Voiko eläin olla ihmisen paras ystävä?

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen mielikuvituksessa toki voi. Mutta todellisuudessa ihminen-eläin/lemmikki suhteet perustuvat ihmisen vallankäyttöön ja viattoman luontokappaleen orjuuttamiseen.

Kysypä kovasti rakastetuilta lemmikeiltä mielipidettä.  Voit yllättyä! Ennemmin ihminen on rakastamansa lemmikin uskollinen palvelija: ulos mennään, kun tomera katse tai rauhattomuus niin vaatii, ruoka tulee ajallaan ja lemmikin nimenomaan hyvänä pitämä ruoka, ihminen leikkii lemmikkinsä kanssa, kun se vaatii jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lemmikkien omistajat haluavat elämäänsä jonkun jota voi hallita/hoivata. Minä ja minun tarpeeni on lemmikinomistajille tärkeintä.

Samahan se on ihmisillä, jotka hankkivat lapsia.

Lapsien hankkiminen on luonnollista. Ei eläimilläkään lemmikkejä ole.

Kyllä muuten on. Avarassa luonnossa oli pentunsa menettänyt leijona, joka adoptoi antiloopinvasan. Oikea äiti kyttäsi lähistöllä tilaisuutta käydä imettämässä lastaan. Voitaisiin enemmän puhua siitä, että lemmikinpito on monelle korvike. Jos ei pysty normaaleihin ihmissuhteisiin tai niitä ei enää ole, niin ok, mutta voitaisiin vähentää hypetystä asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lemmikkien omistajat haluavat elämäänsä jonkun jota voi hallita/hoivata. Minä ja minun tarpeeni on lemmikinomistajille tärkeintä.

Ei ole, nuo meidän on rescueita. Eikä halua pois "vankilastaan", kun ovi ulkomaailmaan on auki, eivät mene vaikka voisivat. Iso aidattu tontti on kissan kokoiselle ihan kunnon reviiri, missä juosta ja kiipeillä puissa, jahdata ötököitä ja nauttia elämästä. Jos mä voisin vaihtaa, olisin oma kissani, ei työhuolia ei rahahuolia, joku muu siivoaa ja passaa, hoitaa talon lämpimäksi ja hankkii ruokaa.

Olen aina säälinyt ihmisiä, jotka väheksyvät eläimiä, jäävät paljosta paitsi.

Tee rikos niin pääset vankilaan, siellä on kaikki luettelemasi asiat joista haaveilet.

Ai omakotitalo, rakastava perhe, ruokaa oman valinnan mukaan, leikkikavereita? Missä sellainen vankila on? 

Kyllä niille, joilla on ongelmia kommunikoida ihmisten kanssa. Koira ei keskustele, väitttele, kyseenalaista, osoita heikkouksia, vaadi muuttamaan käytöstä, huomauttele, argumentoi, mielistele, kehu, tuo uusia näkökulmia. Sillä lailla helppo ystävä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lemmikkien omistajat haluavat elämäänsä jonkun jota voi hallita/hoivata. Minä ja minun tarpeeni on lemmikinomistajille tärkeintä.

Samahan se on ihmisillä, jotka hankkivat lapsia.

Lapsien hankkiminen on luonnollista. Ei eläimilläkään lemmikkejä ole.

Kyllä muuten on. Avarassa luonnossa oli pentunsa menettänyt leijona, joka adoptoi antiloopinvasan. Oikea äiti kyttäsi lähistöllä tilaisuutta käydä imettämässä lastaan. Voitaisiin enemmän puhua siitä, että lemmikinpito on monelle korvike. Jos ei pysty normaaleihin ihmissuhteisiin tai niitä ei enää ole, niin ok, mutta voitaisiin vähentää hypetystä asiasta.

Miksi? Vaikka olisi lapsiakin (mullakin on), niin ei ne ole pieniä kuin muutaman vuoden. Mitä sitten teen loput 60 v? Kun maailma hukkuu ylikansoitukseen, parempi olisi kun useampi vaan hoivaisi sitä lemmikkiä. Kun ottaa kadulta pelastetun, auttaa sekä sitä että itseään. Ankeuttaja ei tätä tajua, ja siksi ankeuttajalla yleensä ei ole hyvää suhdetta myöskään toisiin ihmisiin, ankea tyyppi kun on. Vai missä sun lapset on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lemmikkien omistajat haluavat elämäänsä jonkun jota voi hallita/hoivata. Minä ja minun tarpeeni on lemmikinomistajille tärkeintä.

Ei ole, nuo meidän on rescueita. Eikä halua pois "vankilastaan", kun ovi ulkomaailmaan on auki, eivät mene vaikka voisivat. Iso aidattu tontti on kissan kokoiselle ihan kunnon reviiri, missä juosta ja kiipeillä puissa, jahdata ötököitä ja nauttia elämästä. Jos mä voisin vaihtaa, olisin oma kissani, ei työhuolia ei rahahuolia, joku muu siivoaa ja passaa, hoitaa talon lämpimäksi ja hankkii ruokaa.

Olen aina säälinyt ihmisiä, jotka väheksyvät eläimiä, jäävät paljosta paitsi.

Tee rikos niin pääset vankilaan, siellä on kaikki luettelemasi asiat joista haaveilet.

Ai omakotitalo, rakastava

Useimmat meistä haluavat myös ansaita elantonsa ja kokea olevansa täysivaltaisia, pelkkä viihde ja mukavuus ei riitä. Myös ne lemmikit saalistaisivat mieluusti itse evästä itselleen. 

Mä käsitän ystävyyden vastavuoroisuutena. Ei eläin koe olevansa mikään ystävä ihmiselle, ihminen se päättää niin mielikuvituksessaan. Eli ei, eläin ei voi olla ystävä ihmiselle. Rakas ja tärkeä toki kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lemmikkien omistajat haluavat elämäänsä jonkun jota voi hallita/hoivata. Minä ja minun tarpeeni on lemmikinomistajille tärkeintä.

Ei ole, nuo meidän on rescueita. Eikä halua pois "vankilastaan", kun ovi ulkomaailmaan on auki, eivät mene vaikka voisivat. Iso aidattu tontti on kissan kokoiselle ihan kunnon reviiri, missä juosta ja kiipeillä puissa, jahdata ötököitä ja nauttia elämästä. Jos mä voisin vaihtaa, olisin oma kissani, ei työhuolia ei rahahuolia, joku muu siivoaa ja passaa, hoitaa talon lämpimäksi ja hankkii ruokaa.

Olen aina säälinyt ihmisiä, jotka väheksyvät eläimiä, jäävät paljosta paitsi.

Tee rikos niin pääset vankilaan, siellä on kaikki luettelemasi asiat joista haaveilet.

Ai niinkö? Kuinka monelta kissalta ja koiralta olet kysynyt haluaako se saalistaa itse? Kuinka moni tuolla luonnossa pärjäisi edes yhtä talvea itse saalistaen?

Ihan pihalla olet. Ja yksin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä niille, joilla on ongelmia kommunikoida ihmisten kanssa. Koira ei keskustele, väitttele, kyseenalaista, osoita heikkouksia, vaadi muuttamaan käytöstä, huomauttele, argumentoi, mielistele, kehu, tuo uusia näkökulmia. Sillä lailla helppo ystävä. 

Ja kissa kusee sun kenkiin, ellei tykkää sinusta. Tosi helppoa :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lemmikkien omistajat haluavat elämäänsä jonkun jota voi hallita/hoivata. Minä ja minun tarpeeni on lemmikinomistajille tärkeintä.

Ei ole, nuo meidän on rescueita. Eikä halua pois "vankilastaan", kun ovi ulkomaailmaan on auki, eivät mene vaikka voisivat. Iso aidattu tontti on kissan kokoiselle ihan kunnon reviiri, missä juosta ja kiipeillä puissa, jahdata ötököitä ja nauttia elämästä. Jos mä voisin vaihtaa, olisin oma kissani, ei työhuolia ei rahahuolia, joku muu siivoaa ja passaa, hoitaa talon lämpimäksi ja hankkii ruokaa.

Olen aina säälinyt ihmisiä, jotka väheksyvät eläimiä, jäävät paljosta paitsi.

Tee rikos niin pääset vankilaan, siellä on kaikki luettelemasi asiat joista haaveilet.

Kissako sulle kertoi ammattihaaveistaan? Kuule, kissa haluaa että ateriat tulee ajallaan ja on runsaita, huvikseen voi sitten vaikka jahdata ötökäitä tarhassa.

Vierailija kirjoitti:

Mä käsitän ystävyyden vastavuoroisuutena. Ei eläin koe olevansa mikään ystävä ihmiselle, ihminen se päättää niin mielikuvituksessaan. Eli ei, eläin ei voi olla ystävä ihmiselle. Rakas ja tärkeä toki kuitenkin.

Miksi ei? Se voi rakastaa ja yleensä rakastaakin enemmän kuin ystävä. 

Eläimiinsekaantujat on sairaita.

Hiukan homojen alapuolella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen mielikuvituksessa toki voi. Mutta todellisuudessa ihminen-eläin/lemmikki suhteet perustuvat ihmisen vallankäyttöön ja viattoman luontokappaleen orjuuttamiseen.

 

Vapautetaan siis kaikki kissat luontoon. Ovat onnellisia vapaana kuollessaan nälkään ja kylmään.

Varmaan on välimuotoja. Kissa käy kotona nukkumassa ja syömässä. Ja viihtyy muuten ulkona hiirestämässä ja vaeltelemassa. Näin on tehty satoja vuosia. Tälla tavalla sinä olet kissan paras ystävä ja se sinun. Vangitsemalla sen sisälle koko elämäkseen tai taluttamassa valjaissa syyllistyt kaameaan eläinrääkkäykseen. Mutta toki voit mielessäsi kuvitella, että kissa on laumaleläin ja vapaasta tahdostaan sinun ystäväsi.

Voi olla.

AP: KYLLÄ 

Näin totean, vaikka minulla on hyviä ystäviä. Ja hekin ovat todellisia ystäviä, ei kavereita 

                    "Kissako sulle kertoi ammattihaaveistaan? Kuule, kissa haluaa että ateriat tulee ajallaan ja on runsaita,                        huvikseen voi sitten vaikka jahdata ötökäitä tarhassa."

Ei huvikseen vaan turhautuneena, kun ei oikeasti saa metsästää. Olen katsellut kun kissa istui toista tuntia  myyränkololla hievahtamatta. Se on kissan todellinen luonne ja mielenlaatu, selvisi minullekin sillä hetkellä.  Turhautunut kissa tosiaan voi haluta, että ateriat ovat liiankin runsaita, vaikka lihavuus ei ole sillekään hyväksi. 

Samaten typeryksinä pitämäni äitini koirat pääsivät elementtiinsä pyydystäessään vesimyyriä ojanpenkasta. Toinen vaani pesän toisella suuaukolla, toinen raapi villinä toisella, yhteistyönä. Ja saalista tuli, kun myyrä tuli katsomaan takaovelta, mitä mekkalaa siellä etuovella pidetään. Sen jälkeen otin hatun päästä ja niin olisi syytä muidenkin. Petoeläimet lemmikkeinä, kyllä niiden elämä on vajaata jos ei töitä ole. Ruohonsyöjä on vähän toinen juttu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lemmikkien omistajat haluavat elämäänsä jonkun jota voi hallita/hoivata. Minä ja minun tarpeeni on lemmikinomistajille tärkeintä.

Samahan se on ihmisillä, jotka hankkivat lapsia.

Lapsien hankkiminen on luonnollista. Ei eläimilläkään lemmikkejä ole.

Kyllä muuten on. Avarassa luonnossa oli pentunsa menettänyt leijona, joka adoptoi antiloopinvasan. Oikea äiti kyttäsi lähistöllä tilaisuutta käydä imettämässä lastaan. Voitaisiin enemmän puhua siitä, että lemmikinpito on monelle korvike. Jos ei pysty normaaleihin ihmissuhteisiin tai niitä ei enää ole, niin ok, mutta voitaisiin vähentää hypetystä asiasta.

Miksi? Vaikka olisi lapsiakin (mullakin on), niin ei ne ole pieniä kuin muutaman vuoden. Mitä sitten teen loput 60 v? Kun maailma hukkuu ylikansoitukseen, parempi olisi kun useampi vaan hoivaisi sitä lemmikkiä. Kun ottaa kadulta pelastetun, auttaa sekä sitä että itseään. Ankeuttaja ei tätä tajua, ja siksi ankeuttajalla yleensä ei ole hyvää suhdetta myöskään toisiin ihmisiin, ankea tyyppi kun on. Vai missä sun lapset on?

Lapsi on koulussa ja veikkaan, että käpertää teiniluunsa kerälle kainalooni alkuillasta. Eilen juuri juttelin ystävän kanssa pari tuntia puhelimessa, ja lämpöä ja läheisyyttä löytyy, koska puolison mielestä en ole ankea ja eläimiäkin rakastan. Mutta nyt puhutaan asiaa eikä lässytetä. 

Maailmasta ei pelastettavat koirat lopu jos niille on markkinat. Lisäksi täällä on todella paljon pelastettavia ihmisiä, joille käännät selkäsi tuhlatessasi rahasi eläinlääkäriketjut kaapanneille sijoittajille ja aikasi eläimeen, jolle olisi ollut parempi tulla lopetetuksi kotimaassaan kipuineen vaivoineen kuin kärsiä kuljetus Euroopan halki. Ei ole ankeuttamista todeta faktat, paitsi ikiteinien mielestä. Että tietyt ilmiöt eivät kestä lähempää tarkastelua ja niitä ei pitäisi liikaa markkinoida esim. koiranpentuohjelmin. Ihmisten typeryys on ehtymätön luonnonvara ilmankin, että sille annetaan rajaton valta. Rescuekoirat ovat yksi tapa, jolla itseään valveutuneena pitäväkin voi osallistua koirahypetykseen omatunto puhtaaksipestynä, mutta samaa lässytystä viljellen, jossa millään muulla ei lopulta ole väliä kuin sillä mitä minäminä satun haluamaan. Se pyhittää kaiken. Jos ihmiset hankkivat koiria kun eivät uskalla hankkia lapsia, se on yhteiskunnallinen ongelma joka vaatii ratkaisuja ja niitä ei saada, jos ihmiset lässyttävät karvakuonoilleen sen sijaan että vaatisivat parempia lähtökohtia ihmisille. Poliitikot toimivat vasta kun äänestäjät vaativat sitä. Kaikenlainen infantilisoitumiskehitys pitäisi saada poikki. Olet aikuinen ihminen, elä sen mukaan. Maailma ei huku ylikansoitukseen, väkimäärä on lähtemässä laskuun. 

Lemmikille eläminen kädet korvilla ja silmät kiinni olisi jotenkin ehkä ok jos ei naapurimaa kävisi raakaa sotaa paraikaa muutaman kivenheiton päässä. Mutta ihmiset unohtavat todella radikaalisti kansalaisvelvollisuutensa kun elämä täytetään viihteellä ja pehmoisilla asioilla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen mielikuvituksessa toki voi. Mutta todellisuudessa ihminen-eläin/lemmikki suhteet perustuvat ihmisen vallankäyttöön ja viattoman luontokappaleen orjuuttamiseen.

Juurikin näin. Lemmikki pakotetaan "ystäväksi". Miten voi jotkut lemmikinomistajat olla näin ulapalla, että pitävät tälläistä ystävyytenä? Ei nähdä metsää puilta.

.."Ei nähdä metsää puilta." Tässä lauseessa piilee sellainen totuus ja juju, että myös kasvi voi olla ystävä. Pihamänty tai kirjovehka voi  tarjota läheisyyttä, turvaa ja lohtua huomattavasti luonnevikaista lajitoveria paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen mielikuvituksessa toki voi. Mutta todellisuudessa ihminen-eläin/lemmikki suhteet perustuvat ihmisen vallankäyttöön ja viattoman luontokappaleen orjuuttamiseen.

Juurikin näin. Lemmikki pakotetaan "ystäväksi". Miten voi jotkut lemmikinomistajat olla näin ulapalla, että pitävät tälläistä ystävyytenä? Ei nähdä metsää puilta.

.."Ei nähdä metsää puilta." Tässä lauseessa piilee sellainen totuus ja juju, että myös kasvi voi olla ystävä. Pihamänty tai kirjovehka voi  tarjota läheisyyttä, turvaa ja lohtua huomattavasti luonnevikaista lajitoveria paremmin.

 

Epäsosiaalisuuteen ja ylimieliseen itsekeskeisyyteen kasvatettuna meillä on kaikilla luonnevika. Onneksi niistä voi kasvaa poiskin ainakin jossain määrin, niin halutessaan.

Säälin ihmisiä, jotka ei tajua muiden kun oman lajinsa arvon.