kuten spr yms kaveritoiminta tai työväenopiston kurssit? Myös paikallisista fb ryhmistä voi löytyä lenkkiseuraa? 

Kannattaa myös harkita muuttoa, jos ahdistus liittyy nykyiseen paikkakuntaasi. 

Yksinäisyyteen tottuu hiljalleen, mutta sosiaalinen ihminen kaipaa jossain määrin seuraa vaikka olisikin jo sinut yksinolonkin kanssa. 

Jos menette spr ystävätoimintaan ystäväksi niin älkää dumpatko sitä ystävää yhtäkkiä mitään ilmoittamatta kuten mulle kävi.. 

Vierailija kirjoitti:

Auttaako se itku ja ruikutus? Poistaako se sen yksinäisyyden tai muun vaivan? Ei näytä edes helpottavan varsinkaan jos siellä alla on mielenterveyden kanssa haasteita. Ja koska se itkeminen ja ruikuttaminen ei ketään ovellesi tuo niin olisiko ideaa ottaa ihan rohkeasti ja lähteä etsimään esim. tapahtumista tai muista kokoontumisista mitkä vaan itseä kiinnostaa? Mielenterveyden haasteisiin saa ammattiapua. Kukaan ei sinun puolestasi voi asioille mitään tehdä eikä maagista taikasauvaansa heiluttamalla parantaa elämänlaatuasi vaan se kaikki lähtee sinusta itsestäsi. Tsemppiä!

Mistä saa apua mielenterveyden haasteisiin? Jos ei ole varaa maksaa 300 e kuussa Kela psykoterapiasta. 

Vierailija kirjoitti:

Jos mahdollista hae työtä johon liittyisi työsuhdeasunto, paikkakunnan vaihdos olisi luultavasti hyväksi koska ei ole ystäviäkään. Missä sukulaiset ?

Jos on eläkkeellä mt-ongelmien takia niin ongelmat on aika äärimmäisiä yleensä. Aloittaja hyötyisi todennäköisesti jostain yhteisöllisestä hoitolaitoksessa asumisesta, mutta kun sellaisia ei ole. On vaan säilöntäpaikkoja joissa lähinnä psykoosisairaita. Joku työpaikan etsiminen on täysin absurdi ajatus tuossa tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auttaako se itku ja ruikutus? Poistaako se sen yksinäisyyden tai muun vaivan? Ei näytä edes helpottavan varsinkaan jos siellä alla on mielenterveyden kanssa haasteita. Ja koska se itkeminen ja ruikuttaminen ei ketään ovellesi tuo niin olisiko ideaa ottaa ihan rohkeasti ja lähteä etsimään esim. tapahtumista tai muista kokoontumisista mitkä vaan itseä kiinnostaa? Mielenterveyden haasteisiin saa ammattiapua. Kukaan ei sinun puolestasi voi asioille mitään tehdä eikä maagista taikasauvaansa heiluttamalla parantaa elämänlaatuasi vaan se kaikki lähtee sinusta itsestäsi. Tsemppiä!

Mistä saa apua mielenterveyden haasteisiin? Jos ei ole varaa maksaa 300 e kuussa Kela psykoterapiasta. 

Se on sinun ongelmasi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auttaako se itku ja ruikutus? Poistaako se sen yksinäisyyden tai muun vaivan? Ei näytä edes helpottavan varsinkaan jos siellä alla on mielenterveyden kanssa haasteita. Ja koska se itkeminen ja ruikuttaminen ei ketään ovellesi tuo niin olisiko ideaa ottaa ihan rohkeasti ja lähteä etsimään esim. tapahtumista tai muista kokoontumisista mitkä vaan itseä kiinnostaa? Mielenterveyden haasteisiin saa ammattiapua. Kukaan ei sinun puolestasi voi asioille mitään tehdä eikä maagista taikasauvaansa heiluttamalla parantaa elämänlaatuasi vaan se kaikki lähtee sinusta itsestäsi. Tsemppiä!

Mistä saa apua mielenterveyden haasteisiin? Jos ei ole varaa maksaa 300 e kuussa Kela psykoterapiasta. 

Se on sinun ongelmasi. 

Jaahas, teen siitä myös sinun ja kusisten lastesi ongelman, ehkä sitten alkaa kiinnostaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mahdollista hae työtä johon liittyisi työsuhdeasunto, paikkakunnan vaihdos olisi luultavasti hyväksi koska ei ole ystäviäkään. Missä sukulaiset ?

Jos on eläkkeellä mt-ongelmien takia niin ongelmat on aika äärimmäisiä yleensä. Aloittaja hyötyisi todennäköisesti jostain yhteisöllisestä hoitolaitoksessa asumisesta, mutta kun sellaisia ei ole. On vaan säilöntäpaikkoja joissa lähinnä psykoosisairaita. Joku työpaikan etsiminen on täysin absurdi ajatus tuossa tilanteessa.

Jep, jotta nykyään pääsee mt ongelmien takia eläkkeelle, pitää olla  skitsofrenian tasoiset ongelmat ja toimintakyky. Siitä vaan sitten työsuhdeasuntoa tarjoavaa työnantajaa etsimään.. 

Ei kannata palata yhteen paskan miehen kanssa. Jos se on kerran tullut tiensä päähän, niin ei se uudelleenkaan siitä enää muuksi muutu.

Tämä voi kuulostaa vittuilulta, vaikka ei sitä olekaan, mutta yllättävään yksinäisyyteen voi asennoitua myös tuoreena mahdollisuutena.

Mahdollisuutena itsenäistyä, mahdollisuutena ottaa kohtalo omiin käsiinsä. Se voi myös olla erinomainen tilaisuus miettiä syvemmällä tasolla, miten on päätynyt siihen missä nyt on ja mitä tulisi tehdä jatkossa erilailla, ettei sama pääsisi toistumaan. Jos on esimerkiksi liian läheisriippuvainen, jos asettaa kaikki munat samaan koriin, menettää vahingon sattuessa kaiken ja vahinkojahan sattuu. 

Vaatii melkoista rohkeutta ja tahdonvoimaa ponnistaa ulos yksinäisyydestä ja eristäytyneisyydestä, mutta mitä vaivalloisempi yritys, sitä makeampi on voitto.

Voi ottaa pieniä ja harkittuja edistysaskeleita, asettamatta itseään kuitenkaan liian lujille, kuitenkin koko ajan enemmän ja enemmän ihmisten pariin ohjautuen. Tässä ketjussa onkin paljon hyviä ideoita millä keinoin tähän voi pyrkiä. 

Voi kuulostaa julmalta, mutta itsesääli ei ole ratkaisu, se eristää sinua entisestään ja laskee mielialaasi. Mitä masentuneempi olet, sitä heikommin jaksat ponnistaa ylös kuopasta. Suosittelen suuntamaan huomion itsestä muuhun olemassaoloon, niin kipu ja yksinäisyys vähitellen katoaa. Muiden kautta ja avulla voi voittaa vaikeudet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auttaako se itku ja ruikutus? Poistaako se sen yksinäisyyden tai muun vaivan? Ei näytä edes helpottavan varsinkaan jos siellä alla on mielenterveyden kanssa haasteita. Ja koska se itkeminen ja ruikuttaminen ei ketään ovellesi tuo niin olisiko ideaa ottaa ihan rohkeasti ja lähteä etsimään esim. tapahtumista tai muista kokoontumisista mitkä vaan itseä kiinnostaa? Mielenterveyden haasteisiin saa ammattiapua. Kukaan ei sinun puolestasi voi asioille mitään tehdä eikä maagista taikasauvaansa heiluttamalla parantaa elämänlaatuasi vaan se kaikki lähtee sinusta itsestäsi. Tsemppiä!

Mistä saa apua mielenterveyden haasteisiin? Jos ei ole varaa maksaa 300 e kuussa Kela psykoterapiasta. 

Se on sinun ongelmasi. 

Jaahas, teen siitä myös

Onnea yrityksellesi. Sinähän siinä taas itkua tuherrat. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä voi kuulostaa vittuilulta, vaikka ei sitä olekaan, mutta yllättävään yksinäisyyteen voi asennoitua myös tuoreena mahdollisuutena.

Mahdollisuutena itsenäistyä, mahdollisuutena ottaa kohtalo omiin käsiinsä. Se voi myös olla erinomainen tilaisuus miettiä syvemmällä tasolla, miten on päätynyt siihen missä nyt on ja mitä tulisi tehdä jatkossa erilailla, ettei sama pääsisi toistumaan. Jos on esimerkiksi liian läheisriippuvainen, jos asettaa kaikki munat samaan koriin, menettää vahingon sattuessa kaiken ja vahinkojahan sattuu. 

Vaatii melkoista rohkeutta ja tahdonvoimaa ponnistaa ulos yksinäisyydestä ja eristäytyneisyydestä, mutta mitä vaivalloisempi yritys, sitä makeampi on voitto.

Voi ottaa pieniä ja harkittuja edistysaskeleita, asettamatta itseään kuitenkaan liian lujille, kuitenkin koko ajan enemmän ja enemmän ihmisten pariin ohjautuen. Tässä ketjussa onkin paljon hyviä ideoita millä keinoin tähän voi p

Mitäs sitten voi tehdä jos vuositolkulla ohjautuu toisten luo mutta ne toiset, menipä minne vain, ei halua olla missään tekemisissä? Vaikka noudattaisi sosiaalisia konventioita kuten hymyily, positiivisuus, ei puhu mistään ongelmista/vakavista asioista ellei keskustelun aiheena ole juuri kunkin ongelmat tms, kuuntelee muita, kysyy muilta näitten kuulumisia jne? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auttaako se itku ja ruikutus? Poistaako se sen yksinäisyyden tai muun vaivan? Ei näytä edes helpottavan varsinkaan jos siellä alla on mielenterveyden kanssa haasteita. Ja koska se itkeminen ja ruikuttaminen ei ketään ovellesi tuo niin olisiko ideaa ottaa ihan rohkeasti ja lähteä etsimään esim. tapahtumista tai muista kokoontumisista mitkä vaan itseä kiinnostaa? Mielenterveyden haasteisiin saa ammattiapua. Kukaan ei sinun puolestasi voi asioille mitään tehdä eikä maagista taikasauvaansa heiluttamalla parantaa elämänlaatuasi vaan se kaikki lähtee sinusta itsestäsi. Tsemppiä!

Mistä saa apua mielenterveyden haasteisiin? Jos ei ole varaa maksaa 300 e kuussa Kela psykoterapiasta. 

Yritä nyt edes reppana uskaltaa sieltä homeisesta yksiöstäsi raittiiseen ilmaan ... 

Oletko tehnyt mitään yksinäisyytesi poistamiseksi? Yrittänyt tutustua uusiin ihmisiin eri yhteyksissä?

 

Vierailija kirjoitti:

Oletko tehnyt mitään yksinäisyytesi poistamiseksi? Yrittänyt tutustua uusiin ihmisiin eri yhteyksissä?

 

Joo olen ja ei onnistunut. Vika varmaan mussa. Myös spr ystävätoiminta kokeiltu. Ystävä ei halunnut nähdä

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä voi kuulostaa vittuilulta, vaikka ei sitä olekaan, mutta yllättävään yksinäisyyteen voi asennoitua myös tuoreena mahdollisuutena.

Mahdollisuutena itsenäistyä, mahdollisuutena ottaa kohtalo omiin käsiinsä. Se voi myös olla erinomainen tilaisuus miettiä syvemmällä tasolla, miten on päätynyt siihen missä nyt on ja mitä tulisi tehdä jatkossa erilailla, ettei sama pääsisi toistumaan. Jos on esimerkiksi liian läheisriippuvainen, jos asettaa kaikki munat samaan koriin, menettää vahingon sattuessa kaiken ja vahinkojahan sattuu. 

Vaatii melkoista rohkeutta ja tahdonvoimaa ponnistaa ulos yksinäisyydestä ja eristäytyneisyydestä, mutta mitä vaivalloisempi yritys, sitä makeampi on voitto.

Voi ottaa pieniä ja harkittuja edistysaskeleita, asettamatta itseään kuitenkaan liian lujille, kuitenkin koko ajan enemmän ja enemmän ihmisten pariin ohjautuen. Tässä ketjussa onki

Silloin voi ainakin miettiä, onko ollut ehkä liian hyökkäävä, liian ripustautuva, puhunut liian outoja, ollut mielipiteissään liian jyrkkä, ollut liian sekava, yms, ehkä huomaamattaankin.

Entä onko olemuksessa jotakin sellaista mikä saa monet ottamaan etäisyyttä, kuten huono hygienia tai epäsiisti/liian huomiota herättävä ulkonäkö, yms. 

Voihan se myös olla ihan huonoa tuuriakin, ei vain ole vielä löytynyt sitä omaa porukkaa, omia hengenheimolaisia. Ehkä tuollaisten melko poikkeavien kokemusten perusteella voisi epäillä, että suunta mistä seuraa on etsitty, ei ole ollut aivan nappiin valittu. 

Täytyy myös hyväksyä erilaisten aktiviteettien erot. Harva kaipaa esimerkiksi salilla tai muissakaan urheilutreeneissä liiemmin juttuseuraa. Sen sijaan hyväntekeväisyystyön ystävätoiminnassa, teatterissa tai kirjallisuuspiirissä puhuminen ja sosialisoiminen on jutun juuri. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko tehnyt mitään yksinäisyytesi poistamiseksi? Yrittänyt tutustua uusiin ihmisiin eri yhteyksissä?

 

Joo olen ja ei onnistunut. Vika varmaan mussa. Myös spr ystävätoiminta kokeiltu. Ystävä ei halunnut nähdä

 

Ap

Kokeile vielä uudestaan. Ystäviä etsiviä on kuitenkin satoja, jos kyseessä ei ole aivan pieni kyläpahanen. Ainahan tuo ei toimi, koska kyse on kuitenkin henkilökemioista. Jos olet esimerkiksi nuori nainen ja olet tähän asti ajatellut, että voit yrittää vain nuorehkon naisen kanssa ystävätoimintaa, niin mitä jos murratkin jään ja kokeilet ottaa vaikka vanhemman miehen ystäväksesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko tehnyt mitään yksinäisyytesi poistamiseksi? Yrittänyt tutustua uusiin ihmisiin eri yhteyksissä?

 

Joo olen ja ei onnistunut. Vika varmaan mussa. Myös spr ystävätoiminta kokeiltu. Ystävä ei halunnut nähdä

 

Ap

Kokeile vielä uudestaan. Ystäviä etsiviä on kuitenkin satoja, jos kyseessä ei ole aivan pieni kyläpahanen. Ainahan tuo ei toimi, koska kyse on kuitenkin henkilökemioista. Jos olet esimerkiksi nuori nainen ja olet tähän asti ajatellut, että voit yrittää vain nuorehkon naisen kanssa ystävätoimintaa, niin mitä jos murratkin jään ja kokeilet ottaa vaikka vanhemman miehen ystäväksesi.

Olen jo yli keski iän.....en kyllä haluaisi vanhempaa miestä ystäväkseni. Ihan eri jutut varmasti

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä voi kuulostaa vittuilulta, vaikka ei sitä olekaan, mutta yllättävään yksinäisyyteen voi asennoitua myös tuoreena mahdollisuutena.

Mahdollisuutena itsenäistyä, mahdollisuutena ottaa kohtalo omiin käsiinsä. Se voi myös olla erinomainen tilaisuus miettiä syvemmällä tasolla, miten on päätynyt siihen missä nyt on ja mitä tulisi tehdä jatkossa erilailla, ettei sama pääsisi toistumaan. Jos on esimerkiksi liian läheisriippuvainen, jos asettaa kaikki munat samaan koriin, menettää vahingon sattuessa kaiken ja vahinkojahan sattuu. 

Vaatii melkoista rohkeutta ja tahdonvoimaa ponnistaa ulos yksinäisyydestä ja eristäytyneisyydestä, mutta mitä vaivalloisempi yritys, sitä makeampi on voitto.

Voi ottaa pieniä ja harkittuja edistysaskeleita, asettamatta itseään kuitenkaan liian lujille, kuitenkin koko ajan enemmän ja enemm

Tutustumista olen yrittänyt eri teatteriharrastuksissa, kirjoitus kursseilla, vapaaehtoistyössä.

En ole mielestäni ollut liian hyökkäävä tai ripustautuva. Millaista on huomaamattaan outo ja sekava käytös? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auttaako se itku ja ruikutus? Poistaako se sen yksinäisyyden tai muun vaivan? Ei näytä edes helpottavan varsinkaan jos siellä alla on mielenterveyden kanssa haasteita. Ja koska se itkeminen ja ruikuttaminen ei ketään ovellesi tuo niin olisiko ideaa ottaa ihan rohkeasti ja lähteä etsimään esim. tapahtumista tai muista kokoontumisista mitkä vaan itseä kiinnostaa? Mielenterveyden haasteisiin saa ammattiapua. Kukaan ei sinun puolestasi voi asioille mitään tehdä eikä maagista taikasauvaansa heiluttamalla parantaa elämänlaatuasi vaan se kaikki lähtee sinusta itsestäsi. Tsemppiä!

Mistä saa apua mielenterveyden haasteisiin? Jos ei ole varaa maksaa 300 e kuussa Kela psykoterapiasta. 

Kunnalta, tai perheasiain neuvottelukeskuksesta. On eri paikkoja ja ryhmiä.