Ystävyyden päättyminen

Takana 8 vuoden ystävyys, puhutaan tästä ystävästäni nimellä Anne. Kaikki jaettiin Annen kanssa, puolin ja toisin. Ilot ja surut. Anne on hyvin voimakastahtoinen ihminen, todella määrätietoinen, vähän hallitsevakin. Valloittava, puhelias persoona, mutta samalla pitkävihainen ja pahimmillaan todella häijy. Näitä negatiivisia puolia tuli Annesta esiim tosi harvoin, sillä häntä pidettiin "silkkihansikkain". Meillä oli lisäksi kaksi yhteistä ystävää, jotka alun perin minun ystäviäni. Tutustutin heidät Anneen ja pidettiin nelistään tiiviisti yhtä. Kun perhettä tuli osalle, ei sekään haitannut vaan välit pysyivät entisellään. Ystävyydellemme on ollut kuitenkin tyypillistä se, että minä autan Annea kaikin mahdollisin tavoin, lainasin rahaa, lainasin autoa, avustin muutoissa, remonteissa jne mutten koskaan saanut samanlaisia palveluksia takaisin. En tajunnut sitä ennen kuin vasta ystävyytemme loputtua. 

Hieman taustaa. Kevät oli minulle vaikeaa aikaa, enkä ehtinyt pitää ystäviini samalla lailla yhteyttä kuin ennen. Vaihdoin paikkakuntaa, työtä ja pitkästä parisuhteesta tuli ero. Anne ei oikein tukenut minua näiden asioiden kanssa, hän ei koskaan kysellyt kuulumisiani vaan oletti, että minä otan aina yhteyttä häneen. Kevään aikana Anne päätyi tekemään asian, josta en ollut hänen kanssaan samaa mieltä. En pystynyt tukemaan häntä valinnassaan, kerroin miksi en (minulla on hyvät perustelut tähän mutten voi niitä kertoa tunnistumisen pelossa) , ja kävimmekin hyviä keskusteluja asian tiimoilta. Anne vaikutti ymmärtävän, muttei ottanut neuvojani tosissaan.Jouduin myös perumaan yhteisen hotelliviikonlopun sillä minulla ei ollut rahaa lähteä reissuun. Anne kertoi ymmärtävänsä tämän ja oli pahoillaan puolestani. Peruminen tapahtui hyvissä ajoin noin 3 viikkoa ennen reissua.

Kului tovi, kun Anne laittoi kanssani yhtäkkiä välit poikki viestitse. Olin ilonpilaaja, inhottava ihminen en enää arvostanut häntä ystävänä (koska vaikeat ajat->en viestitellyt joka päivä). Olin kuulemma tahallaan huijannut hänet lähtemään hotelliviikonlopulle kanssani ja perunut "viime tingassa" vain aiheuttaakseni pahaa mieltä. Hän ei voinut luottaa minuun sillä en tukenut häntä hänen tekemässään valinnassa. Anne laittoi estot päälle kaikissa mahdollisissa sosiaalisissa medioissa, esti puhelinnumeroni ym. 

En oikein tahdo päästä yli tästä ystävän menetyksestä. Kaksi ystävääni keistä mainitsinkin pitävät edelleen tiiviisti yhteyttä Anneen. He viettivät kesällä useita yhteisiä viikonloppuja, kävivät ulkomailla jne. Minulle ei oikein tuntunut riittävän aikaa. Tuntuu väärältä, mutta olen tästä harmissani. Nämä kaksi naista ovat lapsuuden ystäviäni eikä meillä ole koskaan ollut ongelmia keskenämme. Sen sijaan Annen kanssa kränää on ollut heillä kummallakin. Silti he vaikuttavat tukevan Annea tässä tilanteessa. Minulta kyseltiin alussa, miltä tuntuu, mutta nyt asia tuntuu painuneen unholaan. 

 Onko kellään kokemusta vastaavasta? Tunteet ovat todella ristiriitaiset. Tunnen olevani lapsellinen, kun olen harmissani tilanteesta.