Kuinka moni uskovainen myöntää ihastuvansa vieraisiin, harkitsevansa seksiä heidän kanssaan tai jopa pettäneensä?

Me olemme vain ihmisiä!



Ei se, että uskoo Jumalaan poista omaa tahtoa, tunteita ja vaistoja!!

On täysin NORMAALIA, että ihminen joskus voi pitää jotain vastaantulijaa komeana ja ajatukset voivat välillä harhailla kenellä tahansa.

Se, että uskoo Jumalaan ei tee kenestäkään PAREMPAA IHMISTÄ!

Silloin me usein vain paremmin pystymme Jumalan avulla vastustamaan kusauksia ja saamme oman tuntomme kolkuttamaan (Pyhä Henki? kertoo kun ollaan väärillä teillä?). Jumalalta voi pyytää apua ihastuksen ylittämiseen tai juhlimishimoihin. Ja Hän voi auttaa! Et sinä yksin pysty tekopyhänä sulkemaan ajatuksiasi kaikelta maalliselta ja sanomaan, että muut menevät helvettiin koska käyvät tanssimassa.



Erilaiset tuntemukset esimerkiksi liitossa miehen kanssa ovat normaaleja. Ei tarvitse säikähtää " enkö minä olekaan kunnon uskovainen" jos aina ei kaikki olekaan niin ihanaa ja menekään niin pyhästi!

Liian lain alla ei tarvitse väkisin elää, vaan luottaa omiin tuntemuksiin ja pyytää Jumalalta neuvoa jos ei tiedä mitä tehdä.

Minusta on kiva käydä joskus kaverien kanssa viihteellä, kunhan vain huolehdin etten ota liikaa.



Mutta mutta... ymmärrän kyllä jos josku ei halua käydä. Puhun vain omasta puolestani.

ei kehity. Jo ajattelemme, että kriisejä ei saa olla, voisimme yhtä hyvin ajatella, että murrosikää ei saa tulla Toinen on biológinen kehitysvaihe, toinen psyykkinen.

t.keittoösykologian maisteri

Tai siis miten sen nyt selittäis... Jos tapaan mukavan ja hyvännäköisen miehen, niin kyllä voin hetken ajatella, että VAU :) Ja ajatella, että jos en olis varattu niin tuollainen mies saisi mun mielenkiintoni.



Mutta olen varattu. Olen solminut elinikäisen avioliiton. Ikinä en _harkitse_ että pettäisinkö. En petä.



Ajatuksissakin tehty aviorikos on synti omaa liittoani ja Jumalaa vastaan. Joten tsempattavaa löytyy... Mutta kuten sanottu, ei kukaan uskova ole synnitön. Näitä syntejään kun katuu, niin saa luottaa Jumalan armoon. Niinhän sitä rukoillaan kirkossa synnintunnustuksessa, että " olen ajatuksissa ja teoissa rikkonut Jumalaa vastaan" .

kyllä minäkin käyn ulkona ja harrastan juttuja ja kuuntelen musiikkia ja katson tv:tä.

Uskon, että ihminen itse tuntee kun jokin asia alkaa vahingoittaa. Ja kuten sanoin asiaa voi kysyä Jumalalta. Esimerkiksi joskus kun olen ollut yksinäinen ja rukoillut Jumalalta ystävää, niin samlla hetkellä vanha kaveri on soittanut ja pyytänyt juhliin kanssaan. Siitä on tullut silloin vain hyvä olo ja olen voinut kiittää Jumalaa.

Jotenkin sitä luonnostaan alkaa osta elää " kuten pitää" ilman muiden tuomitsemista, ilman ITSENSÄ tuomitsemista.

Joku henkilö voi ahdistua jo pienestä ja silloin se ei ole hänelle hyväksi, mutta toinen voi kiittäen Luojaa laulaa vaikka karaokea :D

-50

Pelkkä omaan (ja Jumalan) tietoon jäävä ajatus ei vielä satuta puolisoa mitenkään. Mutta jos ajatuksia ruokkii, se on etenemistä huonolla tiellä. Mitä enemmän itselleen sallii ajatusten tasolla, sitä lähemmäksi mahdollisuus itse toimintaankin tulee.



Tämä on kaksipiippuinen juttu. Toisaalta jatkuva kieltäymyksessä eläminen (" en saa ajatella, en saa ajatella" ) vain lisää kielletyn hedelmän houkuttelevuutta. Monet parisuhdeterapeutitkin neuvovat, ettei ihastumisen tunteita pitäisi liikaa tukahduttaa, koska tilanne on silloin entistä kiihottavampi. Toisaalta eihän niille voi täyttä vapauttakaan sallia, koska silloin saattaa antaa itselleen luvan pettää.



Jos jotenkin pystyisi hyväksymään tällaiset tunteet ja ajatukset luonnolisina elämään kuuluviksi, ja silti pitämään kiinni periaatteesta, ettei halua loukata puolisoaan millään lailla... Se olisi varmaan aika toimiva resepti. Ja tietenkin helpommin sanottu kuin tehty. ;)



6

Vierailija:

toinen voi kiittäen Luojaa laulaa vaikka karaokea :D

-50

51

" Kriisistä kriisiin käy elämämme tie" , sanoi eräs psykiatrinen sairaanhoitaja. Se on sitten eri asia kuka ottaa mitenkin ne kriisit vastaan..

silloin uskovaisenkin on vaikea olla uskollinen.

Minulla on tosi ihana mies, josta en luopuisi. Silti ihastun välillä muihin. Se on omaa seikkailunhalua, ei sitä että miehessä olisi jotain vikaa.

Ihminen voi ajautua ongelmiin niissäkin asioissa, joita pitää pyhinä! on tämä elämä vain aikamoinen tappaus.

onnea sellanen flirttailu sun muu ei ainakaan tuo, ja sen kun tietää ei siihen edes ala. Rakkaus jumalaan tekee ihmisen vahvaksi ja onnelliseksi.

Uskovien itseriittoisuus on yksi niistä syistä, joiden vuoksi ei tee mieli käydä seurakunnassa. Ihmiset eivät osaa olla enää tavallisia ollenkaan. Monet näyttävät kuvittelevat, että se mitä me annamme Jumalalle on jotenkin suurempaa kuin se, mitä Jumala antaa meille. Usko on yhtä pyhänä elämistä eikä enää Jumalaan turvaamista.



Minä ainakin suoriudun uskostani niin surkeasti, ettei muulla ole merkitystä kuin sillä että Jumala rakastaa ja armahtaa. Ja surkeudestani huolimatta uskallan väittää, että se on tärkeintä koko uskossa. Tuntuu oikein pahalta lukea noita juttuja " rakkaus Jumalaan tekee vahvaksi ja onnelliseksi" . Kun elämä oikein opettaa niin tajuaa, ettei se suinkaan ole noin. Jumalan rakkaus meihin kestää, ei meidän rakkautemme Jumalaan.

kuhan muista apyytää anteeksi?

Mietipä ihan omilla aivoillasi.



66